Sieltä kongattiin kukat kalastelureissumme päätteexi. Samalla tulimme laskeneexi kuinka monta eri kalalajia oomme fonganneet ko. mestasta + warmasti tiedossa olewat muiden saaamat ja päädyttin lukuun 15; siloneula, särmäneula, mustatokko, mustatäplätokko, kivinilkka, kolmipiikki, ahven, kiiski, kuha, taimen, lohi, salakka, särki, lahna ja pasuri. Jos jollain tämän lukijalla on tietoa wielä muusta/muista lajeista tieto otetaan mielenkiinnolla wastaan.
No mut ennen tätä paikkaa tapahtu jo paljon muuta, tai shit ei.
Homma lähti käyntiin puoliltpäiwin Hernesaaresta jossa hawaitsimme wiimexi appoawoinna olleen portin olewan suurella lukolla tukittuna ja pääsy wiime x:sille silkka- ja kivinilkka-apajille oli estetty. Ja ties mitä muuta mukawaa sieltä woiskaan Ahti antaa. Ei ainakaan suureja kalastuspaineita oo päässy kertymään lukitun portin takii. Siitä sitten ajoimme katsastamaan mitä lumenkaatopaikka ilmeisesti sellaisella pohjalla mihin litkoja ei tuhottomasti tuhlaantuisi tarjoilisi.
http://www.youtube.com/watch?v=pZxPpi8JJDE
Ei Markullakaan ollu tapahtumeja joitain epäilyttäwejä ehkä nyhjäyxejä lukuunottamatta. No litka hällä lyheni puolella mut siinä oli osansa laiturin reunamaan kalastejen kiusaxi jätetty ilmeisesti joku törröttäwä metalliuloke. Ei tullu fisuu kaukaa eikä seinämän läheltä.
Sai kuitenni testattua hankkimani uuwen syyskalastuskarwalentäjälakin lämpöominaisuuwet + 5°C ja lähes tyynessä säässä. Hywät oli, lähes liian kuuma. No tulee niit wielä kylmenmpiikii kalastelukelejä. Ennen jäitä wielä aikomus jotain huwin wuoxi ja ajan kuluxi kalastella. No säät määräilee pääseekö. Ihan paska kelillä ei hotsita.
Siispä siirryimme turska-altaalle, Markku jäi tarkkaan harawoimaan allasta ja jallittamaan näkywissä uiskenteleweja kolmipiikejä. Ja tietty niitä kaloja mitkä ei pintaan suostunu tuleen näytille. No pari piikkikalaa hän saikin saaliixeen. Meitsi keskittyi pohjaongintaan matolitkalla kohtaloaan uhmaten litkan menetyxen muodossa suuntaamalla heitot meren päälle ulottuwan metalliaidan reunaa hipoen mahdollisimman pitkälle yli wiimex:isen silakkamestan.
Wiis x:aa sain kosketuxen johonkin ötökkään, kello helähteli ihan selkeesti.
Yhellä wedolla tuli ylös asti semmosen heikohkon heläyxen aiheuttaja,
fisu jota en ollutkaan saanut pitkään aikaan.
Päätimme waihtaa siinä waiheessa paikka kun oma litkaamiseni loppui heittoon jonka tuloxena paino ja osa litkasta käwäs warmasti päiwän korkeimmalla metrilukemalla ja putos takas weteen melko lähelle weereistä aitaa ja laiturin reunaa. Oli pahus wieköön poikennut litkan monofiili, kax koukkuu jäi jäljelle käyttööni.
Seuraawa yritys oli jonkun matkan päässä olewa kapeahko puulaituri josta Markku oli ennenkii kalastellu, saaliina särkikalaa ja appoo. No nyt näky puisella kaiteella selkeesti tämän syxyn silakkalitkauxen merkkejä suomujen muodossa.
Ei kuitenkaan silakkaa ruwettu yritteleen waan sitkeesti pohjalitkalla jotain muuta. Waan tuloxena oli ei mitään. Päätimme lähteä kotimatkalle ja pysähtyä wielä Olympialaiturin läheisellä kala-altaalla.
Hetken odottelun jälkeen Markku sai enstex apon ja kohta sen jälkeen täplixen. Kowasti on pienentyneet syxyä kohti paikalle jäääneet yxilöt. Tämä jo kesän aikana ennenkii huomattu. Missäköhän ne ISOt wesejen kylmetessä luuraa ?
No tuli se tuttu hemmo sit meitsillekii ku siirsin pyyntöni meren puolelta ihan altaan seinämän wiereen. Minuutti ja se oli siinä. Tuli siitä sit wielä toinenkii. Pienestä koosta huolimatta kowalla raiwolla syöttiin ne ottaa nyt kylmejen wesejen aikaan niinku kesälläkii. Ahmatteja owat.
Wielä siitä Markku nosti tämän wuoden tähän asti pisimmän särkensä, 28 cm. Ja KBIM kaswaa. Siis Markulla. Ei tällä(kään) reissulla meitsillä. No hywä reissu oli molempejen mielestä. Mahollisuuxeja oli, kotonassa löhoilemällä ei olis ollu. Yhteissaaliina siis kolmipikki, kiiski, ahven, mustatäplätokko ja särki. Wielä lähetään, johonkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti