Tuttu paikka, tutut wirityxet; nakeriaille mato/kalanpala, karppi,suutari/kaswispohjaista syöttiä. Waan kowin oli hiljanen tämä yö. Mato/kalanpalawirityxet saiwat olla aikasti lailla rauhassa, wälillä hälykilikalikellot antoiwat toiween poikaseja jonkun ihan "oikean" saaliin mielenkiinnon heräämisestä.
Walotikulla warustettu heittokoho aina wälillä liikahteli ja pomppuili siihen malliin, että ties jonkun muun kun karpin tai suutarin olewan kiinnostunut syötistä.
Liwenä sentään hämärämpeinäkin hetkeinä näki rantautuxen jälkeen mikä saaliskala oli tullut koukutettuu waan ilman salamanwälähdystä kuweihin tuli näkywiin waan kohon walotikku. No yleensä siellä "pimeellä" oli lahna tai pasuri. Näinhän toi homma Tuusulanmerellä yleensä etenee.
Waan mitä enempi sinä aamuna walosuus eteni ni rupes tapahtumatkin muuttumaan ku sinkos heittokohon ulpukkameren reunaan.
Rupes nimittäin pukkaan selkeesti normikokoo isonmpaa sorvaa lähes joka syötöxellä. On nekii aikasti koweja taisteleen, semmoset puolen kilon ja wähä painawammatkii.
Siinä aamun toisexi suurein, suurenmpi ku entinen rekoorttisorvani. Tätä on odotettu, tosin kilon ylitystä, wielä se annetaan
Wielä meni wiis rammaa paremmax hetken kuluttua. Kilo lähenee :D :D :D
 |
| wertailukohtana litran wissyputeli |
Paikalliset lainwalwojat owat jo niin tottuneet näkyyn kun Punto sujahtaa Huilin parkkixelta tuomaan kamixet rantsuun ja hakemaan rantsusta pois et pysty taas ihan huoletta tuttuun tapaan lopettaa sen päiwän kalastelut Punton lastauxeen ottimestoilla, mitää jaxa kantaa muutamaa sataa metrii, soon saletti se, sen werta laiska sälli moon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti