... ja sithä niit löyty kädestäkii. Aika sywältä sai hakee. Semmosest 30 - 40 centtisest wedest löyty kookkaita hemmoja, 42 - 56 mm oli hietatokojen illan pituushaarukka. Matalammas wedes ei ollu paljookaa liikettä mut sitäkii wikkelämpää ja nopeenmpaa. Pikku tokot tosi arkoina wilisti pois walokeilasta niiet hieno pohjahiekka waa pölähti.
On muuten iha ÄLYTTÖMÄN nopeita kaiwautuun hiekkaan piiloon
No yhen onnasin sit kauheen jallituxen jälkeen nostaan ylös, 27 mm liejari, jee, lajipinna lisää wuodelle 2012. Kuwas ei oo liejari.
Lasipurnukan oon huomannu warsin hywäs tunnistamisen helpottajax, ewejen wälisen eron näkee selwästi, warsinkii jos molempeja lajeja samas purkis. Ei tartte kelleen lähettää josei oo rekoortista kyse ja warma tunnistus saatawa.
Löyty niitä simppujakii ennen ku ehin siirtyy niitten tän rantsun warsineille rewiirille.
Laiskana miehenä ku en koko aikasti jaxa joka hemmoo mittaa, paitti jos WahWasti epäilen oman rekoortin syntyy, pidän yleensä mukana pientä "akwaarioo" mis fisut säilyy elossa. Jossain taskus on pieni pullo mihin ne ekana pistän ja wälil käyn täydentämäsä. Kukin taplaa tyylillään.
Siitä sit simppupaikoille, näkyhän niitä waan niin pienejö ettei edes wiittiny treenata, paitti muutama isompi, 88 milliin pysähty sinä iltana. No sit näin taas yhen kokeilemisen kokoisen, näytti kyl wähä oudolta, mut oli osittain hywin jemmassakii. ja oudommalt tuntu ku alux pakoili tarjottuu syöttii kääntelemällä päätään ees taas. No selwishää se sit kuhermostuneena luowutii ja awas suunsa. Mustatokko.
Kowasti yritin lisää löytää mut simppuja waa oli tarjolla. No joku toinen x sitte. Ei siel waa yx woinu elää. Kylne loputkii (tai siis osa niistä) wiel näyttäytyy.
No sit se taas tapahtu, iha kamala järkytys, walokeilassa kiwikossa lewäpintasen kiwejen wälissä löhöili kamalan pitunen kivinilkka, jos kirjotan et 30 - 40 centtii ni en paljoo walehtele. Iha warmasti ois ollu oma nilkkapituusrekoortti. Ihan rauhassa sain tarjoiltuu syötin hemmon suun eteen, waan ei kelwannu, rupes rauhattomasti wääntelehtii ja lopult pujahti wähän matkan päähän toiseen piiloon (tai niin se luuli, näin sen kyl koko aikasti). Noeiku taas tarjoilu pelaamaan, sama juttu, ei kelwannu. Ja siirtymä sywemmälle. Wiel yx x ja sit se menetti hermonsa ja liwahti tosi wikkelään syweille weseille. Kyl harmitti. Häirittikö walo, waiko ei waa ollu nälkä, en tiiä. Melkein heti kohta lähettywiltä semmonen puolet pienenmpi nillka teki samat temput. Ja kolmaskii näky, semmonen wauwa, warmaan alle kybäcenttinen, laiha tikku joka ei antanu ees yrittää waa piiloutu tosi nopeesti. No siinä lähettywillä sit tuli wietettyy kohtuullisen kauwan aikaa mut liika ois ollu liikaa, Ei näkyny neljättä kivinilkkaa sille illalle.
No jotain muuta ku simppuja sentään. Tutun näkönen tikku liikehteli yhen kiwen wieressä, kappasin käteeni, wilkasu tikun peräosastoon, ei ewää, siispä siloneula. Särmäneula olis ollu elis.
Sit sai riittää, ilman lämpötila pakkasen puolella, näpit iha kohmeesa, tai siis koko äijä, ku oli taas yrittäny walokuwata wedealaiseja kuweja tosi huonolla menestyxellä.
Mut hei, ei taaskaan paskempi ilta, aamu. Jaeiku uuwemman x:n taas johonkii luonnon anteja ihastelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti