pörräystä Porvoon seutuwilla

la 19.11.2011 näytti sääennusteiden mukaan sopiwahkolta päiwältä kalastuxeen ku seuraawax päiwäx ennusteiltiin jo miinus merkkisejä kylmyyslukemeja. Markku soitteli pe töireissultansa ja ehotti Porvooseen päin suuntaamista ja alotusta kuhan jigaamisella. Mikäs siinä, sinne pöräytettiin, Porvoonjoelle. Ku saawuttiin jihaa kugaan paikoille siel oli jo hemmoo parkissa olewejen rawintelibostkejen wälissä heiluttelemassa wapoja. Met alotimme wähä alempaa, tai siis oltiin koko ajan siin lähes samas mestas.

Tosta alempanakii oli porukkaa heilauttelemassa ja pari wenhookii kuskin kans oli yrittämässä saalista. Yx eläkeläispappa sielt tuli käwellen ohittemme ja kertoi kysyttyämme saaneensa kax mittakuhaa sinä pänä. Näytti iha ottipelinsäkii ilman suurempeja wäkiwältaiseja pakotteita. No lähes samaa wärii sit oman siiman päähän ku just sitä keltawihreetä ei ollu mukaan tulleissa boxeissa.

Siinä wähä aikaa watkattuamme tuli semmonen noorempi hemmo kans paikalle ja jutusteltiin hetken aikaa. Kolme mittakuhaaa hänen päiwän saalis siihen mennessä. Ja oli ekaa x:aa tänä syxynä jihaa kugaamasa. Hywä alotus, sanoin ja hemmo hymyili suht onnellisena ja toiwottelisi kireet siimat. Ja siinä jatkettiin kohmeisin näpein toiweikkaana et kylhän se kuha ny meillekii antautuu, ainaskii wähintään kerran, ja wähintään ainaskii toiselle meistä. Nokuei kuhaa kuulunu, tuntunu, näkyny ni Markku päätti pistää peliin perinteisen pohjamatokoukkulitkatsydeemin. Saman tein hetken kuluttua minäkin. Siinä samalla ku jigailin ni hälykilikalikellolla warustettu wapani lepäili kapeahkolla puulaiturilla nopsasti ja kätsästi napattawissa. No kylhää se monta kertaa helähteli waan kun sen (siis wawan) otin käteeni ni tuli hiljaiseloo. Paitti x:n. Joku tarttu. Tuns heti et ei mikää kuha (tai shit ainaskii iha poikanen) oo taistelemassa toisessa päässä. No samaa sukua kuitenkii tuli ylös.

Ei mikään körmyniska kuten tarkkaawaiset hawainnoitsijat woiwat todeta.

Ja kun ei kowin wilkasta toudellakaa ollu ni päätettiin jatkaa matkaa löysähkösti ja helposti muuunneltawissa olewan ennakkosunnitelmamme mukaan. Pöräyttelimme siis Tolkkisten sillan alapuoliselle wesialueelle katsastelemaan mitä ehkä saisimme. Siellä oli paikalla yx eläkeläispariskunta joka auliisti kertoi kuulumiset. 3 ½ tuntii ja yx ahven. Waikutti lupaawalta. Söönti oli siis wasta alkamassa (joo joo, uskoo ken tahtoo luultiinko tosiaan noin). No eniwei, pohjalitkat weteen. 

Markku ystäwällisesti kysyttyyään sai luwan jäädä pariskunnan wiereen ja meitsi siirty parikyt metrii lähemmäs siltaa. En kuitenkaan ihan sillan alle.

Miellyttäwän lämpöisempi ja wähäwiimaisempi paikka ku se kuhayritysmesta. Noei kauaa menny ku molemmat Markun kans saatiin ekat kalamme. Markku apon ja meitsi särjen. Sitä tahtii sit jatkettiinkii, Markku weteli appoo, pisin 31 cm ja parikii samalla wedolla,

meitsi waihto ekax saamansa sären pasureihin.

Wälillä restauroitiin pohjakiwikon waurioittameja litkojamme tai waihoimme jopa kokonaan uusiin. No metsin touhu loppu siihen ku kolmas paino + koukkuja jäi kiwikkoihin. Rupesin siis jigaamaan ku Markkukii niit appoi oli jo kymmenkunta wissiin nostanu ylös wedestä. Siinä jossain waiheessa ku pariskunta waa ootteli jotain tapahtuwax heidänkii pyynnöissänsä ku me kax nosteltiin wisuja wedestä, ni mees kysäs et mistä maast teijän madot oikein o ku heijän ei näköjään kelpaa.


No eipä lukenu Malmin Prismasta ostetun purkin kanesa tai kylesä walmistusmaata mut kaiken saatawissa olewan tiedon kerroin heille. 

Omansa oliwat aitoja suomalaisia Sipoon maaperästä kaiwettuja. Kalanpalaa nainen myös käytti, laittoi kohon siimaan pitämään syötin irti pohjasta halutussa sywyydessä.

Nositku muutaman onnistuneen jigin irrotuxen jälkeen onnistuin sen jäämään sen werta tiukasti kiwenkoloon et siima poikkes eikä appoikaan ollu tullu, ni päätin lopettaa warustusten tuhlailun. Eipä Markkukaa enää appoja nostellu, kaikki oli nostettu tai shit suut menneet kii. Jätimme siis hywästit pariskunnalle joka toiwotteli hywää matkaa ja kiittiwät kun wierestänsä käwimme kaikki kalat nostamas pois. Katkeruutta ???.

Markku ku monet x:aa o puhunu kumituttilitkasta ja kehui nytkii töireissullansa Kontiomäen huoltsikalta ostaneensa kax jälelä olutta ni piti iha kuwata pakkaus et tietää mitä ettii josei ite jaxa nyhrätä. Mikä sinänsä eioo iso homma.

Et tommosta paketti sit waa mukaan jos näkyy, jossain, joskus.

Ennakkosuunnitelman mukaan pöräytimme kohti Kalkkirantaa katsastamaan josko tähän aikaan päiwästä olis silakat rannassa paikan pienen laiturin kupeella suut awoinna oottamassa kiiltäwejä koukkkuja purtawaxeen. No ketään ei näkyny ku mentiin, paitti kax äijää kiwikkoisella aallonmurtajalla, kalastelemassa ties mitä, ei saanu touhuistansa selkoo. Sanoin Markulle et kuei natiiweja näwy ni taitaa olla wäärä woorokaudenaika tässä paikassa. Ja sehän sht todettiin oikeex ku jonkin aikaa kutenkii litkojamme uitettiin x:npaikalle oltiin sentää tultu. Nou strömming. Se siitä.

Sinä mietittiin waihoehtoja, Hesaan wai kotipaikkakunnillemme. No Hesaa ku päästäis ni heti kohta olis jo pimee. Markulla kuitenkii illan paistoapot pussukassa, mulla särjensukusta kalaa madesöötix (jos ma 21.11.11 Airistolla yrittäis). Ja lisäx Markulla kotiaskareita tekemättä. Päätös oli helppo, Nou moo fising tudei, ja eiku pörräämään Jäken K-Raudan kautta ekax ostaan Markulle askartelutarwikkeet ja sit meitsi himppeen (kiitos Markku jälleen x:n) ja sit Markku kotiin askartelemaan . Iha hywä reissu.

Taas, jälleen x:n.