FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

torstai 29. maaliskuuta 2012

kewäisillä jäillä Pernajanmerellä

olihan komeet kelit ku oltiin päiwän uusintareisulla Pernajnmerellä. Wime keikast jäi wähä niinku hampaankoloon paikalliseja asukkeja wastaan. Eiwät olleet yhteistyöhalukkaita helmikuussa. Olli oli kans mukanassa tälläkin keikalla. Lokkeja ja warixeja "laulamassa" jäällä ja pienejä pärkäsejä pörräs ympärillä ku istuskeli reijän äärellä oottamassa tärppiwä. Haalaritkii oli lähellä lentää wex ku jossain waiheessa oli ihan oikeesti kuuma ku aurinko lämmitti niin kowasti.





Kuwassa Olli ja Tero puol kahexan aikaan parkkixella johon Tero oli saanu luwan pysäköidä. Säästettiin melkein parin kilsan jäätallustelu.

Täs alla on kartta pitemmän kaawan mukaan.










Täs lyhyt käwelymatka.

parkkis Kvarnudden

Molemmis ruutu lähtöpaikkana. Kiitos Terolle selwitystyöstä ja säästetystä taiwalluxesta.










Olin päättänyt tällä x:aa hakee kauden rekoorttiappoo käyttämällä tasuria pyyntipelinä. Ekasta koereiästä melko matalasta tuli heti tärppi waan ei noussu ylös. Hiljeni ja läxin Ollin ja Teron seuraan kauemmax tutun matalan kiviluodon kupeeseen. Siitä joskus löytyny hywinkii appoo.


Muutaman reijän jälkeen tuntu warowainen tärppi ja toinen. Kolmannella sain hemmon (jos sama) ylös asti.



29,5 centtii
ja
320 gee.
JEEE.
Hywä alku. Tästä hywä WahWalla uskolla lähtee OTTAMAAN kauden isomusta. Ja sit NYNNY PUTOS jotenkii, jostakii suoraan kairalla tehtyyn awantoon. En paljoo huuwellu kuten kalaa saadessani. Loppu Facebook liwepäiwityxet siihen. Wast möyhemmin tunnustin tapahtuneen.
Ei äijät ihmetelly yhtään. Waan ei uskaltaneet alux kyl hirweesti kuittaillakkaa. Möyhemmin senkii edestä. No semmost tää meitsin touhu on. Aina ei tarwii etes toisten awustusta.





Joo, kax ja puol tuntii möyhemmin muutaman tasurissa tuntuneen warowaisen tärpin ja pystäri/morri yhtistelyyn siirtymisen jälkeen wähä enne yhtätoista tuli seuraawa kala, särke itte.
Et ei nii hirween hywin jatkunukaan homma. Takana oli paljon kairattuja reikejä ja askellettuja askeleita lähes lumettomalla jäällä kunnes päädyimme erään salmen suulle. Ollilla ja Terolla oli saaliina wähä appoja ja kiiskejä. Salmen suulta tuli lisää appoo. Ja Terolle wähäx aikaa joku isomus hetken kii, hauke ?.
Eiku täkykalaa wiriteltiin Teron kans jään alle josko tulis takas tai olis enemmänkii. Waan ei tullu eikä ollu, ainaskaa nälkäsejä.

Siinä waiheessa Markkukin oli liittynyt joukkoomme.

Ja meitsi sai wähä ennen kahtatoista päiwän kolmannen kalan, kiiske. Iha hirwitti moine saaliin paljous. No siitä Olli ja Tero läx käppäilemään takas alotuspaikalle, luodon tietämille jakuei mitää tapahtunu läxin seurailemaan. Markku jäi wiel kokeilemaan haukee lusikkaa uitellen reijästä weteen. Luodon läheisyyteen ruohikon wiereen Olli ja Tero kairaili jonon reikejä hauwen narraamista warten appojen saalistamisen lomassa. Appoja tuli jonku werran joka ukolle. Markkukii käwäs luodon luona ennen poistumistaan. Haukireijät osottautu tyhjix Ollin ja Teron kierroxen jälkeen. Laitoin siinä waiheessa sitten oman särkeni syötis jään alle odottamaan tärppiä. Siinä appojen lomassa Tero sit nappas sen hauwen. Kello oli jo yli kolomen. Waan nopsaan oli taas aika wierähtäny, ei paljo kelloo oltu wilkuiltu.






Ei tullu haukereijästä waan appojen lomassa appopyydyxellä. Päiwän ainoo hauke, pääs takas kaswamaan. Ei ollu ainakaan meitsin apot suuruudella pilattuja. Yx melkein saman kokonen ku päiwän alotus nous kotiinwietäwäx muutaman muun apon seurax. Ei erehtyny loppuaikana meitsin tarjoomaan särkesyöttinkää kekään näläkäne hauke saatikka mikää muukaan weteneläjä.



Jossain waiheessa iltapäiwää arskakii meni pilwejen taa. Kalan tuloki oli sen werta wähästä et wiien tietämissä (JO) todettiin et täytyy taas x:n todeta appojen olleen nirsoja. Terolla sentään parin kilon pussukka tuli kotiinwiemistä. Ollilla ja meitsillä wähä wähenmpi. Tais Olli antaa omansa Terolle mukaan. Pari omaa "körmyäni + muutameja muita pientä kookkaampeja otin omalle pannulleni.



Mut hei, Pernajanmeren pohjamutiin pudonneesta nynnystä huolimatta kiwa reissu jälleen kiwassa seurassa. Ehkäpä tän jääkauden wika pilkkireissu, en tiiä. Maalis-/huhtikuun lopussa wiel wiikonloppukeikka Nokialle, waan en nytkään tätä kirjootteluu lopettaessa pari päiwää ennen keikkaa tiiä warmasti päästäänkö enää jäälle. No kax wenhoo on käytössä ja rantsut. Et keppei waan siihe malliin mukaan et woipi kalastella mitä ihmeellisimmeillä konsteilla. Ja meiltähän se homma onnaa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti