kuiwat sukat, jippijaijei

tuuliennusteet näytti hyweiltä pe 21.lokakuuta joten päätin lähteä taasen jallittelemaan wesistöjemme asukkeja Suomenlahdesta, lähinnä tähtäyxessä se ehkäpä hieman harmittamaan jäänyt SUURsimpun puuttuminen tämän vuoden (=2011) saalislistalta. No eipä noista muistakaan kalalajeista kauheesti SUURyxilöitä oo. Mut kaikki annettawat kalalajit olin walmis mielihywällä ottamaan wastaan.

Wiime kerran lupauksesta kuiweista sukeista (joka EI toteutunut) ehkä jopa hieman wiisastuneena ? otin mukaan kainoloihin asti ulottuwat kahluusuojuxeni. No normaalisti ei  kyl lirkkitouhuis tarwi nii sywälle mennä mut ny ky wesi o ollu kowin korkeella oon aina onnistunu jonku öttiäisen innostamana kahlaamaan yli saapaswarsejen wesirajan. No ny kyl sais mennä tosi sywälle jos yläkautta kastuis. No okei, woihan sitä liukastua luikkaalla kiwel tai kalliol (eix seki muute oo kiwee ?).

Tolta me höntit kai näytetään siwullisen silmin katsottuna touhutessamme lirkkiwapojemme  kans pilkkopimeessä öttiäisjahdissä. On siin warmaan ihmettelemistä et mitä on meneillään ku wedessä pimeessä kahlaillaan.

Eipä toi walaistuskaan (täs kameran salaman wäläys) paljo lisäselwityxejä asiaan awaa. Monet kerrat on saanut huom. EI joutunut kertomaan mitä on tekeilllä. Ja onnex hywin positiiwinen on ollut informaation wastaanotto.








Noeise shit kuitenkaa menny niinku elokuweissa. Päiwällä ollu kowahko/nawakahko tuulahdus oli jättänyt jälkeensä wieläkin ihan rantsuun asti tulewat maininkinpoikaset. Ne ei sinällään kauheesti waikeuttanu kalojen hawaitsemista mut oli wähä waikee saada heiluwan siiman päässä olewaa sööttii pysyy kalan nenän edes iskuetäisyydellä. Kolmipiikkejen määrä ekas paikas oli lisääntyny iha huomattawasti. Niitä siel ekana näky. Yhen pienen nappasin kätöselläni sen heiluessa holtittomasti pintawedessä poseeraamaan ikuistusta warten.

Muut kolmipiikit jätin rauhaan kun en mitää ISOo yxilöö hawainnu. Wiittiny ruweta tuhraamaan matosen laittamisen kans jos ne sen onnistuis waik samalla ku koukuttaa ni häwittään sisuxiinsa. Wiime kerralla nähtyjä ja saatujakin isoja mutuja ei ollut ny kuwioissa jostain syystä juuri lainkaan. Kaikki mudut oli warsin pienikokoseja ja erittäin yhteistyöhaluttomeja. No yhen onnasin saaamaan mut putos kädestäni ennen ku kuwaus onnas. No onhan noita mutukuweja jo otettukii, itekkii.


Kaswillisuuden keskellä pienejen mutujen joukossa oli kuitenki joitain muista huomattawasti isonmpeja yxilöitä. SE-mutu tietty enstex mielessä. Ja pakko oli yrittää ku kerran metsälle oli lähetty. Ja jepulis, kun ei loistattanu waloo suoraan hemmojen öögaan waan piti ne walokeilan syrjäreunassa sain yhden kiiinnostumaan ja nappamaan kiinni  tarjotusta syötistä ja pystyin jo käteeni kahmatessani hemmon hajusta toteamaan mikä oli saaliini merkki.

Sehän oli meidän kotimainen barrakudan http://fi.wikipedia.org/wiki/Barrakuda wastike, jalosukuisiin lohikaloihimme kuuluwa torpedomainen petokala, merkiltään kuore  http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/kuore julmine hammastuxeineen. Onnex ei tääl kaswa isommax.

.

Tos keskelkii o hanmpaita, onx se kieli wai nouseeko alaleuka tolleen ylös ku wähä wenytteli ja puristeli hemmon päätä. No hampaita, ja teräwejä, joka tapauxessa pedolla löytyy.
Täytynee ottaa joskus parenmpi kuwa jos osaan.

Eka öökuoreeni. Ihan ekan sain kans ilman kohowiritelmejä, tosin kewäällä ja päiwäsaikaan. Itse asiassa en yhtään kuoretta oo saanu koho-onkella. No yx kokemus tääkii lisää.

Näkemäni simput oliwat warsin pienejä. Jotkut aallokon tahtiin heiluiwat ees taas pysymättä pohjassa paikallaan. Yritä siinä sit koukuttaa. No onnex oli joku riittäwän tyynikii paikka et muutama mallix tuli, waan ei simppurekoordit paukkunu.

Oli siis aika waihtaa paikkaa kun ei tokkojakaan ollut tullu wissiin riittäwän tarkasti etsittyä. No sama juttu sielläkin, maininkeja ja muuten samat kalalajit, paitti kuoretta. Ja pientä. Ei kauaa wiiwytättäny se paikka. Muutameja rakkolewäpöheikköjä tonkasin neulojen (heinäsuowasta) löytämisen toiwossa. Yhest ohiajawast laiwast otin (mielestäni) warsin taiteellsen otoxen.

Jälleen siirtymätaipaleelle. Ja sameeeta wettä wastassa. Rupes jotenki ku rehellisejä ollaan paras into ehtymään. Kuitenkin paikka tsekattiin läpitte ny lyhyellä wawalla ja pienemmäl koukkukoolla. Tokkoo ja simppuu. Wakiotawaraa.

Paitti et kiitos Kalahara Oy:n aikanaan walmistaman tosi pätewän/kätewän mittalaudan ansiosta liejarienkkani parani taas ½ millii. Anttiiiiii, hier Ai kam.

Matalassa wedessä tosi pätewämpi tollanen iha mini morripilkkitsydeemi ku joku metrin keppi. Ny oli, kuten yleensäkii, moneja eri wiritelmejä, pitkästä lyhyeen ja päin wastoin, ku tiesin et mones eri paikas aion käwästä. No taitaa olla tuttu juttu iha kaikille harrastajille. Kirjotinmpa iha waa itelleni, niinkuu muutenkii nää jutskat, muistiin, et sit ku tulee se, no mikä wittu se ny olikaa, ni muistaa mix o jotai tollee/sillee tullu tehtyy.


No wikas paikas oli wesi ihan sameena, mitää pystyny näkeen. Ja wesikii nii korkeella et ei siel mitää rantakiwikkoo niinku edes näkyny. En sit enää jaxannu, laiska ku oon, lähtee nempejö ettiin muita mestoja waan suuntasin lainakulkuneuwon kokan kohti kotoa. Reissu päätty puol yhen aikaan lauwantain poolella.

Ei siis mitään moneja ennätyssaaleita http://www.youtube.com/watch?v=BeUMUBCj1Bk  tälläKÄÄN x:aa mut ehkä taas jotain opin.

Ja kiwa kirjoottaa iha tähä lopux:

Credo ( soon latinaa)  blogitextistä ; en antaudu 17.10.2011  "Paitsi se illan kenties pisein joka jo kerran melko sywällä otti syötin suuhunsa mut jollain konstilla wapautti itsensä ja siirtyi pikkuisin liikahduxin kohti sywempejä wesejä. Ja minä perässä yrittäen epätoiwoisesti uudestaan herättää hänen ruokahaluaan. Ja siinä se meni se lupaus Wesan kuiweista sukeista reissun jäljiltä. Öwerix meni, siis wesi, saappanwarren yläreunan. Se niistä kuiweista sukeista."

Nyei käyny noin.