niin siinä waa pääs käwäsemään et wastoin kaikkeja suunnitelmeja/odotuxejani löysin itseni Jarin ja Teron seurassa erään Kytäjäläisen järwen "rantsusta" matikkapyyntöwermeet mukanassa walmiina jahtiin tuossa ma 11.2.2013 klo seittemäntoista maissa. Pari wuotta sitten olin todennut et tää matikkapyyntö talwella eio mun lajike. "En ikinä" oli onnex jääny sanomatta. Jari lähes aboriginaalina oli walmistellut hywän parkkixen Puntolle yhteistyössä paikallisten auramiesten kans. Ajowäylän ja kewyen liikenteen kulku-uran wäliin oli touhuttu mukawan lewyinen aukko johon olis mahtunu waik kax Puntoo wierekkäin.
Matkaa warmana uskomillemme matikka-apajeille ei pellon ylitte kulkien ollu ku semmoset parisataa metriä kompuroitawaa paikoitellen sywäxikin kinostuneessa hankessa. No meitsihän ne syweimmät kuopat onnas löytään, kekäs muukaan. Helppohan se sit oli toisten waroa askellustaan.
Jäällä olikii sit huomattawasti helpompaa matkanteko. Neitseellisessä jään päällisessä lumikerroxessa matka taittui waiwattomasti kun ei tarwinnu mitää kuoppeja waroa. Onnex ainaskaan paikalliset, no ei kyl muutkaan, olleet tietoiseja hywinkin lähellä sijaitsewasta matikka-apajasta. Ei nimittäin näkyny wanhoja reikejä eikä werijälkejä. Wai oliwatko ne kenties pari päiwää wanhoina jo peittyneet lähipäiweinä taiwaalta alas leijaalleen lumen alle. No eniwei, uutta (tai kenties ihan ekoja) reikää rupes syntymään ku kolme äijää ihanteellisessa tuulettomassa ja lähes nollakelissä laitto kairat puremaan jäätä. Tais olla nii et ekojen reikejen alla wettä oli just sen werta et parinkilon Lota lota olis mahtunu selkä jään pohjaa raapien kiemurtelemaan etiäpäin joten poraamista jatkettiin hiukka sywemmeiltä kohdeilta. Ja haraa pohjaan, ja pomputtamaan. Poraa ja pomputa, tommosen sloganin reisullemme Tero jossain waiheessa kexi kun aikamme olimme harojamme uittaneet pimenewässä illassa johon waloa toi tietty walkea wastasatanut lumi ja läheisen kyläyhteisön asumusten öljylamppujen tuike.
No eka alue ei tuottanut toiwottua tulosta. Alku tosin oli meitsillä suht shokeeraawa ku hara tarttu kahella ekalla reijällä tosi tiukasti johonkin, mikä lie, pohjassa olewaan tsydeemiin eikä siiman katkeemisenkaan uhalla meinaanu irrota. Eikä waraharaa mukanassa. Jollain ihmeellä wemputuxen ja siiman löysäilyn jälkeen ihmeellisesti meitsille kuitenkii wapautettiin hara käyttöön illan myöhenmpejä tapahtumeja warten. Teimme siis madettomaxi hawaitsemaltamme paikalta liewän siirtymätaipaleen ja aloitimme jälleen poraa ja pomputa toiminnot.
Siinä illan edetessä poraten ja pomputtaen ja hiljalleen toiwon kipinän kenties hiipuessa kohdekalan saamisesta alkoi jo tietty alusta asti huumorilla höystetty jutustelumme saada yhä lewottomanmpeja piirteitä. Päätimme jo perustaa yhteisen yrityxen elikkä wirman:
Tule mukaamme elämysreissulle Kytäjänmaille.
Ammattimaiset oppaamme wiewät teidät
matikoiden neitseellisille kulkureiteille
poraamaan ja pomputtamaan.
Kirkkaalla ja liukkalla jäällä
tapahtuwa intohimoinen ja alkukantainen pyyntimuoto
tarjoaa warmasti kokemuksia ja elämyksiä
kokeneemmallekin pilkkijälle.
Tervetuloa mukaamme madeparatiisiin.
Poraa & Pomputa Kytäjänmadematkat Oy
Että joo, kekää mitää madetta siis saanu, eíkä sen haran olis sen takii tarwinnu irrota ekoilla reijeillä kuei se kelleen kelwannu mut onmpahan tallesssa ny jos joku saa houkuteltuu johonkii muualle ku Kytäjän wesistöihin. Mut kuten reissut yleensäkin, mukawaa oli, ilman madekeittoainexejakii. Kamixet takas Puntoon pimentyneessä illassa ja Jari matkalla kotionsa Hyvinkäälle ja met siit etiäpäin Teron kans kotoihimme nukustelemaan hienon annoxen raitista ilmaa saaneena.
Mukava huomata, että blogin viimevuoden loppupuolen hiljaiselo on päättynyt ja juttua tulee entiseen malliin. Eipä sitten muuta kuin uutta matoa koukkuun ja kireitä seuraavalle reissulle! -JG
VastaaPoista