waik pari edellistä öötä oli jääny unejen suhteen pikkasen wähille oli ilma sunnuntaina 9.10.2011 niin totaalisen ihana, et sitä ei woinu jäädä wiettään sisälle ja jos kerran ulkona aikoo olla woipi erittäin hywin samalla kalastella. Soitin aamulla kybän aikaan Larelle josko kiinnostais käwäsy Hesassa tsiikaamassa josko wielä tänä woonna iteltäni puuttuwa hopsu sattuis erehtyyn koukutettawax.
Noiden kohoa wiewejen tarttumattomuuden syy mysteerio. Liian iso/pieni koukkuko ? Enmpä tiiä. Ja waik tietäsinkii, en kertois.
Tuolta rannalta Lare onnistu karkuuttamaan kax ruutanaa,. Eka putos kyywistä Laren saatua sen jo weden pinnan yläpuolelle, ruskee hemmo. Tais siis olla tawisrutkku. Ja toinen karkas ku Lare haki meitsin luota matoo ja päästyään takas pyynnölleen oli wisu tartuttanu ite ittensä ja siima oli kireenä kohti "ulappaa". No shit urpo tarttu siimaan ja rupes sillee wetämään kalaa rantsuun. Näki et ei ollu mikää pikku appo tai särki. Siinä tuli shit joku keppi johon wedettäwä tsydeemi tarttu ja se oli bai bai sillekii, melko warmasti jonkulaiselle rutkulle.
Siirryin minäkii aikanaan toiselle rannalle mistä Lare oli nostanu muutameja särkejä ylös asti. Kysyin siitä siimasta wedosta et mix. "Noku oli mato kädes enkä wiittiny liiskata sitä ottamalla wapaa käteen" oli saaamani pätewä wastaus. No eipä olleet mun kaloja noi menetetyt. Mut ei täst lätäköst kyl muutenkaan löytyny mun kaloja. Siispä laiturilammelle yrittelemään.
Yllätys yllätys, joku oli nysässy laiturin wex. Kapeelle onkimiskelpoiselle kaistaleelle ojan yli oli kyl tehty koiwupalikoista pitkospuut. Mä käwäsin nopeesti yrittämäs, mut kueiniei. En jaxanu ny kowin ottaa ressiä yhest kalast ja päätin etnyo paikan waihdon aika.
Päätin pitkästä aikaa kokeilla paikasta pilkiten saada saaliskalani. Ja tuli sentään jotain.
Eka saalis oli täplis. Kymmenisen mintsaa piti ootella. Oli hienoo taas tuntee wahwa tärppi. Erotti kyl heti särjen hyökkäyxestä kekä oli asialla.
Sit pukkas särkee ja täplistä, molempeja alle kymmene kpl. Ei yhtään appoo.
Lare onki kohotsydeemillä ja rauhassa sai kyl koho laineilla liplatella. Ei tunkua koukulle.
No sit tulikii lopulta se koko ajan odotettu ja kauwan kaiwattu JYMYPAUKKU. Lyhyt wapakii taipu mutkalle tärpin woimasta. Jännityxellä odottelin ku wedin siimaa ylös wedestä et paukkuuko SE.
Aurinko meni siinä waiheessa jo kerrostalojen taa piiloon, hywä aika lähtee kotiin warsin wähäsaaliiselta reisulta. EI sentään tullu munapataa. Sai Hgin Yo taas pikkasen lisää opetus-/ tutkimusmateriaaliwa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti