seitsenruototokkko

olimme Markun kanssa jo kauan kauan sitten päättäneet, että seitsenruototokko on WahWasti tämän kesän uushankinnoissa mukana. Lauantaina 8.10.2011 (ei siis aiwan wiime hetkillä) lähdimme Tammisaaren weseille katsastamaan kyseisen kalamerkin mahdollista esiintymistiheyttä. Markku koukkas  Jäkestä meitsin messiin iltapäiwällä ja ehdimme saalistamismetalle suunnitellusti jo riittäwän ennen pimeän tuloa. Ehdimme tehdä käwelylenkin mahdolliseja hywejä rantoja tarkastellen ja teimme pimeydessä tehtäwää kalastelusessiota warten reittisunnitelman.

Matkalla kun olimme käwässeet sufeella, tuli outo fiilari et missäköhän edellisen päiwänä tuunaamani uusin lirkkiwapani mahtaa olla. No huoltsikan pihalla tehty onnex wähäisten (yllättäwää) kamojen tsekkki ositti sen puuttuwan joukostamme. Muistin sitten, että olin wapaani näyttänyt eräälle hlölle joka Jäkessä odottaessani Markkua kyseli mitä kaloja tällä x:aa tähtäimessä. Ja siihenhän sen olin lämässy, talomme seinustalla jököttäwän jonkun ruman mikä lienee kaapin (peltisen/ruskean) päälle. No nou hätä, en ekaa x:aa käyttänyt luonnnon amtimeja hywäxeni. Katkaisin pensaasta oxan ja lirkkiwapani (jota lyhensin pimeän tultua tarpeettoman pitkänä) oli shiinä.

Ja siihen sitten waan sitomaan walmiina oleweista tapseista nro 26 koukulla ja painohauleilla warustettu yxilö. Ja redi tu rock´n roll. http://www.youtube.com/watch?v=LyXIVi34sDI.  Kaikki wetenalaiset öttiäiset, wots aut, Wesa is kaming.

Yhexäntoista aikaan oli jo sen werta hämärää et eiku otsalammppu wirrat päälle ja tarkastelemaan mitä löytyy. No hetihän se tokko siellä erittäin kirkkan weden seasta pohjassa pötkötti, waan ei kauaa. Ämpee wältetty.

Wedessä oli sankoin joukoin myös läpinäkywää pikkufisuu. Minkä lie poikaseja. Paikka paikoin niin sakeena et ei pystyny kunnolla pohjaa näkemään eikä siellä mahdolliseja juuri meidän syöttejä odottaweja saaliskaloja. Mieluiten seitsenruototokkoja. No ei se haitannut, Markkukin omansa sai. Paikassa josta aloitimme oli pikkotokkoo sanoisinko jopa erittäin runsaasti. Waan tosiaan pikkutokkoo. 2 - 3 cm, ja pienempääkin. Aikamme siin' touhuttuamme ja kun sopiwasti siihen paikkaan tuli yllättäwä wähäinen tuulenwire waihoimme seuraawaan katsomaamme paikkaan.

Siellä sit wast olikii sitä pikkukalaa tsiljoonittain.

Sieltä pikkukalojen joukosta tai siis niitten alta piti sit tihrustaa sielläkin majaileweja pikkutokkoja.

Waan ne ISOt tokot sekä seitsenruototokot eiwät suostuneet näytille tai ei waa nähty niitä. Eikö oltu nähty muuten yhtään kivisimppuukaa, waik Markul aika useesti meni puheessaan nää kax lajii sekasin. Totesinki jossain aiheessa et pitäisköhän ottaa lähempään tarkasteluun Markun saamejen lajejen todellinen oikea määrä :D. No joo, ei tarwii.

Kahlasin siitä lyhyehkön kaislikon läpi seuraawalle mestalle jossa oli kiwikkoo ja kiweissä hieman wihreetä kaswustoo, ja hip hei, eka simmppu löyty, waan pieni oli hän.

Noeise mitään, awauslöytö antoi taas uutta uskoa. Niille jotka eiwät sitä tiedä kerrottakoon etoon julistanut sodan kivisimppuja wastaan. Syynä se et ne ISOt, yli yhexan tai mieluummin yli kymmenen centtiset owat karttaneet meistin näköhawainnot tosi tehokkaasti. Kahexan ja puolen ja yhexän wäliin on kyl noussut waik kuinka monta.Tämän pienen hemmon jätin kuitenkin rauhaan eleskelemään ja kaswamaan.

Näitä ötökkejä, vesiskorpioneja, näky kirkkaassa wedessä pohjalla aika paljon. Enempi ku oon missään muualla nähny.

Meduusoja lillu kans joka paikassa. Yhen otin käteen ja on se kyl tosi löllöö. Ei se kasassa pysy millään. Koko aikasti waa waluu sormejen wälistä tai kämméneltä pois. Eikä oikeestaan tunnu yhtään miltään. Onnex Suomessa ei oo nittä poltteen aiheuttaweja tän lajin edustajeja.

Wähän aikaa kun oltiin paikkaa tsiikailtu ja olin lisää pienejä tokkoi ja simppui nähny Markku "huusi": "Wesa, tuu ottaan täält Suomen ennätys simppu". Kysäsin et mix et ite ota. "No ku en saa sitä haawilla tuolta kiwenkolosta kaswejen alta" wastas hän. No kahlasin siinä waiheessa jo jälleen kerran wettä hörpänneen kumpparini ja kuiwana säilyneenkin kanssa Markun luo ja kysäsin et "Misse on". "No tuossa" Markku wastas. Otin hieman kaswillisutta pois edestä siellä se oli, WALTAWA pää näky kiwejen wälistä. Eiku matoo nenän eteen ja NAPS, se oli siinä. Tosi ahneesti syötti ja koukku suuhun. Nostin woimakkaasti rimpuilewan kalan kätöseni warmaan otteeseen. Kun tsiikasin simppuu sanoin heti Markulle et "Ei riitä". Sen werta useesti oon pitäny kädessäni tänä wuonna just näit alle ysejä. Markku ei uskonu joten taskustansa rullamitan kaiwoi hän. 88 mm. Hatutti wähä. Ku ei oo pituutta tarpeex ni ei oo. Jonkin ajan kuluttua löysin toisen "gigantin". 89 mm. Jeps. Sota jatkuu.

Aikanaan totesimme paikan tarpeexi nädyxi ja kolutuxi. Kohti wikaa ajateltua rantakaistaletta. Hiekkapohjaista rantaa, siellä täällä pientä kiwikkoa. Ja heti pientä tokkoa näkywissä. Isompaakin, tosi ISOo, niin luulimme. Pari ekaa kalaa ylös wedestä ja karwas totuus paljastui. Pienejä kiiskejä. Wedessä toiweajattelumme sai ne pohjaa nähen katsottuna warsin tokkomaisilta. No jatkossa jäiwät rauhaan. Toiwottawasti ei jätetty tokkojakii, no enmpä kyl hewillä uso.

Waan kun ei kowasti uutta saalistoomme tuonut tämä ranta päätimme mereen heijastuwan kuunwalon loisteessa jättää wäliaikaiset jäähywäiset aiwan kiwalta tuntuwalle kalastelumestalle. Ajatuxissamme palata wielä joskus uudestaan. Mut ens kesään saattaapi mennä. Seisenruototokko jäi fongobongoista edelleen puuttumaan.

Alla wielä saamani mustatokot ja lyheimmät liejutokot