FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

auringoinen Airisto maaliskuun alussa 2012

olihan mahtawa wiikonloppu 3. - 4.3.2012. Suomen talvi näytti parhaat antimensa ollessamme (Roope la, Markku ja meitsi la-su) kalassa Airistolla, Länsi-Turunmaan kunnassa. Arskaa riitti ja ainaskii Markulla ja meitsillä naama punotti ku su kotiuduttiin.




Reissu alko la aamuna ku Markku haki meitsin + kamixeni Jäkestä wähä jälkeen puol yhexän.


Siitäpä sitten matkaan ja kohti Airistoo. Matkalla satuttiiin tapaamaan Rooope joka fongasi meijät ennen taukopaikkaa Lohjan AABEECEEtä. Oli sowittu juttu et Roope kans tulee la päiwäx mukaan kokeileen Airiston antimeja. Mökkikii oli warattuna mut ei kekää muu ollu kiinnostunu yöpyyyn joten Markun kans kahestaan koorsattiin siel sit öö.





Roope ehti ekax perille ja soitti et woi wide, awowettä näkywissä, ei kowin paljoo jäätä laitureilt eteenpäin.  No sieltähän sitä näky awowettä paikasta mihin jätettiin auto parkkiin. Mut ei ku Markun kans jäälle mekin. Roope oli jo tehny koeporauxet ja jäätä onnex oli riittäwästi  siellä missä sitä oli. Ekat apotkii oli hän jo ehtinyt nostaa jäälle.






No ei muuta ku reikää jäähän ja kaloille syöttiä tarjolle.






Parii erii wariaatioo ekax tarjoilin, toinen odotti passiiwisena pohjapyydyxenä ku toista heiluttelin saaliin toiwossa. Waihtelin kumpaa heiluttelin. Markun ja meitsin yritellesssä Roope hihkas jonku matkan pääst et "nilkka tuli". Hieno juttu, toiweet kohdekaloista pysyiwät yllä. Yli tunnin siinä meitsi sai porailla ja ettii et jotain nälkästä öttiäistä sattuis kohalle. Ja tulihan sielt lopulta eka kalani, appo, hullaantuneena pilkkini alla koukkuun sujautettuihin pärkäsenpoikaseihin






Eikä kowin kauwaa mennu ku Markkukii irrotteli omaa ekaansa. 
Siitä towi ni Markku huuteli et "tuuhan Wesku kattoon", appo oli, ja uimarakko wähä ulkona, ja söömäänsa saalista, katkaa ja wissiin joku pikku fisu jo mössönä samassa rytäkässä watsastansa ja suustansa ulostuneena.




Wähä ennen kahta Roope hihkas ja näytti ilosena saamaansa öttiäistä, matkaa oli jonnin werran mut hihkasusta ja siimassa/koukussa roikkuwan wisun walkosesta mahasta aattelin sen olewan härkäsimppu, tuttawallisemmin härkis, ja jee. Päiwän eka, laiturin wierestä.




Joo, Roopella jo nilkka ja härkis, Markku ja meitsi wiel ilman. Ei auttanu muu ku kairata, kairata, kairata uuseja reikejä , hetki yrittää ja taas uuteen paikkaan yrittään. Muistin Hakkaraisen  Janin (JANIN BLOGIIN) neuwon "ne pitää ettii". Ja sitähän tehtiin.


Ja mikäs siinä, kyllähän siinä kelissä kelpas ettiä. Ei ollu kylymä.





Waan ei sielt tuntunu meitsille ja Markullekaa löytywän muuta ku appoo, Roopekii toki omansa appoparweista harwensi. Täytyhän sitä hetkex jäähä johonki reijälle saamaan saalistamisen onnistumisen iloja.


Siinä meitsin yhen awannon suoma saalis.


Roope oli jossain waiheessa jo siirtynyt matalemmalle yrittään. Siellä kuuleman mukaan on hiekkamatalikko josta lätyskäkalaa elikkä kampelaa on saatu (joskus, ehkä ennen soteja :D).  No sinne mekin Markun kanssa hiljalleen ajuduttiin. Roope tais sielt saada kax päiwän suureinta appoo, reilut parikyt centtii warmaan pituudet.




Waan Markun ja meitsin apot ne waan pysy melko pikkasen kokoseina. Eikä sitä kaiwattua kampelaa kekään onnistunu mistään kolostansa tai hietikkoon kaiwautuneena ylös kaiwamaan syöttejämme syömään. Morrilla siinä waihees yriteltiin.








Että semmone se oli DEI WAN kalastuxen osaltaAiriston reissullamme. Roope wiel käwäs sywemmält hetken katsastamasssa mut siin wähä yli wiis ip laitettiin kamixet kasaan. Roopella päiwän eka kala/appo, eka/ainoo kivinilkka, eka/ainoo härkäsimmppu,  päiwän suurein kala/= appo. Not bad at all.




Roope suunnisti kotia kohti, Markku ja meitsi hakeen möxän awaimeja  wartin ajomatkan päästä Hotel Kalkstrandista. Saunottiin, söötiin jaeiku tutumaan. Oltiin päätetty aamulla alottaa kalastus jos jäät sallii siit ihan mökkimme edessä ja jättää laiturin tienoo rauhaan.














DEI TUUN Aamu alko koeporauxilla aamupalan jälkeen wähä ennen seittemää. Totesin jäiden olewan kantaweja niinku melkein iha heti kohta möxämme alkawilla Airiston alloilla.


Tosa näkymää aamusta 6:19. Sääennusteet ehkäpä pitäisiwät paikkansa. Olis taas kax ukkoo naamat punasena päiwän päätyttyy.



7:30 jo monta reikää wäännettynä. Läxin alotteleen sywemmältä 30 - 40 m sywyyxeistä. Ja päätin toudellakii ettii ne öttiäiset. Waan Markku ehti enstex.  Ehkä kasin tienoilla huuteli sielt matalammast et "Wesa nilkka tuli". Jess, siis niitä on (no warmasti, mihin neny ois sielt häwinny) ja joku nälkänenkii. Siispä lisää awantoja ja nyppyytystä. No sit kuulu TaDaa, ehkä noin 8:37, ja siellä hän nyt roikotti matalasta tullutta simppuu.

No nou hätä, heti seuraawalla pilkin nostolla oli raskas tuntuma siiman päässä ja eiku kelaamaan jotain ylös. Niin oli kuollutta paino ilman wärinää ja wäpinää et olisin uskaltanu lyödä wetoo et ihka omani simmppu o tulosa, Ja nii olikii. 8:38 o kuwa räpsästy.

 

Noen sit lähtenykkää kohti matalaa niinku Markun saalisilmotuxejen jälkeen olin ajatellu ku lähistölle jäähan awatun aukon jälkeen tuli toinen simppuni. Juhlaa. Ja eipä kauaa mennyt ku tuli kolmas ja neljäs. 9:18 siitä wikasta kuwa räpsästy.




Tuli siin wälis yx norssikii. Ja ihan samalla ahneudella tarttunut syöttiin ku simputkii, koko kolmihaarakoukku syötteineen = mato suussansa. Waan tää norssi oli ainoo jonka tärpin tunsin. Simput ilmoittiwat itsestään kaikki siinä waiheessa ku heilautin wapaa antaaxeni pilkille liikettä. Ja siellä se oli, raskas paino = simppu. Ja nää siis niin etittiin, niin etittiin. Reikejä en muista koskaan tehneeni niin paljon ja samalla tietty paikan waihto, Suppeelta alalta löyty kaikki, ehkä 10 x 10.




Siinäpä paikkatarkennus SIMPPUSUMPPU. Norssia tuli ihmeen wähän waik oli tapsikoukkukii käytössä pilkin yläpuolella. Yhen sain siihen iskemään.




Awowesi tuntu lähenewän koko ajan. Markku jossain waiheessa tuli kans sinne sywemmälle ja jutusteltiin kuulumiseja. Kertoi siinä sitten hän saaneensa nilkan ja simpun morrilla joka roikkui pilkin alapuolella tapsissa. No neljä simppuu oli jo meitsillä, en jaxanu jäähä metästään ISOO waan waihdettiin Makun kans wälineitä ja suuntasin rantsuu kohti kairaamaan reikejä.



Appoo rupes puskemaan lähes joka reijästä, iha kotiinwietäwän kokosejakii. Kax morrii sai kyytii ku tawallista tanakamman tärpin jälkeen nous pelkkä pilkkii jäälle ilman morrii. Ja reikää reikää reikää waan ei sitä nilkkaa. Kuluhan se aika siinä appojenkii kans, et ei siinä mitään.. Nou apina selässä. Lirkitään kivinilkka Larusta syssymmällä. 
Markkuki tuli hakemaan ruokakaloja.













Siinä yllä toisen päiwän saaliini lukuunottamatta appoi jotka pääs takas kaswamaan.


Yhen aikaan ku homma tuntu wiel kiwalta
päätettiin lopettaa ja sanoo bai bai auringoinen Airisto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti