awowesikauden awaus 2013

lauwantaina 27. pänä huhtikuuta 2013 pääsin aloittamaan awowesikalastelukauteni. Jos muisteloni owat lähelläkään oikeeta, jäi wiime kaudesta melekosen monta päiwää jälkeen. Noei haittaa, tänä wuonna ei toi lajimäärä sitäkää wähää mitä wiime wuonna määrittele mitään pakkoa puristaa kelillä ku kelillä joittenki satakybätäpöwarmojen lajejen perään. Mennään sillä fiilixellä ku huwittaa.

Oli tona pänä muutakii asiaa pääkaupunkiimme ni pakkasin himasta lähtiessäni jotain peruskamixeja Punton sisuxiin ja käwäsin ohimennessä Kerawan Honkkarista ostamasa pärkäsenpoikaseja ja matoja. Purnukka/laji. Tuulet oli semmoset et päätin suosiolla unohtaa lirkkitouhut. Mieli kyl tekis. Joku siin hommas wiehättää.

No eniwei, ku olin asiani saanut touhuttuu, päätin pöräyttää Puntolla sit siihen oikein wimosen päälle SUPERHYPERHYSHYSTOPSIIIKRETHOTSPOTTIIN (jota en ny tässäkään tuu paljastaan) katsastamaan josko siellä jo kutemaan walmistautuwat SE-painawat täplismammat maha mätiä pullollansa olisiwat halukkaita luowuttamaan ko. lajin rekoorttituloksen Jarkko J:n hallusta meikäläiselle.

Mukana paskahara-(=pohjalitka)wälineet ja tapsipilkki wermeet. Siispä pohjalitkan madotus ja weteen odottamaan wawan kärkeen asennetun hälykilikalikellon herwotonta kilinää mammojen syöxyessä kilwan tawoittelemaan waltakuntaansa ilmestyneitä herkkupaloja. Sillä wälin lähistöltä pilkin alla madolla kuorrutettua kuokkua tarjoomaan lähietäisyydellä et kerkee syöksyyn litkawawan kimppuun kellon kilistessä.

No sai kyl iha rauhassa touhuu sen pilkkisetin kans. Hälykilikalikello oli ja pysyi waiti.
Pilkkikoukkuun ehkä kybä mintsan paikkeilla joku uskalikko käwäs warowasti kokeilemassa mut ei sit kuitenkaan sitkeestä tarjoomisesta huolimatta halunnu tulemaan näytille. No aikanaan siitä ku pikku hiljaa etenin ni tuli toinen tärppi. Waan ei tarttunu. Waan sit iha heti kohta tarttu. Aikasti tämäkästi. No nyt, ajattelin, hetken. Waan en kauwaa. Sain kalan pinnan yläpuolelle, muoto oli oikea, pitkän omainen, waan wäri wäärä, ruskeahko, ja kiemurtelewa mato.

Kivinilkka, no ei sinällään mikään suuri ihmetys. On niitä samasta paikasta aiemminkin tullut täplisten seassa, harwaxeltaan, mut kuitenkii.

 

 

Siinäpä se oli, se pwä. Ei muita tapahtumeja waik jonkin aikaa kokeilin paskaharallakii eri paikoista ja pilkillä laajalta alueelta. Sitku pilkki jäi kiinni johonkii pohjaan asetettuun kalasteluwälinetuholaiseen oli homma saletti. Ei uuseja wiritelmejä, paskahara ylös ja kohti kotia. Noei tullu munapataa. Wai haittaax se jos oliskii tullu. Ei kait. En tiiä. Täplisten jahtiin joskus toiste. Melko warmasti.