tarkotus oli su 24.2.2013 Markun kans käwästä Hesas Larun rannoilta katsastaan josko sieltä jäiden alta löytys kans kewäällä/syxyllä rantamatalasta fongattuja kampeloita, kivinilkkoja ja kuoreita. Tai muutakii, Markulle alotusfongo, hänen eka kalastelukeikka tänä woonna 2013. Kartasta oli hywät käppyrät katottu alotusrannasta parille luodolle, 1,6 -> 3 -> 7 -> 10 -> 12,9 metrii ja siitä taas madaltuen luotoja kohden. No hämmennnys oli melkonen ku rantsuun päästyäni näky muutaman sadan metrin lumisen jääosuuden jälkeen kirkasta jäätä ja sen jälkeen korkeahkot jääröykkiöt. No suunnitelmaa piti hiukkasen muuttaa.
Markku oli wiel parkkixel odottamas TV ykkösen toimittajeja jotka oliwat reisumme sopimisen jälkeen olleet yhteydessä Markkuun ja tiedustelleet joskus (sinä pänä) jutuntekomahollisuutta pilkkimisestä. En wiittiny tän tietooni saatuani peruakaan hywältä tuntuwaa reissuwa waan rohkeesti siis suostuin ehkä kuwattawaxi. No kohta Markku tuli parin nuoren naistoimittajan kans paikalle ja siinä sit kuwasiwat ku kairattiin, heiluteltiin wapojamme, saamatta yhtää mitää. Pari tärppii molemmilla. Wajaa tunti siin tais mennä ennenku kuwamateriaalii ja haastattelun pätkää oli mielestänsä tarpeex ja jättiwät meitit tositoimiin.
Siinä yx ohikulkija pysähty jutusteleen ja kertoi et siellä jossain näkywän punaisen rakennuxen luona oli verkoistansa sinä pänä joku hemmo saanu mukawan kokosen lohen ja ison kampelan. Hieno juttu, ajattelemaamme kampelaa siis on mestoilla ja ku suunnitelmat oli muuttunu ni siihen suuntaan oltiin jo kerettyki päättää lähtee lampsimaan wälillä reikejä poraillen. Tehtiin sinne kirkkaalle jäällekii kokeex waan ku paksuutta tais olla wajaa kybä centtii ni ei lähetty riskipelillä pilaamaan kastumisella reissuamme. |
| Markun nautintoa tyhjää nyhjätessä |
Ku oltiin matkan aikana kairailtu reikää ja lähetystytty werkkopaikaa nii puol kahen aikaan saatiin sit seuraxemme junnujoukkio joka oli warsin kiinnostunut siitä et mitä ne äijät oikeen touhuu. Ja kysymyxejä riitti; eix ne kalat kuole ku wesi on niin kylmää, mitä sit jos iso kala nappaa, mix sul on noin monta eri wapaa mukana etc. No niihin piti yrittää sit löytää jonninmoine järkewä wastaus et heränny mielenkiinto hienoon harrastuxeen säilyisi muistoissa myös eroamisemme jälkeen. Siinä käsi wähä wäpätti ku jokainen sai wuorollaan pitää wapaa pikkusissa kätösissään. Ihaneja owat, ihmisen alut.
Ja sää oli aiwan mahtawa, tän talwen ehottomasti hienoin keli, waan oliko siinä syy et mikään kala, ees appo tai kiiske, ollu yhtikäs kiinnostunu tarjomistamme syöteitä. Markulla siellä tän reissun kääntöpaikassa käwäs joku kunnolla täräyttämäsä waan ei antanu tartuttaa.
Paluumatkalla lyhyehkön reissun kalastelut päätettiin puol kolmen aikaan aiwan loppumetreillä ku Markku huomas rantsulaiturin portaiden wiereen kylmään weteen pulahtamista halajawille touhutun kastautumisreijän. No siinä waiheessa oltiin warmoja et nyo munapata wältetty. Siispä tarjoketta peliin, meitsi morrii, Markun tarjoketta en muista. Hienosti näky, morri pohjaa wasten ja pohjakii, puolen metrin matalassa weessä. Ja hiekkapohjaa, nou kala. Et se reissu oli sit niinku jäällä oleskelun osalta taputeltu. Munapataa peliin.
Wielä illalla pääsi fiilistelemään munapatakeikalla ku klo 18:00 uutisissa tuli klipattu pätkä ulos ja yle.fi siwustolla oli kans lyhyehkö tarinanpoikanen.
 |
| Vesa Karsikas (vas) ja Markku Myllylä pilkillä 24. helmikuuta. Kuva: Yle KOTIMAA 24.2.2013 klo 18:59 Markun reseptit :-)   .JPG) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti