Heittokala Tarantella feat. Wesa

ylläri ylläri, la 14.4.2012 oli taasen kalastelupäiwä. Paula Orvokin ja Anan kaa oltiin juteltu jostain yhteisestä sessiosta ja sit aika tuli. Päätawote Paulalle siikabingo.

Alotuspaikka oli kuitennii Suwanto. Paula ja Duracell oli käwäsemässä jossain häpeninkisä ja Antti jo oottelli wähä ennen kymmentä (aamulla) ku meitsi saapu mestoille. Hauke ja kuha oli niinku wähä mielessä et josko joku olis jo paikalla nälissään. Ilmahan oli Suomen suwinen, wettä tihuutteli. Noeipä hätiä mitiä, jigii ja waappuu siiman päähän kalojen surmax ja turmax. Oli siel wissiin yx hemmo meijän lisäx ku aloteltiin wiskomas tos kuwan mestoilla.




Met kuitenkii hilpastiin Anan kaa sillan kautta toiselle puolelle warsin kowaa wirtaawaa suwantoo. Sinnekii tuli joitain muitakii utopisteja kalan toiwosa.

Wesi sai kyl huimaa kyytiwä,. Silti usko oli tallella, kyl sielt kahteen aijään joku munapata rikkowa öttiäinen irtois. No eka paikka ei antanu kalaa, ei tokakaa eikä kai kolmaskaa.


Joku Uiwelo siin sukelteli ja meitä paremmalla menestyxella pikkukaloja sai kii.




No sit päätettiin lähtee wiskoon siihen koskejen wäliin jääwään mestaan. Matkalla saatiin todistaa Hiljaa virtaa Vantaa biisin todenperäisyys. Siinä kosken wieressä seistessä ja walokuwatessa ja wideoidessa tuli pipakii (ei olu wiel karwamössä pääsä) kosteex ilmassa tihkuwasta sakeesta wesihöyrystä.

Onnesx ei iha kokonaa märäx tultu. Ja siis taas wiskomaan, turhaan, walitettawasti. Mut hei, yhtään kalustotappioo ei tullu. Woitto sekii. No aikanaan siirryttiin takas alotuspaikalle johon Paulakii melko nopeesti saapu. Ja woi wide. Paulalla oli mulle jotain. Duracelli oli tehny meitsille aiwan tosi ihqun yllärijutskan.

Ja heti onnennappi haalarin rintamuxeen. Huisin paljo kiitoxeja Sinulle ihqu Duracell. Paulaa pyysin wiemään terkut et nappi o täst eteenpäin joka kalareissul mukanassa.

Ihanasta ylläristä toiwuttuani olin samaa mieltä Tarantellojen kaa et ny Laruun hakeen Paulalle siikaa.
No ku päästiin perille yli mullakii Paulalle pien ylläri: TaDaa sanoin kaiwaessani Punton aiwan kauheen sekamelskan seasta karwamössykkäni ja panin pläjäyttäen sen pääni suojaxi warsin nawakalta tuulelta. Paula muistaaxeni sanoi jo toiwoneensa et oisin jo ehtiny häwittää sen. Mut kahta en waihda, Duracellin nappi ja karwareuhka.

Joopa joo, rantsuun siis paikkaa ettimään. Olihan siel wapoja pystysa mut kyl meillekii siinä tuulessa wapapaikat löyty, Siispä pyynnöt wetehen.

Hälykilikalikelloist ei kyl ollu yhtää mitää apuu tärpin ilmasimessa siinä tuulesa. Wawat heilu ja teki koko aikasti semmost niiausta et wähintää kahen kilon siikakalan ois luullu nykiwän siimaa matokoukkutsydeemi kiduxissansa. Pakkohan se wälillä oli tarkistaa tilanne. Nou siika. Sit kans tehtiin semmottine päätös et tarttuu se siika mihkä koukkuun tahansa ni seo Paulan bongo. Mehän Ana kaa oltiinkii waa haawipoikina mukanassa. Mutku ei niei. Ei tullu siika maihin.


Aikamme kärwisteltyämme päätimme ottaa ihme kyllä meitsilläkii mukanassa olewat wähäiset tarwikkeet kantoon ja siirtyy läheiselle uimarannalle katsastaan löytyykö niitä tokkoja päiwällä. Paulan kans annettin Analle mahixet pelastaa ryhmä rämämme munapadalta. Päättäwäisn askelin wiritettyänsä lirkkiwälineensä askelsi hän wedenrajaan katselemaan mitä löytyy. Ja katsokaapa lopputulos tost alapuolelt.

Tänxit Ana, hywillä mielin koko poppoo sai lähtee kotomatkalle.