reissu Rönnäsiin

neljäwiiskytä (4:50) ku su aamuna 17. helmikuuta 2013 pärähti nynnyst herätysmusa soimaan ni eka tuumaus oli et woi juma, eio totta, pitääx taas lähtee ja näi aikasee wiel yrittää herätä. Kroppa wiel iha jumisa edellisen päiwän kiiskejen nostelun ja lumisohjos rämpisen jäljiltä Kirkkonummen reissust. No onnex se fiilis meni aikasti nopeesti ohi. Punto oli jo edellisenä iltana lähes walmiix pakattu siihen malliin et Jarin kamixeille oli jääny sopiwan kokone pikkune kolo. Iha ilman kiireitä kerkesin Jäken assalle 5:41 saapuwalle junalle millä Jari alkutaipaleen Hyvinkäältä taiwalsi. Siitä sit kokka kohti tuttuu treffipaikkaa Porvoon Kuninkaanportin Shellii. Henkan, Teron ja Villen kans hörpättiin aamusumpit ja matka jatku kohti Teron walmiix kattomaa jääntäytymispaikkaa. Jaeiku lampsimaan sielläkii melkosessa sohjossa jonnin matkan päässä näkywejä kiwejä/karikkoo, minkä tuntumaan ekat awannot porattiin siin wähä puol kasin jälkeen. Ei tainnu kekää sen paikan awannoist nostaa saalista ja siispä edessä oli siirtymä onnex ei kowin kaukana olewan saaren edustalle. Siellä sit pystärillä ja morrilla tai niitten yhistelmällä jotain pientä nous, Henkalla kiiskee ja kait muilla paitti Villellä sinttiappoo. Ville oli nimittäin pyhästi ja WahWasti päättäny et tasurilla otetaan sinä pänä ne kalat, eikä sen pienempejä ku yli witosen kuhaa ja yli kilosta appoo.

Puol ysin aikaan sain sit ite jallitettuu morriin tarttumaan ekan ylös asti tulleen alle kybäcentin appotirrin. Olin siinä jo walmiix kattonu uhkauxestani huolimatta (ekast reijäst korkeintaan kymmenen metrin siirtymejä) jo taas pikkasen kauwenmpana näkywää saarta ja sen isoja rantakiwejä ja niitten wieressä olewaa heinikkoo ja suunnitellu sinne siirtymistä ku siin paikas oli niinku elo iha dööd.

Tero oli wissiin samaa tuumannu ku kerkes ennen meitsii lähteen tarpoon just meinaamaani suuntaan. No toteutin sitten siirtymän minäkii, Henkka ja Ville läx kans tarpomaan ja Jari jäi wiel siihen toisen porausalueen tuntumaan ettiin monttuu misne isomuxet suu auki oottaa hänen tarjoomaansa herkkkusyöttii. Siel "uudes" rantsus tais olla eka reikä minkä meitsi awas ja alta löyty nelisen metrii wettä ja het ekalla laskulla Hopeasiipi pystärin alle tapsiin laitettu wihertäwä selkänen liewästi fosforoiwa morri sai warttikilon apon awaan suunsa ja imaseen sisään. Ja nostokii onnistu. Ja tunti ekasta kalasta kulunu aikaa. Hywä syönti oli Rönnäsis. Noei kyl Henkalla, Terolla ja Villellakää asiat ollu juurikaa paremmi. Tero siitä joitain pikkusunttejä huhuili nostaneensa ku kysyttiin ja sit äijä läxii lampsiin jonnekii huitsin Nevadaan. Henkan ja Villen kans tuumattiin et kierretään tää saari ku siin oli jonku aboriginaalin aika tuoreitakii tekemejä reikejä, ja kahexan tuuman weiwillä. No Henkkahan se se ties et ne aboriginaalit waan huijauxen wuox niit porailee et tyhmät turistit jää wääriin paikkoihin kokeilemaan onneensa. Joitain tosi warowasti syöttiä pussaaweja pikku appoja tosi harwoin sielt sit nous. Ja Ville siirty sit tieteelliseen testauxeen eri tasurejen wärin ottiwaikutuxesta weiwaamalla kax reikää sopiwan lähelle/kauwas toisistaan et pysty molemmeilla käseillänsä uittaan tasurii, elikkä siis kahta yhtä aikaa.

Sitkee sissi, sinnikyys palkitaan, noin kolome ja pual tuntii tasureittein uittoo ja monen myöhästyneen wastaiskun (tärppi tuli just ku jutustelut oli kesken) eka appo ylhäällä. Hjuwa Ville.

No porauxet jatku kolmen äijän porukalla, Jarista ja Terosta ei ollu näköhawaintoja, saarta kiertäen. Jarille soitin ja kysäsin et mihi o liikkunu ja onx Terost hawaintoo. No Jari oli suurinpiirtein lähtösaaren tietämillä jotain silloin tällöin nostellen ja Terost sama hawainto ku meilläkii et jonnekii kaukasuuteen hää oli pyyhältäny meneen. Heinikon päässä olewan kiwikon toiselle puolelle ku päästiin ja oltiin touhuttu reijät semmosen kymmenen metrin etäisyydelle toisistaan silleen niinku kolmiomaisesti kateltuna ni alko kaikilla tapahtuu lähes samaan aikaan, ekax tais tulla Villelle tärppi, ja ehkä kalaki, ja meitsillä hywä täräys ja toine semmone noin warttikilonen appo ylös. Se reikä sit oikeestaan wissiin niinku pelasti oman reissuni. Siin alapuolel oli sit wajaa kymmenkunta kotiin otettawaa appoo ja lisäx Henkalle ei iha pientä kukkuappoo annettawax. Ja Henkka ja Ville nosteli kans omeja appoja. Siinä se tapahtu lyhyt keskipäiwän syönti.
















Wielä yritettiin siihen lähistölle kairaten löytää lisää syöntihalukkaita uhreja siinä kumminkaan onnistumatta. Hiljalleen saarta kiertäen ja reikejä epäsäännöllisin wälein tehden yritettiin saalistamme kaswattaa waan ei ainakaa meitsi siinä onnistunu. Saaren pimennosta päästyämme ja maiseman paremmin awautuessa tarkasteluamme warten yriteltiin arwuutella et kekä o kekä, elikkä Jari/Tero, näkyweistä oleweista kaukana kyykkiweistä hahmoista. No nynnytin sit Terolle ja selwis et hää oli se hemmo joka näky siel lähellä alotuspaikkaamme ja Jari taaseen oli hemmo siel toises paikkaa. Jarille kerroin sit kolmikkomme keximän hywän suunnitelman, saaren rantsust sywän poikki kohti jääntäytymispaikkaa sinne tänne reikejä kairaillen. Sieltähän sywyyxeistä wois nousta waik mitä yllärii, kivinilkkaa, kampelaa, simppuu, tai jotai muuta. Jari kans sano lähtewänsä kohti Teroo jonka läheltä suunnittelemamme reitti jossain waiheessa weisi. No siinä käweltiin sit motorikelkan jälkejä pitkin helpottaaxemme kulkuamme ja porattiin reikää samalla koko ajan lähestyen aloituspaikkaamme, kiwejä/karikkoo. Yx tärppi oli meitsillä jossain kohti matkaa waan ei onnistunu tartutus. Teisti tais päästä karkuun :D. Lopulta siinä karikon kohdilla wiisikkomme oli kutakuinkin koossa jälleen ja alkoi tarpominen kohti autojamme. Wielä siinä rantamatalassa muutamat reijät tuli tehtyy, koska ainakii meitsillä o monasti reisun suurein tullu just wikast reijäst. Waan ei täl x:aa.

Wähä yli kolomen oli lähtöhässäkkä walamis. Jarin ja meitsin kamat Puntoon ja muitten kamat Villen autoon. Kotimatka woipi alkaa. Jarin kans tehtiin yhen pysähyxen taktiikalla kahwestoppi Shellillä ja siitä sit Jari Hyvinkäälle wieden itekkii himanaseen Jäkeen ja pienen lepohetken jälkeen nylkemään appoja ja keittämään hywin hywin warowaisesti kokonaisena mätipussukan kalwoa rikkomatta irrotettuja pussukoita herkuxi leiwän päälle. Siinä se noin kaxtoist tuntii reisusa mukawasti wierähti + nylkyhommat lisäx.