hyle ja pläkä Laru

no kahestoista päiwä huhtikuuta  oli "pakko" lähtee takas Laruun ku edellisenä päiwänä tuulen takia ei tokkoja näkyny. Ilman pitenmpejä  kirjootuxeja kerrottakoon et ny löyty. Waan ei paljoo. Kymmenen aikaan illalla olin mestoilla. Eka pikku tokko (hietis) nous reilun puolen tunnin lirkinnän jälkeen. Seuraaweja tokkoja saiki sit etiskellä lähes tunnin ennen löytymistä. Siinä ennen niitä jonnin werran wilisi weessä kolmipiikkeja joitten kaa en etes wiittiny harjootella. Wilkkaita pikku mutuja oli iha pakko yritellä. Yhen sainkii houkuteltuu ottaan.

Seuraawat tokot olikii sit meitsin mittapuun mukaan warsin kookkaita hemmoi. Wähä wajaata kuutta centtii ja yx 63millinen, jee. Wiitisen kpl niit kai oli

Ja sit se warsinainen häpi auor alko. Olin kivisimppuja lirkkimässä laitureiden wäliseissä kiwikoissa ja heikkakiwirantsuil ku kuulin wedestä läheltäni pläjäyxen. Walokeilassa ei näkyny enää muuta ku "laineita" ku ehtisin kääntyy tsiikaan. No kohta kuulu toinen loiskaus, ehdin jo funtsaa et pitääx wirppawehkeet hakee jos lohi, taimen tahi hybridi on  öösyönnillään. No ei tarwinnu.Wedestä näky jotain, pää, ei woi olla totta aattelin, hyle.

 

Mut oli se, hyle ite, iha rantsus pällistelemäs meitsii ja ihmetteli warmaa et mitä toi houru oikee tekee tääl panlamppa loistaen sysipimeesä. No sywemmällehän "Hemppa" (nimesin jälkikäteen waiken etes tiiä onx sil mynät) löx uimaan. Lirkkikamat putos kiwikkoon, loistelähteen ja kameran kans laiturille perään. Siinä se sit uiskenteli laiturin wieressä, sukelteli laiturin ali. Käwi wälil pitemmällä ja palas takasin ku istuskellessani laiturilla loiskuttelin jaloillani wettä. Sain pari hellää tuuppausta jalkoihini ku Hemppa palas "karkuretkeltään"

Mut olihan kowan luokan juttu. En olis uskonu et tämmöstkii woi tapahtuu. Muta kalastaessa kaikki o mahollista, näköjään. Kalastus kyl unohtu iha tyystiin. Pysähdyin waa iha totaalisesti nauttimaan luonnon meitsille tarjoomasta hienosta kokemuxesta. Kiitos siitä. Walokuwatuxeja kans räpsin mutku ei ollu aikaa räplää asetuxeja ja ku Hemppakii lähes koko aikasti oli liikkeessä ni tuli mitä tuli. Ite oon tyytywäinen. Mahtawejen muistikuwejen (jotka heikkenee dementian edistyessä) lisäx jotain konkreettisenmpaakii. Woi jakaa myös muille, myös sen kokemuxen mielelläni antaisin muille jos woisin. Öön sysipimeys ainaskii mielestäni wälittyy melekosen hywästi.

Hieno hieno hetki jota ei woinut mitenkään odottaa etukäteen tulewan. Ja kaikkein parasta kai se, et se ei ollu waa iha ohikiitäwä wilaus kaakana siintäwästä epäselwästä hahmosta waan wälimatkaa oli siis iha muutaman metrin päästä jopa kosketuxeen asti. Woi jumbe. Ja aika kauwan jaxo Hemppa wiipyy seuranassani.







Mut kaikki loppuu aikanaan, Hempan piti lähtee asioilleen ja toiwon hälle mukawaa ja onnellista elämää.. Kiitoxet mahtaweista hetkeistä jotka hää mulle soi. Wielä x:n, olipa mahtawaa.

hyle ja ma

Elikkä takas lirkkiin, josko se 9 centin simppu wihdoinkin löytys.

Waa hiljasenmpaa oli ku edellisenä öönä. Tykkääx simput tuulest, en tiiä.
Eikä näkyny  semmottii isojakaa mitkä olis hetkex aiheuttanu adrenaliinipurkauxen. Oli siis aikaa testaa uuwemman x:n kameraani mil woi ottaa kuweja ween alla, jopa kybämetrin sywyydessä. Nonyei tarwinnu nii sywälle sukeltaa. Täs muutama otos.

Piti harjotuxen woox ja mallix parit nostaa mallekii
kuwattawax.











Kolme kivinilkkaa jotka näin josain illan eri waiheisa lewäpeitteisten kiwejen wäleisä onnistun kämmimään mut neljännest tuli töiwoitto. Onnistuin tarjoomalla toistuwasti syöttiä nenän eteen ahistamaan hanet semmoseen koloseen mist ei ollu pakopaikkaa. Otti hemmoo sen werta päähä et päätti kostaa pikku pikku matopalaselle ja purasta. Nosto ylös ja luxuswälineillä taattu saalis tälläkin x:aa. Noita pikkunilkkoja näkyy kyl melkosti usein ku waa o tarkkana. Niinku kalasa o syytä olla josei oo waa chilailemasa.

Eipä siel kowin paljoo liikettä, paitti Hemppa, ollu ni päätin waihtaa paikkaa aikaa kuluttaaxeni siihen asti ku Pennasen Jussi alottais työiskenteleen et saan wietyy tunnnituxen wahwistúxen helpottamisexy saamani kalan (hietatokon) eläwänä hänelle.

Siispä Tervasaareen, wesi iha sikasameeta, ei onnannu. Sielt toiseen kivisimppupaikkaan, samee wesi, wesi korkeela, ei paljoo paljasta matalaa rantsuu, yx kuuscenttine simppu. Se sen öön kalAstuxeista. Siispä kohti Viikkiä.

WIRALLINEN TUNNISTUSKUWA

 MUT PARAS OLI HEMPPA