haukijahtia Pernajan jäillä

Olli edellä ja Tero seuraa.
 

Olli poraa

6. tammikuuta oli aika meitsin lähtee kauden 12/13 ekoille jäille. Pilkkimiseen kowasti kalastusmuotona tykästynyt kawerini Tero oli saanut mukaan halukkaista lähtijöistä sopiwan kokosen kisaryhmän, JunioriTeam (Olli ja Tero) ja Ikämiehet (Jari ja meitsi) kohteena Pernajanmeren tuttu paikka joka on waihtelewasti suonut siellä käyneille saaliiksi appoo ja haukeja. Samat lajit nytkin etusijaisesti siinteliwät werkkokalwoillamme. Paikalle saawuimme sopiwasti hiukka ennen klo yhexää ja eiku ekax kohti kuwassakin näkywejä ruohikon reunoja touhuumaan kuuwen tuuman reikejä walmiix möyhenmpää käyttöä warten. Warmaan wiitisenkymmentä awantoo sinne jäi urakan jälkeen rauhottumaan hetkex ja keräämään haukeja ihmettelemään lisääntynyttä waloisuutta waltakunnassansa.

 

Olli jäi sinne ruohikon lähistölle ja met muut suunnattiin kohti tuttua pientä luotoa jonka

 

 

 ympäriltä eri etäisyyxeiltä on tullut aika kiwastikkii kotiin wietäwää apon lihaa. Alku oli iha lupaava, alotussyöttinä käyttämääni Nilsun tasuriin tarttu het toiselta reijältä ihan kiwan kokonen appo. Tähän mennessä kauden suurein, Airistolt tuli waa kukkoappoi.

 

No sen jälkeen olikii meitsillä sit aikasti pitkän aikaa tosi hiljasta. Ei tullu tärppejä tasuriin. Tero appojen nostelun lomassa ehti nostaa hauwenkii, joka x tainnu olla näin, ennenku ehittiin warsinaisille haukiapajeille. Pystypilkkiin waihto rupes harwaxeltaan taas antaan meitsillekii edes jonkun werran ajankulua ku sai aina pari appoo per reikä irrotella koukusta. Ei iha ehtiny pitkästyyn koko touhuun. Pari tuntii ku oli kulunu ni suunnattiin kohti haukisaaleita.

Ollin eka

Jari ja Tero alotteli heijän tekemeistään reijeistä ja Olli ja meitsi wuorottain "omeistamme" pudottamaan Räsästä houkuttelemaan iskuun paikalla oleweja petoja. Muutaman reijän jälkeen tuntu meitsin wawassa ihan reippaan tuntunen tärsky ja ihan tukewa tähän tarkotuxeen suunniteltu wapa hetken tärisi nostaen adrenaliinitasoo. Waan irtoshan se ennen ku sain ees reikään nostettuu. Woi ällö. Noeiku jatkamaan. Pari reikää möyhemmin Olli nosti näkösälle takas päästettäwän puikulan. Jari ja Terokii tuliwat seuraamme omeilta tyhjeiltä reijeiltä. Meitsii jäi sen werta kaiweleen se karkuun päässy et suuntasin takas samalle reijälle ja pudotin Räsäsen jään alle. Jaeiku saman tien taas tömäkkä tempasu ja sen werta kauwan oli tärinää et ehtisin jo kuuluttaa etnysse nousee ku ilmeisesti uistimen koukku tarttu reijän reunaan tai jotain muuta, sou wot, irti pääs sekii. Ne methän emme lannistuneet waan kiertelimme wielä uudemman x:n ekalla kierrroxella tyhjeixi osoittautuneita reikejä. Kyl kannatti. Ollilla nappas iha kunnolla ja Tero meni apuun warmuudex nostokoukun kera ja sieltähän se nousi, reissumme kolmas hauki. Arwioitiin siinä hemmon paino johonkin neljään kiloon.

 

Ollin toka

Pitihän se siitä sit wielä wierestä kokeilla ja parin reijän päästä onnistuin sit minäkii nostamaan oman haukeni, nelkytkuus centtii pitkän jätin. Eiku kaswamaan.

 

 
Keli oli kaunis ja jäällä hywä käwellä, muutama centti lunta, paikka paikoin lähes lumetonta jäätä eikä kellokaa ollu ku puolen päiwän tietämissä, siispä uuwemman x:n appojen jallituxeen ja antamaan aikaa uuseille hauweille löytää odotuspaikat. Siinä sitte hajaannuttiin ite kukanenkii oman waistonsa ajamana eri puolille Pernajanmerta kokeilemaan missä sen päiwän apot, ne isot, waltaweina parweina löytys. No en päässy kelleen ilmottaa tämmöstä ilosanomaa eikä kekään muukaan tällä x:aa törmänny tämmöseen miellyttäwään löytöön.

Pari tuntii siinä taas nopsaan aikaa wierähti ja ruwettiin ite kukanenkii hinaamaan ahtereitamme ja haukijallituswälineitä kohti uutta kokeilukierrosta. No ennen ku ite kerkesin mestoille ni Olli sielt huus et "Taisin Wesa nostaa sen "sun ?" hauwen". Kysyin et onx siin reijän kohalla lumeen weetty näkösälle ruxi. No olihan se siinä, sama reikä mist olin onnannu kax x:aa päästämään karkuun jonkun wedenelän, elikkä luultawasti hauwen. Ollin arwion mukaa jäi wähä alle kilon joten ei onnex jääny kaiwertaan kauheen pahasti :-). Eli Ollille jo kolmas hauki täl reissul. Ei kai kauheen heikosti. No muilla ei sit tullu walitettawasti ees tärppei. Täl x:aa oli outoo se et meitsil ei jääny yhtään uistetta merenpohjaan. Yleensä oon kax sinne saanu jonnekin tarttuun eikä yhtään haukee. Ny tuli ees ys puikula. Ens x:ll sitte tositoimeen. Kewäämmällä. Eikä N-8 pudonnu kairanreijästä Pernajanmeren pohjaan. Kello tais lähennellä kolmee ja kun ne apot ei ollu siihenkää mennessä suosiolla antautunu ni me kans lopetettiin touhu tällä reissulla siihen ja jätettiin paikka rauhaan seuraawaa wierailuamme warten. Tais "kisa" mennä Junioreitten woitox.