ulkoiluwa Emixessä

ikämiesten, Jari ja meitsi, ulkoilureisu to pänä 21.2.2013 Emäsalon jäille alko osaltani herätyxellä 4:45 ja siitä ewäs- ja muitten touhuilujen jälkeen Jäken assalle ootteeleen junaa 5:41 millä Jari saapu Hyvinkäältä kyytiin nousseena. Matkalla Jari heitti textarin ja ilmotteli junan kulkewan ajallaan. Kiitin herätyxestä ja totesin et taitaa tulla meitsille wähä kiire. No Jari oli jo walmis jäämään oottaan asemaravintolaan :D kaffeelle tuloani. No selwishä se asian oikee meininki ku laitoin peräään wiestin et assal ollaan jo. Täytyy wähä kiusaa, wälillä. Kylmä kerkesin sitä päiwän aikana joitaki x:toja katua mut ei niist ny eikä möyhemminkää täs textis enempejä. Hymyssä suin alettiin taiwaltaa Porvoon Kuninkaanportin Shelllin aamukaffejen kautta Emixen jäille ja siellä kohti jään alla odottaweja suurappoja ja -kuheja. Ja iha mitä muuta waa mille syötti kelpais.


wähä ennen kahexaa anto taiwaanranta lupauxeja tulewasta hienosta päiwästä

Warttii yli seittemän aikaan oltiin parkkixella ja siitä sit waa taiwaltamaan kohti suunniteltua alotuskohtaa, samaa paikkaa mistä wiimex pari wiikkoo sitte isommal porukallakii. Ilman elektrooniseja härpäkkeitä, wenäläiswalmisteine perseenreijantäristinkii mikä ei tärise eikä mahu perseenreikään jätettiin kotio. Sywyydet katottais sen mukaa paljox siimaa rullaa alas pohjakosketuxeen ja sen lisäx etittäis hywät penkat Jarin ystäwällisesti tulostamast käppyräkartasta, jonka hän sit huwixeen oli jättäny Hyvinkäälle. Rankkaa oli taiwaltaminen, hiki tuli, paita kastu. Ja meitsi sen suunnitellun paikan suhteen nii pihalla ku waa jäällä ollessaan talwella pikku pakkaselle meren jäällä ollessaan waa woi olla. Wiiimex pimeessä taiwallettin, nyolijo päiwä pidentyny huimasti. Walosas kaikki tosiaan NÄYTTI erilaiselta.

Lähellä kuitenkii oltiin ja päätettiin sit jostain alottaa. Olikii kyl jo tauwon paikka. Tyhjejä oli ekan paikan reikejen alustat, tai ei ainakaa tarjottu syötti kelleen kelwannu. No sit wihdoin uskoin Jarii ja siirryttiin muutama sata metrii siin waihees jo meitsillekii tuttujen  maa- ja merimerkkejen perusteella "tuttuun" paikkaan.

Puol yhexän aikaan oli oma eka "kala" ylhäällä, pikku appo. Ja niitä riitti. Kuin myös kiiskejä. Jari oli oman munapatansa jo wälttänu ennen meitsin ekaa, muutamalla kiiskellä. Siinä ku ns. alueella porailtiin reikejä, oli wettä sit metri tai wiis ni aina appojen lisäx löyty hywää kalaliemiainesta. Jätettiin waa jostain syystä ottamatta. Morrilla ku olin matalasta saanu pikkuappoo, särkee ja parit kiisket waihoin sit pystäriin ku kaloja tuntu olewan otillaan. Waik morrilla/tasurilla on tullukii niit isomuxeja ni aattelin waa et josko pieni pystärikii kiinnostais kans niit isomuxeja. No kiinnosti se kaiken kokosta, ja appoo, kiiskee ja särkee. Aina wälillä tuli semmoseja kotiin otettawejakii appoja. Noin alkuun niitä tosi isoja oottaessa en ollu nii hirween kriittinen sen alarajan kans. Mut kaikki poikaset pääs takas kaswaan oottamaan uuseja treffejä muutamejen wuotten päähän.

 

Kahentois aikaan oltiin jo siirrytty saaren (ei kuwassa näkywän) reunan toiseen päähän ja saatiin nauttia tosi kauniista helmikuisesta pilkkikelistä hurtilla huumorilla maustettuna. Meikäläisellä ei ollu aikasenmpiin reissuihin werrattuna mitää walittamista, paitti isojen puuttuminen. Siis lähes joka reijällä oli tärppeja ja ylöskii asti nous, suurin osa oli waa sitä pikkuappoo. Misä ne suuret oikee sit luuras. Eri sywyyxejäkii kokeiltiin. Jari taas oli aikasti leipääntyny tän keikan WaltaWaan kiiskemäärään aiempiin keikkoihin werrattuna. Mut kyl niit olikii, siis kiiskejä.

Ja särkee. Kekä kertois mix sanoisko jopa pienehkö särki tärpätessään aiheuttaa lähes weren seisauttawan siiman winkahduxen ky nykäsee wastawedon ja alkaa hilata hemmoo ylöspäin. Aina hetken luuli et nyo se isonmpi appo tarttunu. No kyl se matalaskii weesä jo noston aikanakii käwi selwäx et wäärä hälytys. Ällöö tommone turhan toiween herättäminen.

Jari yritti tasureillakii ja waihto pystärii, morrii ei tainnu kokeilla. Meitsi pysy koko aika samas edellisenä päiwänä ostamassa kokohopee pienes pystäris jos oli keltane, pienellä mustalla pisteellä warustettu kolmihaarawärikoukku + punasta toukkaa. Kunnes se sitten häwis. Sanoin x:n Jarille ku tein pienen noston etny o painoo, no paino samantein häwis. Wähä aikaa wiel heiluttelin pilkkii ennenku hilasin ylös ja perhana, wärikoukku kadonnu ketjun alapäästä, lenkki misä koukku oli ollu, oli ehjä, ei siis taipuneena auki asentoon. mut wärikoukku, ei näkyny. Eio muute eka x ku tällee meitsille o käyny. Täytyy Pekalta kysyy ku käyn hakemassa uuden "takuuwaihto"pilkin wärikoukulla takasi et kui se tollai pystyy häwiin.

appo 105 mm

Kauheella ahneudella ne pienetkii tarras kiinni, kaikki kolme koukun haaraa suussa. Tuhraa siinä sit irrotellessa. Hermot meinas mennä. Ei kehannu repii puolta päätäkää irti jokaselta. Ja sitku korwasin häwinneen koukun superkewyellä kultawihree morrilla ketjun päähän nieise mitää syöntitahtiin tai - kiiwauteen waikuttanu. Olis wissii kelwannu mikä waa. No sielt lähettiin sit walumaan takas tulojälkejä pitkin kueise paikan waihtokaa mitää isomuxeja meille suonu. Muuki porukka mitä oli jäällä liikahteli paikasta toiseen aika ripeessä tahdissa, et ei tainnu oikeen sinä pänä löytyy syönnillään oleweja isoja appoja parwena paikallaan oleweina siltä näkywissä olewalta laajaltakii alueelta, oli aakeeta laakeeta saarejen wälistä selkää, saarejen kiwikko-/ruohikkoreunaa, karikkoo, wäylämerkkejä elikkä wälis luultawasti sywää.

Sillä paluumatkalla sit sattu nappaan sen reisun meitsin suurein kii, muitten jonnin werran pienempejen seurax kotiinwietäwäx. Ei päässy yli kolmesataa rammaan wiel tälläkää x:aa. Pitäisköhä käywä useemmin wai lopettaa toi ulkoiluasenne ja tehä jotai toisin. Emmä tiiä. Raskaan kelin ku jätti huomiotta ni kiwaa oli kuiteskii koko aika. Jopa kuunnella Jarin kirousta hänen saadessaan kiisken :D. No joo. Sieltä alotuspaikalta wiel kokeiltiin mut ei mitää ihmeitä. Kiwaa ku oli ollu ni kellokii oli jo tikittäny sen werta etiäpäin et alotettiin raskas talsiminen kohti Puntoo. Siihen samaan paikkaan oli ilmesty kans yx hemmo joka tuskaili kans appojen pienuutta ja kyseli et onx paikkawinkkei ku hän o ekaa x:aa Emixes. Noei me osattu neuwoo ku suht tuntematon paikka meillekii. Kerrottii waa paikat mist wiime x:all  ja tänä pänä oli jotai nostettu. No hänelt oli joku monsteri siin paikas hirween täräyxen säestyxellä wieny kahen morrin wirityxen. Kuhaa arweli, me waa Jarin kans oltii samaa mieltä, kuhaahan siel wesil o, no olishan se woinu olla waik hauke tai hirmuappokii.

Siellä se häämötti, puol neljän aikaan, rantautumispaikka, pari pysähystä oli jouwuttu tekeen kuei waa jaxanu yhtee pötköön käwellä. No samal sen wikan reijän reisun isoimman toiwosa oltiin tietty porattu kans parit reijät, mutku ei ni ei. No joka tapauksessa. enempi kalaa ylös täl reissul ku yhteensä kaikil aiemmil. Mut isoimmat jäi pikkasen pienemmeix ku edellisil. Haittaax se, ei mua ainakaa. Jari taas oli saanu hiukka wähenmpi täl x:aa. Näin se waa menee. Kalastus on mielenkiintoista. Siispä pari wäsynyttä äijää neljän aikoihin Puntoon, Porvoon Shellin kaffeitten kautta Jarin wienti kotiinsa Hyvinkäälle ja ja just sopiwasti ennen klo kahexaatoista, saunawuoron alkuaika, Jäkeen ja odottawiin löylyihin. Perfect timing. Ja eiku seuraawaan reisuun, bai bai, Wesa kuittaa.