aamuin illoin

etukäteen olin suunnitellut käwäsemäni lauwantaina 29. lokakuuta 2011 parin tuttuni kanssa amusella katsastamassa josko silakoita olis tullut Kaapelin laiturin kupeeseen kiiltäweistä koukuista kiinnostuneina. Etukäteistiedustelut eiwät luwanneet mitenkään lupaawaa reissuu mut saishan sitä ainaskii raitista meri-ilmastoa keuhkoihin. No sit nää hemmot ilmoittikii perjantai-iltana et ei ne ollukaa hommanneet itelleen litkoja tai tarwikkeita niitten tekemiseen niinku oli sowittu. Oli unohtaneet, just joo. No panin laittaen pelin siltä osin poikki ku itelläkää ei ollu kiiltäwejä koukkui lisälitkoihin ja yhellä wapalitkatsydeemillä wuorotteleen en aikonu lähtee matkaan. Ilmottelin et sitku o tarpeex kiinnostusta lähtee heidän ekalle silakkalitkakeikalle ni ilmotus ku pelit ja rensselit o heilläkin walmiina ni yritellään uusix. Aika paska jätkä oon, wai mitä ?  En ollu sillon lähösssä sit itekkään.

No ku lauwantaiaamuna heräilin eikä kellokaan ollu lähimaillakaan puoltapäiwää läxin sittenkin matkaan, eipä siinä mitään menetettäwää olis. Perille saawuttuani siel oli jo äijää yrittelemässä.

8:38

Tiedusteluihini sain wastauxen et ei o näkyny silakkaa. Totesin saman noin tunnin aikana iha itekkii. Nou silakka. Ei auttanu edes mailman ehottomasti paras wapawarustus joka oli käytössäni sillä(KIN) x:aa. 

No hywästihän siinä aika kuitenki kulu ku wierushemmot kertoili tarinoita aikasempeina päiweinä litkaan tarttuneista taimeneista. Alamittasii oli tullu ylöski asti mut suurimmat oli ainaskii teleskooppitsydeemilitkaajilta wetäny siimat suorix ja litkat saaliinansa kohti awomerta. Mahtowatkohan taimenat saaha silakoita litkaansa ? Pohjassa oli kans koukkutsydeemi madolla warustettuna odottamassa jonku öttäisen ruokahalun heräämistä mut munapataa pohjastakii. No ku ei oikeesti mitää saalista tullu ni bai bai baikka. Ja kotia kohti.

No wielä tulee nekii kerrrat ku ihan himona silmät ahneudesta kiiluen wetelee silakkaa ylös iha silmittömästi unohtaen sillä hetkellä kokonaan möyhemmin kotonassa tai muualla odottawan niin ihanan ja miellyttäwän perkuu-urakan. Taas siinä waiheessa wannoo et ei enää näin paljoo. Mut entäs JOS, sieltä tuliskii wiel "wikal" nostol se puuttuwa elis, kilohaili.
Ja jos tule enempikii, ni täson yx saamani hailurookawinkkaus:

- Päättömät ja suolettomat hailit suolataan pariksi päiväksi
- Laitetaan hiukan huuhdottuina etikkaliemeen (1/3...1/4 etikkaa 10%)
- Seuraavana päivänä keitetään liemineen, mukaan 1 purkki
säilöttyjä, maustettuja tomaatteja tai muuta mukavaa
--- Hyvää lämpimänä sekä kylmänä!

No jaa, katellaan kuhan ollaan joskus apajilla parwen kohalla. Ja onhan se ite pyywetty/saatu paistettu tuore silakkakii hywääääääää.

Mut wiel Suvannon kautta ihmettelemässä suuren lippoamis-siikasaaliin runsautta.

10:22

No ei kekään saanu sinä aikana ku tsiikailin, Joku kerto et joku oli yhen aamulla saanu.

Ei oo hätäsen hemmon hommii toi lippoomistouhuilu. Pitkään kesti huisin pitkän warren päässä olewan pyyntöhawaxen weto weteen laskusta sen ylös nostamiseen. ja lehtejä, keltaseja saaliina. waan on se warmasti kiwa fiilari ku siel on se kilon - parin painonen kiiltäwä saaliskala. Tossa tuohussa ei paljoo junioriporukkaa ollu hawaittawissa, enempikii ikähaitarin toisesta päästä. Siitä huomas et kalastus on ihan jokaisen ikäisen harrastus. Ehkä eri muodoissa, mut kuitenkii. Ja kiwaa. Siis kalastus, ja se, et kaikenikäiset tykkää siitä.

En wiittiny/jaxanu mitään matowiritelemejä laittaa ite pyyntöön waan jonnin ajan kuluttua siis oikeesti kotia/Jäkee kohti.

Illal ku ei huwittanu lähtee discoomaan eikä humppaamaankaa nieiku auton kokka uuwestaan kohti Hesaa ja pimenewejä rantsuja. Täl x:aa läxin aikasin liikenteeseen et pääsis taas takas ajoissa tutuilemaan. Komiat oli maisemat auton ikkunoista matkalla Tuusulanmeren rannikolla.

17:18

18:17

Perillä ei wielä kowin pimeetä ollut mut ei muutaku otsalamppu loistamaan ja johan niitä fisuja rupes heti loisteessa näkymään.

Ilma waloo ei mitää tsäänssii, hämärän aikaa.  Kolmipiikkejen määrä oli lisäänty tosi kamalasti. Joukossa tosi paljo "kipeitä" yxilöitä. Jotenki wartalot kierossa uiskenteli ihan pintaweesä. Ei tehny mieli tutkii enempejä.

Jos aiemmin korkealla ollut wesi oli haitannut saalistamista nii nyt julmestusti laskenut wesi tuntui taasen wieneen kalat mennessään jonnekin, minne sitte wienytkii. Ihan matalassa näky muutameja pienejä mustahkoja tokkoja joita oli parii pakko yrittää, waik ei ny täl x:aa jaxanu ne pienet oikein saada aikaan suurta adrenaliinisyöxyy elimistöön. Yleensä kylläkin huisin hauskaa yrittää niitä ihan pienejäkii.

ISOin 26 mm,koukulla, pienin 22 mm, käsin

Tota tokon handulla koppaamista on tullu aiemminkii ihan huwin wuox yritettyy ku o ruwennu ottaan pattiin ihan rantaweessä makoilewat hemmot joita ei tarjottu syötti oo kiinnostanu pätkääkää. Pakoon ei lähetä mut pää kääntyy pois söötistä. Yrityxen/erehdyxen kautta lopulta kexin warsin simppelin menetelmän. Ei muuta ku molemmat kädet hiukka molemmin puolin tokkoo hiekan alle ja hitaasti ujuttaen kohti tokkoo hiekkaa käsillä nostaen ja samalla kuppimuodostelman muodostaen lopulta nostaa tokko hiekan kans pois wedestä. Ne ei jotenkii tajuu waaraa ku ne ite ei hiekkaan nähden liiku eikä saalistajan sormet/kädet oo näkywissä. Emmä muutakaa selitystä oo kexiny. Ja toimii suht hywin jos haluu ruweta tolleen leikitteleen. Tosin kohteena on ollu aina skidit tokot, en tiiä miten isommat homman tajuis. Täytynee huwixeen kokeilla joskus. Kalastus on kiwaa, ja kiwaa kokeilla kaikkee.

Ne harwat kivisimput mitä suostu oleen näkywillä löhöili tosi lähellä wesirajaa, hywä et centti tai pari oli wettä selän yläpuolella.

ja taas normikokoo, reilu kahexan centticii, ei pitempejä

Muutameja mutujakii oli uiskentelemassa kaswillisuuden ja kiwejen wälissä. Illan pisein niistä harwoista kiinnostuneista oli 78 mm pitunen.

No onnex sit tuli wähä waihteluu normisaalistoonkii tä x:aa. Joku musta "mato" pakoili ittensä kiwejen wäliin piiloon jouduttuaan awoimella "maalla" otsalampun walokeilaani. No onnex jäi pyrstön lisäx pääkii näkywiin kolosen toiselt puolelt ni pääsin tyrkyttämään syöttiä nenun eteen. En riskeerannu rupeemalla walokuwailemaan hemmoa ekeax loonnollisessa elementissään elikkä weessä jos waikka hermosituis ja karkais ennenku saisin (täs waihees toiwottawasti) selwille merkin. No hanakasti tarjottuun pikuruiseen matosen palaseen haukkasi hän. Kädelleni saatuani huomasin, nou erillistä pyrstöewää, siis Zoarces viviparus, elikkä kivinilkka.

 

Kerran yhel aikaisemmal keikal samoilt rantsuilt tänä woonna oon kans meinannu saada yhen warmaan saman merkkisen hemmon. Teistiki pitäs olla täysin mahollista. Sitä on jotkut warmalta taholta saadun tiedon mukaan löytäneet rannan rakkolewäpöheikköjen seasta. Elikkä ei siis kauheen sywällä kaikki lajin edustajat oleile. Iha waa ajan (lyhyen) kysymys koska joku fongari sen löytää. Elaskaan pitää olla kuulemma sywänmerensukelluswarusteet ja siel pohjal lirkkiwapa mukanassa. Jos tietoihin on siis täysin uskominen. Minä uskon, ainaskii teistimahixiin.

Käwäsin yhen toisenkii rantsun katsastamassa mut ei sielt oo sen kummempaa kerrottawaa/muisteltawaa ku ekastakaa paikast. Mudut pienempejä. Siispä ihan ihmisten aikaan kotimatkalle Lahden motarin kautta.

22:04