maaliskuun ekat pari paikkaa

maaliskuu alkoi walitettawasti työttömyyden merkeissä määräaikaisen työsuhteen päätyttyä, mutta nyt on/oli aikaa harrastaa. Kelikään ei torstaina ollut paha joten päätin käwästä Stadissa parissa paikassa katsomassa josko ne soisiwat jotain mukawaa yllärii.


8:21 oli kamixet Puntosta purettu ja kuhajahti Hakaniemessä saattoi alkaaa. Ei tarwinnu taaskaan olla yxin. Parhaimmillaan laskin samanaikaan jäällä olewan kahexantoista yrittäjää.

Eka reikäni oli walmis wiitisen munuuttia möyhemmin ja  alkoi toiwoa täynnä olewa hermoja piinaawa jännitys. Pakkohan sitä oli jo olla meitsinki wuoro. Ei kai joka x ku oon ohi ajanu tai ite ollu pilkillä mestalla kaikki hemmot siel turhaan käy. Ja oonhan ite omin silmein nähny ku kuheja o pistetty papituxen jälkeen reppuun, myös alamittasii. Siinä oli tapahtumejen wähyyden ( EI MITÄÄN ) aikaa seurailla möös kilpailijoitani. Kaikennäkööstä killutinta näytti olewan tarjolla; tasurii, isoo pystärii tapsilla tahi ilman, pientä pystärii. Tän pystyin toteemaan ku äijät waihto saalistusreikäänsä. 


Reilu pari tuntii riitti ku olin laittanu waa kolme tuntii maxuu parkkiautomaattiin. Päätin yrittää saalista matalammasta morrilla. Jos waik käwis Janssonit, Roope sai kuhan morrilla Kirkkonummella. Pari reikää ja lähes kaxkyt appoo ylös wedestä suht nopeesti. Kiiwasta oli syönti, filmikärki notkahti tosi näyttäwästi joka x. Waan pientä oli eikä kuhaa tullu.

Aika waihtaa paikkaa, ehkäpä liiankin suurin toiwein paikkaan josta kesällä oli lajikirjo melkoinen.

Siinähän se, Ruoholahen kanawa. Wiime talwena käwimme Markun kanssa liian möyhään kewäällä yrittämässä. Silloin oli reunoilta jo wirtaaawa kanawa sulana eikä päästy kokeilemaan. Waan nyt pääsi. Ensin tosin piti kahlata laiturin reunalle suwunjatkamis"kalleuxiin" asti ulottuwassa lumihankesa.

Jää tuntu turwalliselta  warowasti laskeuduttuani kokeillen "hepillä" jäätä jaeiku warmistamaan asia elikkä jään paxuus kairaamalla awantoo. Sitä riitti, siis jään paxuutta . Yllätys oli waan melkone ku ekasta tekemästäni reiästä nousi tosi ruskeeta jääsohjoo ja wettä waikka kaira ei jään läpi sujahdettuaan etes ulottunut/pysähtyny pohjaan. Noei muutaku keskemmälle kokeilemaan ja kirkasta wettä jipii.

Siispä pärkäsenpoikasta morrin koukkuun ja yrittämään suurta saalista walikoimaltaan tokoista pasureihin. 

Monella kairatulla reijällä sai äijä kyykkiä  tai pystyasennossa morria nypyttää  ja uittaa.

Waan ei mitään, ei yhtään mitään, ei pienintäkään tärpin yritystä, siis aiwan elotonta hommaa.  Ja reikää sentään tuli keskelle kanawaa, kanawan reunoille ja siihen wälillekii. Ja aika  pikälle matkallekii. Tiedä sitte mikä waikutus oli selwällä wirtauxella, morrin siima sukelsi reijästä jään alle parinkymmenen asteen kulmasa, suurinpiirtein, hieman waihteli. Mut sama wirtaushan siel o kesälläkii. 

Tuli myös yritettyy kanawan reunojen sulana oleweista rakoseista waan ei sielläkään ketään syötistä kiinnostunutta. Elikkä kanawalta tuloxena munapata. Kesällä tawataan.