alota lota lota metästys

no kaikki alko siitä ku Erä-lehdessä oli artikkeli mateen syxypyynnistä. Siitä ku yx ja kax ja useempikii innostu ja lisäx sain tietoo jo ennen artikkelin ilmestystä asioista meitsii paremmin tietoo omaawilta wahwistuxen asialle et ny syxyl ne mateet o joka paikas wirtaweseis ja tankaa ittensä mahan ähkylleen talwee warten ni sowin sit minäkin Saarikoskejen kans lähtewäni kyseiseen lotraamiseen messiin. Olipas pitkähkö lausahdus. Jummartaakkoha kekää ?

No la aamul 15. lokakuuta 2011 wastailin Facebookis Antin viestiin " Aamu soitellesansa " et "'joo, 7:35 ja hereillä ollaan" ja läxin sit siit ilman nynnyyni Jäken kesoon torille aamusumpille ni johan siel sit oli taas kommentti odottamas ku kotiuduin, "No hyvä että hereillänsä on hän. Vielä kun vastaat puhelimeen niin saadaan homma käyntiin". Siitäpä siis soittamaan. Ja sopimaan miten edetään.
 
Ekaxi oltiin jo aiemmin sowittu lauwantaipäiwän ohjelmistoon mustatokon narraaminen. Matkustelin sowitulle treffi- ja hotspotpaikalle julkiseja liikkuweja kulkuneuwoja käyttäen.

Siellä wirittelin TarAntelloja ootellessa pilkkiwapaseeni kiinni (tiätty) litkan, saadaxeni sitä taas möyhemmin selwitellä ku sotkuunhan mä sen saan heti kuo enempi ku yx koukku.

Wiis koukkuu taisin laittaa

Wajaan warttitunnin sain wenailla ennen ku eka mustis erehtyi tartuttamaan ittensä yhteen koukuista. Ihan kiwan kokonen, yhexänkytkolme (93) millii pituutta.

Läxin siitä hakemaan muovipussukkaan waterii et hemmo ei kuiwuis kowin pahasti. No Paula Orvokki ja Antti oliwat just tulosellaan ja näkiwät ripeähkön wedenhakuaskelluxeni. Antti oli Paula Orvikille "uhonnu" et jos oon saanu yli 91 mm (taitaa olla Antin oma ennätys) ni Wesa saa uintireissun. No jotenkii onnistuin puhumaan itteni ulos tuosta kiipelsitä. Onnex.

Siinä sit kolmistaan jatkettiin mustisten ja täl x:aa möös särkee toiwoen (matikkasöötix) kalastelua. Antilla käwi kyl täl x:aa ehkä pahin mahollinen tapahtumaketju. Ei ny ihan, mut melkein kymmnekunta x:aa tärpin jälkeen wisu (mikäs muu ku mustis) onnistu ennen wastaiskuu wiemään syötin/koukun koloseensa piiloon ja waik koukku tulikii takas ni eihä siel enää kalaa ollu. No sama juttu toistu meitsilläkii muutaman x:n.

Siinä paikkaa waihdellessa se odotettu juttu sit tapahtu, wapa tärähti niiet meinas kädestä pudota weteen. Eiku siimaa käsin nostamaan ripeetä tahtii ylös. Ja shit ku näin saaliin en woinu ku rewetä iha totaalisesti.

Ainoostaan öölirkillä o tullu lyhkäsempejä hemmoja. Mut siis oikeesti, tärppi lupaili iha jotain muuta. Särkikin aikanaan sitten lotalotasöötix tuli. Siinä waiheessa oli hywä waihtaa tyynempiin maisemiin ku Antin ka oltiin unohettu TALWIKARWALAKIT kotiin.

Paula Orvokki wei meitit Keravanjoelle satakybätäpöwarmaan paikkaan lotailemaan ja läx ite hakeen Duracellii/Jeduu/Jennaa waarilta mukaan retken loppuhuipennuxiin. Antin kans mentiin hotspottiin ja eiku pyynnöt wetehen.

Ja odotusta, ihan satawarmaa sellasta. Ei epäilystäkään etteikö jompikumpi nappais lotaa ylös "raikkaan kirkkaasta" weestä. Antilla pyynnissä kax wiritelmää, yx wapa siiman kärjessä särjen pala koukussa ja toisessa matonippu koukutettuma. Meitsi luotti yhteen wapaan/siimaan mut kahteen tapsiin. Toisessa koukussa särkipala ja toises hemonippu kastareita.

Jonkin ajan kuluttua Antin kalapalawawan kulkunen helähti mut tarkistus ei tuonu mitään rannalle. Noeiku särkipala uuwestaan weteen. Sanoin Antille et joku iso turpa pyrstäewällään hipas siimaa ohikulkiessaan. Antti oli samaa mieltä, kai, wissii, ehkä, jos oikein muistan. No seuraawax ku helähti sama särkipalawapa ni helähti kunnolla ja taipu kans. Heilu ees taas. Siispä kelaamaan selkeästi jotain siiman päässä olewaa kalaa ylös. No mateeltahan se näytti kun tuli weten päälle lähenmpänä rantaa. Ja nosto rantaheinikkoon. Ja kala irti koukusta. Nuoren miehen nopeutta ja notkeutta hänen hamuillessaan heinikon uumenista jo takaisin weteen menossa olewaa hienoa saalista kätösiinsä oli ilo katsella. Hulppee suoritus. Oli myös hienoa katsella uuden elixensä saaneen miehen hymyä hänen pidellessään käsissään saaliskalaansa. No hymyili hän silloinki wielä kun kala oli jo laskettu maahan.

Antti kyseli et pitäiskö noin pieni heittää takas kaswaan ku ei siit soppaakaa tuu. Sanoin et älä heitä, täytyyhän tulossa olewan  Duracellin enstex nähä huima saalis. No pikapuoliin kuulukii jo Duracellin tulo ja kohta näkykii, Paula Orvokki kans. No sen jälkeen ku ensin oli nypitty (ei täl x:aa Duracellin laittameja) takiaispallot pois selästäni ja esitelty warsin perusteellisesti pilailukaupasta ostettu pierupallo, oli aikaa tarkatella "Anan" saalista. Sen jälkeen pääsi hän ( = lota lota) takas kaswaan. Wähän aikaa wiel yriteltiin lotailla mut rupes kaupan sulkemisajat lähestymään niin lopeteltiin silt x:aa. Sain sit wiel kyydin ihan kotiin Jäkeen asti. Kiitoxet siitä. Ja ylläri ylläri, kun kapusin kulkuneuwon kyytiin istumapaikallani odotti pierupallo. Et semmottii. Kiwa päiwä. kiwa seura. Saaleissakaan ei ilmeisesti walitettawaa. Joskus toiwottawasti jossain muodossa uuwemman kerran.