hieno päiwä Hesassa

su 29.4.2012 olin sopinu treffit Roopen (Jansson) kanssa iltakuuex Laruun. Ajattelin et samalla löpön kulutuxella (tai lähes) wois wiettää koko päiwän kiertämässä Hesan kalapaikkoja (niitä harwoja mitkä tiiän).

Alotus Suwannolta aamukahexalt ja kymmenen mintsaa myöhemmin oli matoonkella nostettu eka saaliskala ylös, särki, totesin.

Siinä niitä käwi kaloja polskauttelemassa muurin wieresä  waahtoawana wellowasa wirtaawasa weesä. Oli helppo nähä käwäsyt, oli pientä ja isoo molsketta.

Siinä wasemmalla sitä waahtoo sit näkyy. Oli aikalailla leweesti, kohon punanen tikku ei kuwasa nii hywästi näwy ku liwenä,mut helposti huomas ku se katos waahdon/weden alle. Jonkin moine hirwee syöntisessio niil tuntu olewan ku koko aikasti oli joku näpertämässä matoa. Oli kutukyhmystä kylkee ja oli sileepintasta kylkee. Mut "nokassa" oli jotain outoo. Yläleuka alaleukaa pitempi ja sellanen kyömy. No meitsi sitte ilahtumaa et  JESS, vimpaa tulee. Ja wielä eteenpäin jossain waiheessa joillekin kertomaan.


Mut ku kuwista sitten onnex  (tai siis walitettawasti) ennen tän textin kirjoottamista tarkastelin edes hieman huolellisemmin koko kalaa niin isot suomut herättiwät suuren epäilyxen hurmoxessa tehdystä lajimäärityxestä. Ei kyl kekää saa niitten kalojen kylkiwiiwalle 57 - 63 suomuu mahtumaan mistä walokuwatuxet otin. Tai sit jäi oikeesta vimmasta ottamatta. No joka tapauxessa, vimpaa EI ole fongobingobango listallani tälle wuodelle, WIELÄ !!! Wai olix noi niitä paljon puhuttuja hybridejä ?

Pliis, joku lukijoista, kertokaa.

NO eniwei, kun noita "isompeja" oli tullu tarpeex ni waihoin kewyempään warustuxeen, koukku 12 ja rupesin nosteleen salakoita ku liukuhihnalta ylös. Liian helppoo.

Tietty oli wirppawehkeeetkii mukanassa jos waikka hauki tai kuha saattuis olemaan ottipäällä. En muusta osannu ajatellakaa. Jonku werran olin heitelly aina wälillä siiman päähän kiinnittämääni wihreeselkäkeltakylkipinkkiwatsa wäristä kelluwaa waaputinta, mutta ilman tulosta. Sit kesken metskaamisen huomioni herätti waltawa pakokauhu pikkukaloissa (kuore, salakka) jonkun matkaa rantapenkasta/-wallista jossa metskasin. Wirppa käteen ja yrittään pakokauhun aiheuttajaa. Kai siel joku peto pitisi olla. Muutaman heiton jälkeen ku ei enää ehkä ees oottanu mitää ni kesken kelaamisen tuntu hirwee tärähdys ja siima läx iha wäärään suuntaa, pois kelalta, räikkkäjarrun säestämänä.

Eiku jarruu tiukemmalle et ei lopu siima kesken ja taistoon wielä täysin tuntemattoman pedon kans. Waan olihan waltawan tiukkaa ja määrätietoista wastaanhankoittelua hemmolla. Ei paljoo täristelly mut oli tosi raskas saaha liikkumaan haluamaani suuntaan elikkä rantaan. No haawii ei ollu mukanassa enkä sit huudellu muiltakaan (lähes kaikki parikyt heeboo tais kuitenki huomata taiston). Nii  isolta tuntuwaa kalaa ei pystyis mitenkää nostaan siimasta penkalle. Ainoo waihtoehto oli ohittaa rajakyltti, wapa waa kädestä toiseen ja sujuwasti ite toiselt puolet ohitte rantakiwikolle kattoon paikkaa mihin wois uittaa. Ja kiinni pysy, siis kala, nii ja wapakii, kala itee piti huolen siitä et oli jatkuwa weto päällä. Noku hemmo oli tarpeex lähellä ni hitto, syke nous wieläkii, toutain. Kolmella koukulla warustettu waaaputin etummaisesta koukusta kahella haaralla nähdäxeni hywin uponneena poskilihoihin (SISÄPUOLELTA). Siispä hetken wielä uittamista et wäsyis ja riittäwän lähellä ja pihtiote peukulla ja etusormella suusta ja nosto kauemmas turwaan rantakiwille ja siit penkan nurtsille. Warmaa iha wäärin kaikkeja oppikirjoja. Mitä niistä. Mulon omat tyylini. Karkaa jos karkaa. Ei mee ööunet.

Sit siin oliki jo porukkaa ihmettelemässä et mikä tuli. Yx ystäwällinen mies tarjoutui ottamaa muutaman yhteiskuwan toutsista ja meitsistä. Hieno homma. Ei tarwinnu käyttää 12 sek wiiweellä itselaukasijaa ja rynnätä takas paikalleen poseereemaan. No sekii homma on kyl jo tullu opittuu. Kiitoxet kuwaajalle. Jos joku kuwan pilaa ni seon meitsi, ei kuwaaja.

Ja eipä loppuaikana mitää lisää sit meitsille tapahtunukkaa. Ei etes kuoretta saanu rokastettuu. Yx pyyntömies rantautti kuuen ja puolen kilon hauwen. Nätin pitunen kroko. Mut molin iha häpi tost toutaimesta. Puntariki puuttu matkasta ja yhen miehen puntarist oli wirta katki. Arwioin (ja muutkii) et siin kahen ja puolen kilon paikkeilla tommonen 66 centtinen (tarkistusmittaus wenytti hiukka) olis. No Pulakan Jukkaan (LUJE TÄMÄ) olin sit möyhemmin samana iltana yhteydessä. Jukka tuntee toutaimet erityisen hywin ja sain hänelta samansuuntaisen arwion; noin suurinpiirtein kaxtuhattakuussataaseitkytäneljä (2674) gee. JEE !

Ja matka jatkui, Olympiaterminaalin kautta kattoon onx täplixet hereillä, ei ollu. Yx kiiske oli. Ja iso.

Lauttasaaaren sillalla ja Tammasaaren/Kaapelitehtaan laiturilla oli litkaajeja. Liityin heidän joukkoonsa. En saanut silakkaa enkä kiiskeekää. Joku nosteli harwaxeltaan yksinäisejä silakoita ylös litkasansa

Siispä kohti sowittua treffipaikkaa Laruun. Hieman etuajassa menin tuulensuojaan lämmittelemään. Roope sit saapui sowittuna aikana ja kampela/siika/siika/kampela tai waik näitten kahen mutaatio silmiemme werkkokalwoilla pyyntöjä wirittelemään rantakiwikkoon. Ja het koht helisi hälykilikalikello, sen paikan eka saaliskala meitsille; appo. Jonku werran siinä kerittiin kellojen kilinän wäleissä jutustella niitä näitä, lähinnä tais olla jotenkii kalastuxeen liittywejä jutskoja. Mut uskokaa tai älkää, mut oli hywä kiiskepaikka. Wälil heittelin siimaan sidottuu (ettei tuu liia kalliix) mertsarilohilusikkaa, nou kala. No sai Roope yhen sären. Ja katkas siimansa, minkä mä sain möyhemmin omaaan siiaani, ja Roope kelatessaan sitä käsin maihin sai sen uudestaan katki. Sit kello olikii jo nii möyhä et kasattiin kamixet. Nou siika/kampela/kampela/siika saatika mutaatio.

Alko olla jo sen werta hämärää ja kohta pimiää et Roope päätti wiel jäädä wähäx aikaa jäädä jollekin lukuisista Larun rannoista lirkkimään. Ikämiehen oli siinä waiheessa nostettawa käjet pystyyn wämysyxen eesä, pitkä päiwä jo takanassa, ja toiwotin Roopelle kireitä ja läxin kotomatkalle. Kiitos Roope seurasta.

21:44 elikkä warsin aikaisin werrattuna muihin huhtikuun Hesan reissuihin siinsi kotomeri, Tuusulanmeri, näkywissäni. Koto jo lähellä. Hieno päiwä Hesassa reissuni oli päättymäisillään.