FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

hienot hetket

tuleweja reisuja ajatellen (pitää lewätä ja nukkuukkii) ja sääennusteita katseltuani ajattelin pe 7.6.- la 8.6. wälisen öön olewan paras mahdollinen ajankohta wiettää wielä yxi öö walwoen saaliista haaweillen ( ja oikeesti haawita) Tuusulanmeren pohjois-rannikolla tutussa paikassa ennen seuraawaa mahista warmaankin wasta elokuun alussa. Karppi, nakerias ja suutari, mixei SE-sorvakin tawoitteina.

Siispä ensin hakemaan nakeriaalle syöttiainexeja Huilin sorsalammikolta. Siinä sitä pikkusta, ja isonmpaaki, särkikalaa pyörii. Sorsejen syöttäjät hywin mäskää. Ja oon itekkii wähä mäskäilly suutareiden huokuttelemisexy paikalle. No sinä pänä kun saawuin pelimestalla kattelin et hitto, joku siellä jo on wallannu paikan. Pitääx lähtee wähä muualle, noei tarwinnu, tuttu hemmo, Käpylän Jari siellä ongiskeli. Monet x:t ollaan Jarin kanssa samassa paikassa kalasteltu yhessä. Jari odotteli siskoansa ja hänen poikaansa saapuwaxi. No siinä kalasteltiin ja turistiin, Jarin odottamat hlötkin saapuiwat paikalle ja tein hieman tilaan juniorille wäljenmpään paikkaan touhuta wapansa kanssa. Syöttikalaa oli jo ihan riittäwästi öötä warten. No onnexi kuitenki jäin wielä hetkexi, syöttiin tarttui joku wäkewämmän tuntunen hemmo. Siinä ääneen jo ehtisin tokasti etny taitaa olla suutari siiman jatkeena. No kun näin wilauxen niin totesin et ei sittenkää, taitaa olla isohko lahna. No hetken kuluttua lajitunnistus muuttui jälleen suutarixi nähtyäni temmeltäjän koko kyljen pituudelta. Jari ystäwällisesti tuli paikalle warustuxenaan mukaansa ottamansa haawi ja saatiin kaunis kala kuiwille kaikkejen ihailtawaxi. On se hieno. Ja tommosella kolmen metrin hentosella lasikuituteleskoopilla ja ohuella siimalla ihan tulee hienot taistelufiilarit. Juniorin mukana olleella digiwaa´alla punnattiin hemmo, 530 gee, jee. Täyttä lihasta.




Elikkä siitä sitte moipat ja kotia kohti odottelemaan illan saapumista. Jari onnex illalla soitteli kun oli Hyvinkäällä kotonassansa wailla järkewää tekemistä ja kyseli mitä meikällä suunnitelmissa. Ei tarwinu kahta x:aa pyytää mukaan öön suunnitelmeihin. Hieno homma. Kaxin aina kaunihinmpi. Jari aika nopsalla aikataululla kiiruhti junalle ja olin sit assalla wastassa parikeet wailla iltakybä. Siitä pienen sadekuuron sallima kahwitauko Jäken Shell baarissa ja Puntolla rantapuiston läwitte tutusti lastin purkausta warten. Kun palasin parkkixelle wiennin jälkeen "otti"mestalle huomattiin sorsaemon poikasineen walinneen ööpymispaikan lähes parhaille mestoille. No laitettiin wapamme sit hieman toiseen paikkaan. Ja syötit karpeille ja nakeriaalle weden mataluuxeihin odottelemaan tärppejä.

 
Lähtiwät muuten hetken kuluttua puois, ei häiriöitä. Häiriöitä eiwät aiheuttaneet paikalliset lainwalwojatkaan jotka jo tutuxi tulleella iltaisella/öölliisella puistokierroxella tällä x:aa ihme kyllä pysähtyiwät jutustelemaan, nou kuulustelu. Täytyhän sitä sit kertoo mitä metästettiin ja näyttää kesän ekan karpin ja nakeriaan kuwatkii nynnyst todistusaineistox. Ihmeteltyyään et onx tommosii ihan oikeesti täällä hemmot toiwotteli mukawat hetket ja jatkoiwat partiointiaan hiljalleen hämärtywässä Suomen etenewässä öössä. Ja me Jarin kanssa aloiteltiin kaikessa rauhassa jutustellen tärppejen odottelua. Pikkasen oli alkuun tuulista mutta pian tuli tuttu öinen pläkä.







 
 
 
Siinä pe waihtui sitten la pwäxi ja kertoilin Jarille huimeja kertomuxeja paikalta saaduista karpeista, ankeriasta ja suutareista. Historian hawinaa karpeista tällä paikalla on meikän tiedossa lähtien päiwästä 30.4.2009 jolloin ekan karppini onnistuin melko tarkkaan siitä paikasta josta sinä öönä metsästimme rantauttamaan täydessä aurinkonpaisteessa klo yhexän aikaan aamusella.
Läximme siitä sitten palleiltamme istuskelun lomassa jalottelemaan parinkymmenen metrin päähän ojan warteen jossa näytin Jarille entisen ottipaikan joka nykyään on täysin umpeutunut ulpukkamerexi. Tais sitten olla Jari joka rupes ihmettelemään et mikä surina täällä kuuluu. Joku ihme lintu taisin ekax tokasta. Waan melko warmasti heti kohta sen jälkeen ehkä jopa karjaisin kuuluwasti, hitto soon kela. Jaeiku juoxux. No hitto, sieltähän se meitsin Shimanon (mainos) beitrunnerilta kiwasti sihisten siima sujuwasti edelleen soljui menemään kohti Tuusulanmeren keskikohtaa. Ei auttanu enää odotella nanosekuntiikaa, ei kyllä ehtiny analysoida kelalla olewan siiman määrääkään, waan wapa käteen, kelaamalla taistelujarru päälle ja siellähän se tuntu, siiman päässä, ihana odotettu raskas wastus. Hiukkasen waikeutti alkuun tuntuman saamista waltawan pitkä ulos wedetty siiman määrä, mutta hiukka ainaskii samaa tuntua kun alkuun siitä hemmosta joka katkoi siiman yhtenä öönä.
Tempoilu tuntui hienosti kun pumppasin ja kelasin kalaa lähemmäxi, waan mitään näköhawaintoa ei hetkeen ollut. No sitten alkoi näkymään jo loisketta mutta sitten meinas jo tulla hätä ja sanoinkii Jarille et kohta ollaan kusessa. Siiman päässä olewa hemmo oli siirtänyt itsensä aiwan ehkä kolmenkymmenen metrin päässä meistä olewan ulpukkameren reunaan ja näytti edelleen wakaasti suuntaawan sywemmälle kohti ulpukkalehdyköiden alaista maailmaa. Jarrua waan wielä warmuudex hiukka tiukemmalle ja itsekin siirryin rantsussa kymmenkunta metriä toiseen suuntaan saadaxeni wäkisin wedon pois ulpukoista kaiken katastrofaalisen lopputuloxen uhallakin. No hywin meni, onnex. Hemmon uintisuunta wäkiseltään warmaan jo uupumuxensakin takia waihtu kohti meikää ja rantsua jossa Jari jo alkoi walmistautumaan haawin kanssa rantautuxeen. Waan wielä oli woimeja jäljellä, hetken uskalsin rauhoitella matalassa wedessä ennen kun pää edellä ujutettiin just haawiin mahtuwa karppi hawaxejen syöwereihin ja Jari nosti porsaan nurmelle.
 
0:43 näyttää kuwan ottohetkellä klo olleen, ei mitää hawaintoo kauwan kesti saada hemmo jostain sieltä hiton kaukaa rannalle asti, en uskalla heittää mitään arwioo, mut onx se edes tarpeen. Huimat, jännät hetket ne joka tapauxessa oli. Mittaus; 74 centtii pitkä, wyötärönympärys 63 centtii.
 
Sanoin Jarille (kun punnauskangas ja puntari oli Puntossa) et ei tätä tarwi punnaa, mitat riittää, on se iso kuitenkii. Jari waan sano et kyllähän tää nyt waan tarwii punnita. No mikäs siinä, Wesa siis juoxi (en kylä normaalisti nimittäin juoxe metriikää) Puntolle ja takas, punnauskangas ja puntari mukanaan. Kiire saada hemmo takas, jatkamaan elämää, ei sukua, kun ne poikaset talwi tappaa.
Ihan rehellisesti olin kyllä pikkasen yllättynyt kun luotettawa ja tarkistettu Berkley (mainos taas) asettui näyttämään lähes kybäkilon, 9,57 kg, lukemaa. Waan uskottawa se on. Ja kyllähän toi karppi aikasti mojowalta näyttää. Siitäpä punnauxen jälkeen karppi warowasti kätösiin ja sopiwasta paikasta solauttamaan takas Tuusulanmeren saloista ja antimeista nauttimaan.

 
Waikka siinä weteen hellästi laskiessa pidin karppia kiinni ja huljuttelinkin ees taas hetken saadaxeni sitä rasituxesta elpymään ennen kun se pääsi ponnistamaan irti otteestani, jäin huolestuneena katselemaan kun hieno kalalajiemme edustaja ei lähtenyt edes laiskasti uimaan kohti sywenmpejä wesejä waan kellahti siinä rannassa kyljelleen, melkeinmpä watsaa pimeähköä taiwasta kohti kääntäen ja jäi aukomaan kiduxejaan. No nou hätä, jo muutenkin kastuneet kengät ja sukat sekä lisäxi päällyshousut pois ja polwejaan myöten Tuusulanmeren toudella, ihan oikeesti, länmpimään weteen ottamaan karppi uudestaan kiinni helliin kätösiini ja ees taas huljuttamaan saadaxeni wettä wirtaamaan kidusten läpi (näin kai pitää tehä, töllöstä wissiin oon nähny). Siinä sitä hellää hoiwaa kesti kyllä jonkun towin. Mutta olinhan itse aiheuttanut turhan pitkällä wäsytystaistelulla hienon yxilön huonon happi-/lihashappotilanteen, joten katsoin sen lähes kansalaiswelwollisuudexeni. Ja suurexi iloxeni uintikuntoon hemmo taas tuli. Ponnistettuaan lopulta irti pienen kaarroxen teki wielä näköpiirissä mutta häwisi sitten oikeassa asennossa uiden weden sameuteen. Eikä ainakaan näköpiireissämme loppuaikana hawaittu waaleaa watsaa weden päällä häämöttäwän.
Siinä kai sitä jotain rapsaa räpelletään tai kuweja katellaan paljasjalkasena Jäkeläisenä jalkojen pesun jälkeen. Jarilta sain kyllä, kiitoxet siitä, hänen mukanaan tuomansa warasukat kuiweina käyttööni. Ja punnauskankaan paloista (muowitettu toinen puoli) tuunasin jonninmoiset jalkarätit, että märät kengät oli miellyttäwänmpi pitää jalassa loppukalastelun ajan.
Loppuyönä hämärän aikaan oli wielä monta näköhawaintoa mäskipaikalla uiskenteleweista karpeista niiden selkä- ja peräewejen rikkoesssa tyynen weden pinnan aiheuttaen sydäntä sykähdyttäwejä näkyjä weden pyörteillessä syöttejemme lähistöllä, suoraan siis nitten päällä. Ei kuitenkaan muita nälkäisiä karppeja saatu innostumaan ja myös nakeriaat jättiwät tarjoamamme kalanpalat rauhaan.
Virkawaltakin, kuten kaikkina öinä, teki useita kierroxeja rantsupuistossa. No olihan se karpin saamisen jälkeen heilautettawa kättä ja hemmot pyssäs juttelemaan. No ei he wieläkään oikeen meinanneet uskoa kun näytin fotoja, että Tuusulanmeressä tommoseja monstereita uiskentelee. No eiwät walalle kuitenkaan raahenneet, usko he.
Aikanaan walo alkoi woittaa ja tutut hienot aamunäkymät piirtyiwät werkkokalwoille.



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Waloisuuden lisääntyessä myös tutut sorvat heräiliwät ja niitä pysty jallittaan ulpukkameren reunoilta sinkoomalla syötin heittokohon suosiollisella awustuxella niiden ulottuwille. Seittemään asti oltiin suunniteltu kalastelewamme, silloin nimittäin torikahwila aukeaa. Sinnepä siis Punton lastauxen jälkeen suuntasimme nauttimaan herkullisen aamupalan; muurinpohjaletut hillolla ja kermawaahdolla, kera tuoreen kahween. Awot että oli hywää.
Hienon öisen kalastushetken tarjosi jälleen kotowesi; Tuusulanmeri. Kiitos Jari seurasta, uusinta ilman pwmäärää on jo sowittu.
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti