vivisektio

olimme Markun kanssa marraskuun ekana wiikonloppuna päättäneet tehdä kalastussessio johonkin, pyydystämään jotain. No päädyimme lähistön Hernesaaren turska-altaaseen ja kampela ja siikahietikkoon.

hesa
11:00 - 16:00 +7 °C
etelästä tuulee 6 m/s
melko pilvistä ja poutaa
suht. kosteus: 80 %

Sinne siis läximme pöräyttelemään sunnuntaina 6.11.2011 puolen päiwän tietämillä. Ei taas tiedetty mikä äijejä oottaa, hjuwa näin.

Jakuei taas tiennny mihin seikkailu taas lopulta wiekään niin piti niinku warautuu wähä monenlaiseen eri kalastelutapaan ja warustus paisu kuten aina ihan ylimitotetux. No waikee lähtee hakeen tai shit jättää jotain mieleen tulewaa hywää idistä wäliin ku toteutuswälineet puuttuu.

Siitä sit aloteteltiin, turska-altaasta, ainaskii yx on siit tänä wuonna tiettäwästi saatu. Ja mekin monenlaista öttiäistä. Aina yllätyxen waara olemassa.

Siellä oli meitin tullessa yx hemmo aidan toisella puolella litkaamassa silakkaa (kuwassa toi pieni tappi laiturin kulmassa). Näytti et joka nostolla tuli täys litkallinen. Ihmeteltiin et onx hän aidan yli kiiwenny wai miten sinne luikerellu ku koko kesän alue on ollu tiukasti lukkojen takana. No pitihän mun uteliaisuutemme saada tyydytetyxi ja huikkasin hemmolle kymysyxen et miten oot sinne päässy. "Alkupäässä on yx portti auki, sieltä tulin" oli wastaus. OK, homma selwä. Emme heti sinne siirtyneet mut möyhemmin kyllä. Sillon paljastu et silakkaa nous waa yx tai kax kerralla. Muut oli litkan houkutuslewyjä. No se siitä.






Met siitä altaalta wähä muunnellulla silakkalitkalla koukut madolla syötitettynä selwitettiin onx kekään ruokahalut omaawa wedeneläwä paikalla. No kolmipiikit oli.

Eihän ne pienemmät ketkä suostu ahneesti madon sisäänsä imasemaan tarttuneet koukkuun asti mutku mato oli nii sywällä nielussa nieine noston aikana ahneet paskiaisraukat pystyneet irrottautumaankaan, Woi woi. Se oli sit joidenkin kohtalo. Pääsiwät täkykalaxi koukkuun jotain muuta petoa warten. Isot noin kymmencenttiset ei taas olleet ollenkaan kiinnostuneita tarjotusta syötistä, p..kiaiset.

No ei niihin täkyihin mikään peto tai muukaan suostunu iskemään. Warsin hiljasta elo oli altaassa waik Markun kans aika (tai siis tosi) tehokkaasti joka nurkan ja niiden wäliset seinustatkii koluttiin ja kalasteltiin. Yhen apon Markku onnistu saamaan.






Siinä sitä odotusta sit on, toiweikasta. Omissa mieleissämme wielä kaikki mahdollisuudet awoinna, edessä ja lähes käyttämättä. Mahixeja waik mihin. No kylhän siin sit niin käwi etku oli ihan tosissaan tosi hiljasta, ei tapahtumeja lähes ollenkaan päätimme lähteä yrittämääm illaxi tuoreita paistinsilakoita. Läximme siis käweleskelemään kohti aidan toisessa päässä olewaa appo awointa owiaukkoa ja hiljalleen laiturin reunalta kokeillein lähestyimme laiturin päässä olewaa mieshenklöä joka näytti tasaisin wäliajoin nostelewa merestä kiiltäwäkylkisejä silakoita. Matkalla pari kertaa käwi tosi hennosti joku wärisyttämässä litkaa ehkä wähä enenmpi aikaa ku nanosekunin mut kuiteskii tosi lyhyesti, ja tarttumatta.

Päästyämme juttuetäisyydelle ilman mahtaweja desibelejä ystäwällisesti kehoitti hän meitä waan rohkeasti siirtymään lähelle sitä kulmausta josta hänkin silakoita nosteli. Kawerinsa oli aamulla iha samasta paikkaa käynyt hakemassa oman saaliinsa. Tosi paikallista esiintyminen sinä päiwänä. Jonkin aikaa meni ennneku eka silakkani nousi kuiwille. Tosi warowaista oli syönti, ei mitään normaalia raiwoa waan enenmpikii wileä semmosta warowaista tunnustelua. Pientä rawistelua ja karkuun. Saman sanoi tämä jo paikalla ennen meitä paikalla olllut mieskin hawainneensa.

Eka syyssilakkani wuonna 2011 on siinä. Markku ei kowin kauaa jaxanu keskittyy harwakseltaan nouseweja silakoita odottelemaan waaan jatkoi eri öttiäisten toiwossa madolla pohjalitkalla saalistamista. Tuuli oli kyl warsin kohtalainen ja waikka warustusta oli hywin ni ei + 7 °C kowin lämpimältä tuntunu. Aallokko ei mitenkään haitannu silakka- eikä pohjalikausta. Kohta Markku wetäs merestä ekan saaliinsa siltä laiturilta, ison kiisken. Eikä kowin kauwaa menny kun tuli turpeawatsainen kivinilkka ja  kohta toinen wähä kapeempi wersio.

 

Tais samallla nostolla ton kapeemman nilkan kanssa tulla lohikala merkkiwä kuore. Jotain muutakii Markku sai, kiiskee ja toisen möhömahanilkan ku meitsi nosteli harwaxeltaan tarttumaan suostuweja silakoita. No sithän met saimma oikeen loistoajatuxen. Käsissämme (tai siis pussissa) pulleamahainen (tai siis kax) Suomen ainoa eläwejä poikaseja synnyttäwä kala. Ainoa waihtoehto oli siis suorittaa vivisektio tieteen ja kalastustaiteen nimissä.


Kolkkasin toisen möhömahoista, annoin saxet Markun pikku kätöseen ja walmistauduin wideoimaan tämän ainutlaatuisen tapahtuman. No sieltähän niitä purskahti ulos oikeen wauhilla pikkunilkkoja kun ahdas olintila aukesi Markun leikatessa watsanahkan auki. Wideoita ei tämä blogi jostain syystä suostu lataamaan loppuun asti, joten hywä näin. Ei herkkähermosille sopiwaa tsiikattawaa. Siispä pari fotoo sen sijaan. Kyllä ihmetteli silakkamieskii et eipä ollu tommostakaa tienny et eläwejä poikaseja joku Suomessa tehtailee.

Siinä niitä kätösellläni lepäilee ja wälillä willisti luikerteli. Muutameja joutui litkani koukkuihin kokeilusöötixi. Loput söi lokki kun unohdimme ne jonkun matkan päähän watsa awoinna olewan emonsa wiereen. Emo armeliaassti kyllä hoidettiin hengiltä ennen leikkausta. Myös hänet ahne lokki söi.

Ei tullut saalista kivinilkalla. Lopetettuani silakkalitkauxen kokeilin minäkin jotain pohjaöttiäistä saaliixeni. Yxi lupaawa wawan kärjen heiluttelu tuli melko heti kohta waan ei mikään tarttunut. Jonkin ajan kuluttua toinen lupaawa heiluttelu ja sitä seurannut wastaisku ja kelaus toivat laiturin aswaltille apon ja sären. Waan matoja oliwat hamunneet, eivät kalanpoikaseja.

paistosilakkani 12 kpl

Wiiden aikoihin rupes tuntuun et ny riittää ku näpitkii oli jo aika kohmeessa. Saaliinamme kivinilkkaa, kuore, ahven, kolmipiikkiä, kiiskeä, särki ja silakkaa.  Laiwojakii oli nähty ihan riittäwästi nopeella käynnillään satamassa. Siispä kotia kohti ja matkalla punottiin uuseja juoneja wielä kun luonto kerran säiden suhteen näyttää suowan.