3:45

siitä se lähti, nynnyn herätysmusan alkaessa soimaan su aamuna 10.3.2013. 4:30 oli Villen tarkotus kurwata ala-owelle hakeen mut messiin ja siitä sit Tero koukaten kohti Pernaja Kvarnuddenin wesejä. Matkalla Olli liittyi Hesasta päin tulleena mukaan Porvoon Shellin aamukahweilla. Tarkotuxena olla jäällä ennen aurinkon nousuu (Forecan mukaan 6:49) ja siinä hywin onnistuttiin, noin warttii yli kuus ekat askeleet rantajäillä mahtawassa hankikanto-ominaisuudet omaawassa jäätä peittäwässä lumessa.  


Teron tyylinäyte 6:50

Ja jäätä oli paksusti. Tosin oli siin päällä ehkä parikyt centtii pakkaantunutta luntakii pinnalla. Mut oli se silti onni et waihoin iskemättömän terän keikalle. Ei se edellisen päiwän testaus Tuusulanmerellä ihan wakuuttanu warsinkii ku muutameja päiwejä aikasemmin Airistolla reijän teko oli silkkaa tuskaa. Waan nyei olu. Hywin uppos. Wiitä yli seittemän oli oma munapata selwitetty, tais olla muillakii. Terppa oli iha ekana nostanu tasurilla semmosen parikyt centticen hauwenrääpäleen joka tietty pääs takas isontaan itteensä. Siinä met tutun luodon/karikon ympäriltä aloteltiin ettiin isomuxeja, jotku sai, meitsi ei. Alkuhetkeillä oli iha mukawa otti päällä jos koko porukkaa ajatellaan.

Aurinkokii nous koko aikasti korkeemmalle yrittäen säteillään lämmittää mut oli kuitenki sen werta miinuxen puolella celsiuxet ja liewähkö wiima et wiel puol kasin aikaan ulos suun kautta puhallettu ilma sai lähistön karwat huuruuntumaan.

Olli (oik.) ja Ville (vas.) kisaamassa tasurejen wärejen toimiwuutta.

Siitä tutulle alotuspaikalle tiuhaan touhutuista reijeistä aikansa Ahti anto antejaan kunnes ei pystäri, tasuri tai pystärin alla roikkuwa morrikaa oikein tuntunu kelpaawan kelleen weden waltakunnan asukille. No ekax siitä läx sit Olli walkaboutilleen kohti lännessä olewaa kapeahkoo salmee mistä jollain reisuila kans on saatu saalista, Tero suuntas melko koht sen jälkeen melkein wastakkaiseen suuntaan. Villen kans hetki pörrättiin samoilla gepsikoordinaateilla kunnes päätin lähtee lämmittelypyrähdyxelle kohti Ollia. No ei siel sit mitää ihmeitä ollu tapahtunu ku samoille mestoille pääsin. Pikku appoo, sama sit meitsille kans kohtalona, ja aika harwaxeltaan. Samalla wakoiltiin "salaa" Teron ja Villen (joka oli kans siirtyny Teron seurax) touhuumiseja. Kowasti tuntuwat pörrääwän Teron in-the-middle-of-nowhere walitsemaan paikkaan noin niinku iha waan  pysähtyen johonki kohtaan jäälakeutta ilman mitää sen kummenmpaa näkywää maamerkkiwä.

Ei met jaxettu kauwaa siel sit Ollin kans wiettää aikaa. Lähettiin wieläkii hienolla hankikantosella lumella lampsiin kohti alotuspaikkaa mistä meitsi jatko wiel Teron ja Villen luo. Taino Ville jo tuli poiskii, matkalla ku treffattiin kerto Teron löytäneen muutaman puolen kilon apon ja semmosii kolmesatasii sit lisäx.

Mut ei ollu Ville ehtiny niihi karkeloihin mukaan. No ei se paikka sit meitsillekää eikä Terollekaa antanu enempejä isomuxeja tai pienejäkää. Eikä siinä mitää kummosta monttuu ollu, aika tasasywystä koko se lahdelma mis on sillon tällön käyty kokeilemas.

Läxin siitä taas kohti karikkoo ja Tero jatko omaa walkaboutiaan. Siel sit aattelin loppuajan härnätä sitä isoo morrilla. Kylse kelpaa isoillekii. Yx reikä sit löyty minkä alta löyty kiwan epäsäännöllisin tasaisin wäliajoin tarjotusta houkuttimesta kiinnostunutta porukkaa, pientä tosin. Mut sit koko pikkasen suureni muutamalla hemmolla. Noei nekää wiel mitää pannukarkeita kotiin wietäwejä ollu. Tulihan sieltä sit x:n wähä painoo siiman päähän, ei suostunu iha suoraan nostolla tulemaan putkeen waan ui sen werta siwulle et morri tarttu reijän alapäähän koukustaan jäähän kii. No se oli siinä sit morrin waihto ku ei just ny ollu sit sitä haarakeppi mukanassa mil ois woinu yrittää painaa morrin irti. Yleensä mukana et ei tartte tasureit waik menettää just ton jäähän tarttumisen takii. Laskin sit uuwen morrin reijästä alas ja sit hywin lyhyen hetken oli painoo kunnolla ja wawasta wälitty käteeni melkone täräys ja lopputuloxena hienosti tuulessa heiluwa katkennu siima. Mikä lienee morrini prkl wieny. Hauki(ko ?), kuha, iso appo. Ken tietää, minä en ja Ken ei mulle kerro.

Siinä sitä wasurilla on sen yhen reijän antimet ja oikeella sit o wieres toinen kasa aiemmin reisun suomat apot. Aika lailla ulkoiluhommeleix meni meitsillä tää keikka waik kyl iha ns. tosissani yritin toki taas saada jotain kotiin wietäwää. Wielä sen toisen morrin menetyxen jälkeen toki uitin kaikenlaista tarjotinta jään alla waan kueiniei.

Keli oli ollu aiwan mahtawa koko päiwän, ei pilwen pilwee aurinkon säteiden ja meijän wälissä sen jälkeen ku mollikka oli alottanu aamulla nousunsa kohti päiwän korkeinta kohtaansa. Kolmen aikaan (en tiiä oliko päiwän korkein kohta) se wielä komeesti helotti ku porukka oli jälleen suht koossa alotuspaikallamme. Lähettiin siitä sit käweleen kohti onnex melko siedettäwän matkan päässä oleweja Ollin ja Villen autoja. Hieno päiwä. Onnex oli sentään joitakii onnistanu myös saaliin kanssa. Tais kaikilla muilla paitti meitsillä ollu kotitehtäwejä wielä edessä. Enmpä jaxanu sitä sillon murehtia enkä jaxa nytkään tätä rapsaa naputellessani. Ei reissuu ilman kiiskee :D.

 

Paitti Tuusulanmeren kuhajahti, Kytäjän lotailu ja Larun öttimöttiäisteeweekeikka.