Muutkii tarwittawat kamixet ulos autoista (tilaihme Puntos kax ahkioo/pulkka + Arin oma tekemä "postilaatikko" jalaxeilla + reput sun muut härpäkkeet) ja rensselit wetoon pikkasen ylitte seittemän. Suunnitellulle alotuspaikalle Teron mukaan semmoset hilpeet parikyt mintsaa.
Villen kans jotenkii jäätiin wähä jälkijoukoix ja pimeydestä huolimatta pysähyttiin arwuuttelemaan yxejä jälkejä koira/kettu. Kettu todettiin. Siin Ville kerto jo aiemmin nähneensä matkalla parit peuran jälet. No mut sit stopattiin wähä pitemmäx aikaa ku tuli wastaan aikasti erikoiset jään päällä olewaan ohueen lumikerroxeen muodostuneet painaumat. Nopeesti molemmille tuli mieleen karhu. Tarkempi tarkastelu waan warmisti hawaintoo ja pitihän sitä ottaa kuweja et woi kysyy toisiltakii mielipuolta. Onnex jälet oli jo jäätyneet eikä lähistöllä näkyny mitää höyryywää tummaa läjää joten kuwausten jälkeen pystyimme ihan turwallisen tuntuisin mielein ottaa kiinni muun porukan. Samaa mieltä oliwat otuxen henkilöllisyydestä. Ihmeteltiin waa et mikä oli saanu Otson heräilemään
Päästiin siitä sit warsinaiseen asiaankii elikkä touhuun reikejä jäähän et tawotettas ne siel alapuolella olewat appokörmyt ja jostain toiwottawasti kuhaakii. Ja kun isomuxet mielessä ni alottelin tasurilla, Ville tais tuumaa samoin. Siinä jokainen niitä reikejä touhus jonninmoiseen penkkaan, wettä kolmesta wiiteen metriin ja muut paitti tasurimiehet jotain nostelikii jäälle. Tero tais jossain waihees kyllästyy heikkoon saalismäärään ja alotti järjestelmällisen morrilla metästyxen. Ja kyllähän se ilmeisesti heikolla nälällä oleweja arkoja appoja kiinnosti ku rupes tawaraa tuleen. Pari kunnon pannukarkeeta kunnes wielä warowaisemman näkönen nosto lausahduxen "No ny taitaa olla iso" kera ja sit se walitettawa toteamus "Oho, siima katkes". Koko siis jäi arwoituxexy mut kalamies ite tuumas et tuskin puolta kiloo ois ylittäny. Ekat kax appoo siitä lähettywiltä onnasin naruttaan nappaamaan tasuriin mutku waihdoin morriin tuli het samasta reijästä kolme suurempaa yxilöö.
Arin kans käwästiin wälillä merimerkkejen wäliin wäylälle tekeen muutameja reikejä, wettä oli semmoset kybä metrii waan ei siellä mitää tapahtunu muuta ku meitsillä yx tosi warowainen tärppi. Ville oli tosissaan tullu tekeen rekoortti eikä luopunu tasurista millään. Meinas wissiin wälillä olla itellekkii tuttu turhauttawa tunne mut usko niinku pitääki tekemiseen oli kowa.
Ari omaan rauhalliseen tapaansa nosteli postijalaspallinsa päällä istuen kaloja ylös. Palli on jonain wuonna saawuttanu "palli"kisassa jonkun kalastusalan lehdessä kolmannen sijan josta palkintona Arilla nytkin oli mukana saamansa moran wiien tuuman kaira. Gratulixet näin jälkikäteen.
Tulihan se sit meitsin oma riemuhetkensäkin aikanaan. Kauden eka kiiski. Mukana olleet oliwatten WahWasti sitä mieltä, että riemuni kuului Porwåån kesoon asti. Kumma kyllä kiiske aiheutti Siuron sulkavajahdissa olleiden mukaan wastaawan kuuluwan riemun ilmaisun wiime talwena. Tosin silloin se kuului Nokialle. Taitaa kiiski olla suosikkikalani.
No tämän riemun jälkeen alkoi aiemmin itselleni lähes tuntematon ilmiö "apina harteillani". Nimittäin appojen ja muutamejen kiiskejen lisäxi muut paitsi Tero oliwatten koukuttaneet jäälle myös Rutilus rutiluxen, tuttawallisemmin sanottuna/kirjotettuna sären. Jossain waiheessa Ari jopa heitti komean läiskähdyxen lopputuloxena aikaansaaden lähelleni omalta reijältään saamansa isohkon ko. lajin edustajan. Ilmeisesti porukka ei kestänyt aina waa mörkimmäxi muuttuwaa olemustani koska Ari hetken kuluttua ilmoitti "Tuu ottaan täält tää särki ylös". Hemmo oli jonnin aikaa kiusannut Aria antamatta koukuttaa itteään. Noei tarwinu kahta x:aa käskee kun olin reijällä. Arilta tarkat ohjeet "Lasket morrin pohjaan, nosta kymmene centtii, wärisytät ja jätät paikalleen". No täsmälleen näin tein ja het ekan x:n filmikärjen aawistuxenomaisesti wärähtäessä tein warmoin ottein riittäwän wastanoston (en innoissani repiny wäräyttäjän leukoja rikki) ja nostin jäälle kauden ekan särkeni. Kyllä oli Wesa taas iloinen.
Siitä asiaankuuluwat tuuletuxet ja käsipäiwää kumartaen kiitoxet HotSpottiansa lainalleelle Arille. Wiides lajipiste wuodelle 2013. Tuli niit sit oma tekemeiltäkii reijeiltä lisää.
Sillä aloituspaikalla jonkin aikaa wiiwähdettiin sitä isoo ootellessa kun joka reikä tuntu puskewan ainaskii jonku kokosta appoo. Tero wälillä ihmetteli saaliskalan pienuutta ja Jari tuttuun cooliin tyyliinsä ei antanut saaliskalojen kokojen waihtelun paljon hetkauttaa. Kyllä se wielä sielt tärähtää. Villella pari x:aa käwikii kunnon täräys waan ei jostain syystä antaneet koukuttaa itseänsä jään päälle ihailtawaxemme. No lopulta Villeki innostu morreilemaan, ekaa kertaa, kuulemma. Ja kalaa tuli, oli kiwaa waihteluu tasurin heiluttelun hiljaiselon jälkeen. Ja pitihän se sitten tehä testi ennen pitenmpää tallusteluu paikan waihtamisexy, tasuri wai morri, kumpa o paree. No tasapeli tuli. Nou fisu.
Siitäpä sitten hiljalleen wälillä pysähdellen kohti kuhapaikkoja. Ari katsoi mukaansa ottamastaan kartasta oletetusti hywän paikan. Sen paikan lähistöllä olimme jo kauenmpaa nähneet porukkaa istuwan ja liikehtiwän. Reikää jäähän ja pyyntöä sywyyxeihin. Ari omassaan pystärissä käytti fosforikoukun lisäxi silakanpyrstöö ja jossain waiheessa hän nykäisi wapaansa ikkänkuin siellä olisi ollut asiakas. Näin hän kertoi mieltäneensä siimaa pitkin wälittyneen tunteen. Hetken kuluttua tarkistus ja kas kummaa, silakanpyrstö oli wex. No täs waihees hilasin minäkin oman pystärini syötitettäwäxi ja laskin sen takas alas hämärään luomaan fosforoidulla pallukallaan kolmen koukun yhdyntäkohdassa heikkoa houkuttelewaa hohtoa silakanpalan houkuttelewan tuoxun lisäämänä. Ja hitto, eiköstä waan meikälläkii kohta tuntunut herkkä mutta selkeä otinpoikanen, waan tartustusta ei tapahtunut. Ari hawainnoi jonkun matkan päässä istuskelewan seurueen wieressä lumessa tapahtuwaa kalan pyrstön heilahtelua. Elikkä jotain oli liikkeellä jään alla alueella. Reissun alussa oli appojen metästys wienyt sen werta aikaa et täst kuhapysähdyxest ei kauheen pitkää muodostunut koska tietyt paluun ajalliset takarajat (ei minuutilleen ehdottomat) läheniwät wääjäämättömästi. Siispä kamixet kantoon/wetoon.
Kiitoxet kaikille reissulaisille, kiwa oli päiwä, ei kowaa pakkasta, ei tuulta, lunta sopiwat muutama centti jään päällä et oli hywä tallustaa ja tarpeex puheliasta ukkoo mukanassa et ei päässy niinku semmost kowinkaa tyhmää hetkee syntyyn. Ja kalaakii, ainaskii lukumääräisesti riittäwästi, joka äijä sai kotiinkii nylettäwää/fileoitawaa. Hywä keikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti