Nii, ja olihan siel jo pohjaonkiwirityxejen kans Jari (Käpylä) ja Seppo. Sepi ei kalastele mut käwäsee yleensä turisemassa ku onkella siel oleillaan.
Omeja kamixejani wast olin rupeemas wiritteleen ku Jari alkoo wääntään ekaa kalaansa rantsuu kohti. Waikutti isolta, "karppi" taisin lausahtaa mut lähemmäx tullesssa paljastu lahnasx. Iha kiwa, kilo, ehkä, noin suurinpiirtein. No kiwa, elämää siis on talwen jälkeenkin, nou happikato sukupuuttoa aiheuttanu ollut.
Siispä oma yx kelaonki (kuen wiel oo ostanu sitä kolmen wawan lupaa) ja wiien metrin keppi siimalla, koholla, haulipainolla ja madolla kuorrutetulla koukulla pyyntöön.
Kelaonki tehdaswalmisteiseen penkkakeppiin nojalleen ja "mato-onki" luonnoliseen wapatelineeseen odottamaan tärpin ilmaisua.
Ei menny montaa mintsaa ku huolestuneena tuolissani istuessani katselin et missäköhän se mun koho mennä wiipottaa. Ei näkyny, siispä keppiin kiinni ja nosto. Oho, siel tuntukii ihan kiwan tuntunen wastus ja temmellys. Jari haki haawinkii awux ja nostin sitten ylös hienon särkikalan, ite särjen. 31,5,cm mittauxessa pituutta. Puntarii ei ollu mukanassa joten paino oli se mitä oli. Hieno yxilö.


Siitä sit oliki jo pakko taas lähtee jatkaan tarwittaweja toimeja, siispä kamat kasaan ja tilaihme Punton takaboxiin. Jari rupes kans kasaileen omia kamixejaan siltä päiwältä. Wielä nähdään, Jari ja Meri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti