Wähä jälkeen iltakahexan läxin kohti Hesan hiekkarantsui ja alotin 26 numban koukul tokkojahdin. Ei ois tarwinnu nii skidii, tokot oli alkuillasta warsin kookkaita.
55 millii oli alotuspituus eikä siitä paljoo pudonnu, päinwastoin kymmenkunta ekaa osa jopa pitempejä.
No sitku 66 milliiki (Woi sitä WaltaWaa riemua) oli koukutettu pysty jo huoletta taas testaan olisko kuwaustaidot yhtään weden alla kohentuneet pienen treenin jälkeen. Ei nii wälii josei saiskaa kaikkii koukkuun kii. Paitti jos olis JÄTTI ni tietty koukutusyritys ja heti sekä wälittömästi. Epäröimättä syöttiä nenän eteen. JA YLÖS !
Eine mitää pelkää, kuwauxen jälkeen iha rauhassa ehtii koukuttaa. Siis jos sattuu oleen nälkänen hemmo, eine kaikki oo. Toikii kuwan hemmo lähenteli kuutta centtii.
Tos tais kaikki alkuillan tokot olla yli wiiscenttisii.
Öön pimetessä rupes löytyyn sit kans niitä "normi"tokkoi, semmottii kolmee centtii. Ja aikasti pajlo. Pelokkaampii waa ku niitten isosisaruxet. No sai niitäkii sit iha tarpeex harjotuxen wuox nostella ylös.
Tokot rupes riittään, warsinkii ku pienten osuus nous räjähdysmäisesti, isomuxet yxinkertaisesti katos. Tai mikä luultawampaa käweleskelin weesä iha wäärillä kohtii. SW, täytyy jäähä jotain tulewaisuudellekii.
Koukun waihto nro kahteentoista ja tokon pyrstöstä pala kalaa syötix. Pienet simput olkoot rauhassa. Ny oli tawotteena jostain syystä itelleni se maaginen/mystinen yhexän centin rajan ylitys, Niin monta x:aa soon jääny kahest millist kii, siis yx milli ois riittäny ysiin mut kax ysipilkkuyhteen elikkä ylitykxeen.
No simppuja ettiessä löyty täältäkii rantamatalasta kivinilkka, taitaa ne olla aika tawalliseja ku waa liikahtawat et huomaa. Wiihtywät meitsin wähäisen kokemuxen perusteella lewäisessä kiwikossa. En ees yrittäny koukuttaa tätä hemmoo waan jatkoin kuwaustreenejä.
Ja löytyhän niitä simppujakii, waan wähenmpi ku tokkoi. Piti iha ettimällä ettiä. Mut onne petoja. Kuuen centin simppu wetäsee numbba kahentoista koukun ku tyhjää waa. Hywä näin. Ei kulu kaxkutosii. Niiton paskamainen irrottaa simppujen kiduxeista. Ja taas niitä 85 - 88 millisii. Tympi jo koko juttu. Noei waiskaa. Aina mahixet kuei löhöö suites diwaanil kattomassa Van Dammee.
Joskus sitkee yrittäminen palkitaan, ekax sydän pompahteli tiheesti joskus wähä jälkeen yhen.Selkeesti wedessäkii nähtynä yli 88. 95 millii mittauxen tulos. JEES ! Mahtawat fiilarit.
Puolisen tuntii sen jälkeen jättimäisen leween pään näkeminen kiwikossa sai meitsin melkeen lentään perseelleen. Nopea mutta tarkka syötin tarkistus, hywältä näytti jaeiku weteen jätin suun eteen. Ei pienintäkään epäröintiä, koukkusyöttitsydeemin wälitön imasu kitaan. Hirmuisesti sätkiwän hemmon nosto wedestä ja melkein paniikinomainen rutistus/puristus kädessä ja ryntäys rantaan pois wedestä et jos waikka koukku irtois ja sätkiwä WARMA rekoorttini pääsis pakoon ni putois edes rantsun kiwikkohiekkaan mist sen wois waik wiel pelastaa, siis mun pelastuxex, ei simpun.
Ja siinä se lepää, taino ainaskii on kuwattawana eikä uimasa meresä koko lähitienoon herättäwän kirouxen säestämänä. Hetki lepoo oli tarpeen. 99 millii, semmonen pikku sintti ja jätttimäinen ilofiilis. Hullun touhuu. Rakas poikani Ville Johannes myös luonnehtii meitsii muittenki asioiden ku kalastuxen takii; "Hullu miäs". Rakastan sitä poikaa. Ja myös tytärtäni Veera Pauliinaa. Josneny jotenkii tähän kalastuxeen liittyy.
Ja täs se on, säästettynä rapsan lähes loppuun, tällä hetkellä tiettäwästi ilmoitettu (wielä epäwirallinen) Suomen toisexy pisein aktiiwiwälinein pyydystetty hietatokko, 66 mm. EI paskempi reissu.
Ja äijä iha jääsä, siispä uhkarohkea soitto kotimatkan alkaessa wähä aamukuuen jälkeen; "Sauna lämpeemään". "Kiitos".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti