kuhajahtia Kirkkonummella

ennen helmikuun puoltawälii fongokaweri Roope kysäs et oonko suunnitellu pilikile lähtöö lauwantaina 16. pänä. Että josko paikkana kiinnostais Kirkkonummen Humaljärvi ja sen runsaslukuisen kuhakannan harwentaminen. No hitto, waik sunnuntaina olikii tiedossa koko päiwän pilkkikeikka Loviisan suuntaan ni kiinnostiha se Roopen idis, warsinkii wiel lisäx kuei o wähää aikaa treffattukaan. Sain sit kohtaamiskoordinaatit, tawoiteaikana n. suurinpiirtein tasan täsmälleen klo 8:00. Anglers joukkueen Maratoonijäsen Toni oli kans tulossa ja Janne, ketä en okkaa aiemmi tawannu. Siispä la aamuna Punto käyntiin ja kohti kuheja.

Paikalle pörhälsin wähä jalkeen puol kasi, kamixet ulos ja läxin ootteleen muita jo jäälle siihen lähistölle ekan jonkun kalan toiweessa. No het joku tärppi käwikii waan ei tarttunu. No siinä kohta ohi kulkeneet wiis äijää itä-suomalaisittain murtaen puhuen koittiwat lannistaa meitsii "tama ei hjuwa paika, waa pieni ahven tule". No wastasin et joo, kiitti waa, joutessani kawereitani ootellessani täs istuskelen. Ei siinä kauwaa menny ku Roope ilmesty ja kerto et Toni o mahataudis eikä päässy mukaan. Janne tulee pikkasen möyhenmpään. No jäähän Tonin kuhat sit meille. Kylläpä se passaa. Aboriginaalina Roope ties paikat ja lähettiin rämpiin raskaassa lumiwesisohjossa siitä Riihitien päädystä kohti toiwottowan tuntusen kaakana siintäwää Näsuddenin kärkee mis odotti mukawat penkat josta wois waik kuhiluxet tawoittaa. Siinä alkumatkassa Roope näytti paikan mihin virolaiset oliwat asettuneet ja kertoi et sielt on itekkii joskus hywin appoo nostellu jäälle. Matka tuntu toiwottoman pitkältä ja wälillä piti pysähtyy henkähtään ja awaileen kellupuwun wetskarii, reikejä ei sentään lepotauwolla ruwettu wääntää.

Lopulta saawuttiin suunniteltuun alotuskohtaan ja enstex matalaan wääntään reikää. Roope siit pikkasen yli puol ysin nosti päiwän kohteliaana reisun "isäntänä" alotuskalan, kiisken, niin muikee ilme kaswoillaan et en wiitti siitä otetuu kuwaa tähän omaxi harmixeni (jos joskus nimittäin muistelojen takii näit textejäni wiel lueskelen) pläjäyttää näkösälle.

Yhexän pintaan oli monen reijän jälkeen sit jo meitsinkii alotuskalan, apposen, wuoro. ja tulihan niitä siltä alueelta sit muutama samaa lajii lisääki. Waan koko ei ollu järin mahtawaa, takas solahtiwat kaswamaan.

Kiiskiriemuunikin pääsin omaxi suurexi iloxeni käsixi myös tällä reissulla. Niitä riitti, meitsille, Roopelle ja myös paikalle tulleelle Jannelle. Mahtawan kokoseja oliwat kaikki. Yli wiis centtii :D

 

Jannen tuloa siwusilmällä seuratessamme Roope huomas virolaisjoukkueen poistuwan pelipaikoilta jo noin puolen tunnin kuluttua. Oliwat Jannen kohdatessaan todenneet et ei söö kala tänä päiwänä. Melkosta pro-porukkaa. No eipä tuo tosiaan meijänkää mestoilla kowin tiuhaan tahtiin noussu, ees kiiskejä. Noku munapata oli pelastettu toki metästettiin kuhaa siitä sywemmältä, kekä millasellakii wirityxellä, tasurii, pystärii, Roopella näytti olewan jonnin moine kolmen jigin pystyletkawiritelmäkii jään alla uimassa waan ei siitä paikasta kuhaa sillä x:aa suotu. Ei kekää ees tunnustanu pientä hentoo tärpinpoikastakaa.

Siitä sit siirryttiin koluumaan läheisen ruohikon reunoja, haukee Roope tais aatella tasurilla, meitsi jotai särkikalaa hopeisella morrilla walkosella kärpäsenpoikasella maustettuna.

Janne sit jossain waiheessa saalistusta totes suht rauhallisella äänellä "Nyt taitaa olla jotain isonmpaa kii". Jaku Roopen kans katottiin ni sieltähän reijästä Janne siimasta nostaen wetäs hauwen jään päälle. No siimakii siinä  katkes mut onnex ei kokonaan sujahtanu kala awantoon waan Janne sai sen näppihinsä ja kuwauxet aloitettiin. Mustaan isohkoon morriin nälissään nappas mokoma. Semmost tää kalastus on, mukaweja yllätyxejä "täynnä".

 

Paikan waihto oli taas aiheellista, kohti matalikkoa lähes keskellä järven itäpuolista osioo. Aboriginaaleilla oli tarkat neljä kiintopistettä jonka mukaan lähettiin taas taiwaltamaan. Iha heti ekoilla porauxeilla ei löytyny matalaa mistä ois woinu matalikon penkkaa lähtee hakeen waan kolmen äijän aherruxen ja Jannen ja Roopen kartan tarkastelun tuloxena oltiin toiwotussa paikassa. Ei sielläkää mitää tunkua reijeistä ylös jään päälle esiintyny, taisiwat virolaiset olla oikeessa päiwän syöntiedossaan. Tuli sieltä meitsille muutaman pienen apon joukossa sen reissun ainaskii oma suurein appo, warttikilonen.

 

 

Joo, ja Janne wetäs ylös lahnan, niinku siis keskeltä järwee. Jakuei siin paikassa sit niinku suurempeja tapahtumeja syntyny, päätettiin lähtee taiwaltaan kohti autojamme wielä kuitenkin koukaten virolaisten hylkäämän paikan kautta. Ei tehny isoo mutkaa. 

Waan sohjonen ja raskas oli sekii siirtymätaiwal, warsinkii lähestyessämme kohdepaikkaa. Meitsi ja Roope ainaskii woiwotelkii ku jotku pikkukakarat et woi woi mite o alaselkä iha kipeenä ja muutenkii jalat tuntuu nii raskaalta. No kekä pakottaa lähteen, taijettiin kaikki olla iha wapaaehtosesti kalastelemasa. No sieltä matalasta ei sit tosiaankaa mitää mainittawaa ylös awannoista, wanhoista ja uuseista ite tekemistämme saatu ni taputeltiin homma kasaan ja lampsittiin autoille, mitähä lienee kello ollu, puol kolmen, kolmen wälissä.

Eniwei, taas yhtä kokemusta rikkaampana, liikuntaa ja raitista järwi-ilmaa jonnin aikaa henkittäneenä, parenmpi ku kotonassa oleskelu, mahixet oli taas waikka mihin.