Ilma oli mitä mainioin saapuessani hieman ennen pimeyden tuloa rannikolle.
Kaikki tokot eiwät tälläkään x:aa olleet täysin halukkaita hamuamaan nro 26:n koukuun sujauttamaani herkullista pienen pientä madonpalaa waan säntäsiwät hieno pohjahiekka pölähtäen walokeilani ulottumattomiin tai kaiwautuiwat tosi nopeesti wartaloaan wärisyttäen piiloon pohjahiekkaan. Osaa ne olla tosi nopeita molempeja tehdessään.
Homma ei muista illoista juurikaan poikennut. Tosin lisänä nopeita hopeanwärisejäwälähdyxejä pyöri melko tasaisin wäliajoin panlampan walossa ja jaloissani. Kuoreita rantawedessä,. Waan eiwät pysähtyneet riittäwän pitkäxi aikaa et olisin saanut tarjottua niille syöttiä suun eteen.
Kivisimput oli täl x:aa kaukana omasta tänä kewäänä saadusta rekoorttihemmosta (99 mm). Pisein oli 88 mm, tutux tullutta normikokoo, useimmat( ja isoimmat) oli pulleewatsasii naaraita joiden watsat pömpötti waaleanpunaiseina ja pinkeinä. Muutama ylös nostamani pienehkö simppu oli warmaankin koiras ku ei niillä mitenkää ollu watsa pulleena.
Lisäx tuttuja kolmipiikkejä wilisi weessä ja näky myös kivinilkkoja. Ja taas niitten joukossa oli yx kooltaan warmasti meitsin henk.kohtasta rekoorttipituutta pitempi hemmo ja reilusti. Waan minkäs teet ku siinä kohtaa oli tosi runsaasti niitä lewejen peitossa oleweja kiwejä joitten rakoihin sen jätin oli pirun helppo jemmata ittensä näkymättömiin. Noei woi mitään. Joku toinen x sitte. Yhtä pientä "siittiötä" onnasin hiton kylmän weden alle tönäsemälläni kameralla hetken aikaa seuraamaan ja ottamaan liikkuwaa kuwaa.
Oli öttiäinen waa nii matalassa weessä et se yöllä ollut pieniki aallokko heilutti kewyttä nilkanpoikasta + sen oma luikertelu waikeutti hommaa sen werta et häwishän se melko nopeesti pois kuwauxesta. Eipä tuo haitannu. Tulihan nähtyy.
awoweessä ei pienintäkää mahistä koukuttaa, eiku pakoon waa. Muutama kiwejen wäliin jämähtäny oli edes wähä kiinnostunu syötistä nii et sai nostettuu ihailtawax. On se kaunis kala. Harmi et ei kaswa isommax.
Elikkä iha "tawallinen" koukutuskeikka. Tänä kewäänä omiin aikaisempiin wähäisiin kokemuxiin werrattuna oon ollu hämmästyny tokkojen (hieta-) isosta koosta. Onko syy se et oon ollu hiton paljo aiemmin nyt rantsuilla ja et ne isot on just aikasin kewäällä jotain touhuumassa waiko muusta. Enmpä tiiä.
 |
| Osa illan tokkosaaliista rantakiwikossa/-hiekalla |
Parin rantsun saaliin hietatokkojen keskipituus oli 50,8 mm (43 - 60 mm) ja liejutokkojen 30 mm (27 - 33 mm)
Käwin wiel katsomassa kahta "lirkkikelwotanta" paikkaa (aiemmin iha OK, siis wiime kesänä), wesi älyttömän matalalla ja aiwan sameeta. Walo stoppas jo pintaweteen.
Mitäs siinä sit enempejä yrittteleen. Rupes ikämiehen selkä jo pikkasen wihotteleen ku kuitenkii aikasti paljo selkä kyyrysä monta tuntii kytänny meren pohjaa. Ja sit wiel aika monta (siis oman kestokykyni mukaan) yökeikkaa suht lyhyessä ajassa ja wähillä uneilla. On se waa myönnettäwä. Ikä painaa. Joissain asioissa.
Siispä bai bai Helsinki, siltä yöltä. Warmaanki wiel rannoillesi palajan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti