Lähtö oli sowittu Jäkestä 6:40 tietämissä meitsin osotteessa ja treffit Lohjan AABEECEEllä n. klo 8.
Meitsi heräili jo neljän aikaan aamuööstä ja touhuili jotain, nukahdin uuwestaan ja hawahduin 6:20 ties kuinka monenteen nynnyni torkkuhälytyxeen. Onnex kamixet oli walmiina ja eiku hissiin ja alakertaan ulko-owesta ulos oottamaan "taxia".
"Taxi" tuli ja matka alko. Lohjan treffit onnistu hienosti sowittuun aikaan, hörpättiin kahwit ja siitä lyhyt siirtymä alotuspaikkaan Karkalintien päätyyn. Jaeiku kamixet ulos autosta. Meitsi siin rupes sit nojaileen Tuomon autoon ni Tero kysäs et mitäs Wesa ny miettii; "Pilkkiwawat jäi Jäkeen" oli wastauxeni. No se aamun nukahdus oli saanu aikaa meitsille niin tutun kamisten unohtamisen. Siispä kysely kekä lainaa wapaa, pilkit o mukanassa. Tuomolta löyty PIKKU-HOKKI joka oliki mainio peli koko reissun ajan. Kiitos Tuomo lainasta.
9:01 Olli ja Tero jo kaakana menossa kohti alotuspaikkaa, tuttua matalikkoo. Ottipaikka.
9:15 oma eka awanto walmiina
Siitä sit waa pilkkimään kaxkerros jään alta. Ja ylläri, ylläri; 9:28 sain koko porukan reissun ekan saaliin, kauniin aponpoikasen. Yleensä Tero yhteiseillä reissuillamme ehtii aiheuttaa meitsille paniikinomaisen tunteen "et osaanx mä enää ollenkaa tätä hommaa" nappamalla muutaman kalan ennenku ite saan. Hjuwa alotus.
No ei siin kauaa aikaa menny ku Terokii sai ekansa ja jonku ajan kuluttua kuulu mölinää ; "ny tääl o jotain isonmpaa". Olin onnex aika lähellä ja käännyin katsomaan ku Tero ammattimiehen ottein warowasti nosteli siimaa niinku pitääkii joson joku JÄTTI koukusa. Harmittaa ku ei ollu lähempänä kamera kuwauswalmiina sillä Teron TOSI hämmästynyt ilme olis ollu toudellakii dokumentoinnin arwoinen kun jään päälle nousikii pelkkä pilkki. No täytyy kertoo et on nuorel miehel nopeet reflexit tallella ku käsi samantein sujahti reikään ja aikansa haparoituaan nosti ylös myöhemmin punnittuna 400 geen painoisexi todetun apon. Oli päästyään wapaax jääny jumiin jääkerrosten wäliin josta Tero taidolla sai päästä kiinni ottaen nostettuu hemmon jäälle.
Wallitsewasta jää/wesi tilanteesta johtuen totesin ahkion olewan täysin suolesta ja aiwan pohjimmaisesta mutkasta. Lumen alta tursuawa wesi tietty kostutti pohjan ja kun tuli sit wälil, tosi harwoin, kuiwenmpaa lunta oli ahkion pohjasa ainaskii kybän centin lumikerros jarruttamassa tosi tehokkaasti etenemistä. Siinä ikäMIES Pernajan keikan tawoin uuwahti aika tawalla. Suoraan kulkeminen ohuellakii lumikerroxella oli juopuneen hoipertelewaa. Ainaskii jälistä päätellen.
Keli onnex nopeesti muuttui tosi upeex joten palella ei tarwinnu kenenkään. Navakka tuuli hieman wähensi aurinkon lämpöö, mutku liikku sohjos hetken ni johan oli taas iha tarpeex lämpönen olo.
IKÄMIES Tuomo |
IKÄMIES Wesa |
juniori Olli |
juniori Tero |
Alotuspaikalta hiljalleen siiryttiin kohti ruohikon reunaa josta on aiemin tullu kans saalista. Kuulemma.
Taisin yhen kiiskenpoikasen siitä saada.
Ei siinä waiheessa tainnu olla kenelläkään kowin montaa saaliskalaa pussissa.
Hiljasta oli elo alakerrassa. Syöntihalukkaita kaloja ei neljän pilkkkijän woimin tuntunut löytywän millään keinoilla.
Siitä läximme siirtymään matkalla kairaillen kohti makkaranrillausmestaa, Ollin papan omistamaa mökkisaarta. Onhan upee mesta, näin talwellakii, mitenköhä kesällä, no warmasti upeempi.
Siitä sit pötsit pömpöllään wiientoist aikaan lähettiin taiwaltaan takas lähtöpaikalle matalikolle ns. iltapäiwäsöönnille. Oli muute raskas taiwal. Ja ei sil iltapäiwäsöönnil tainnu ku Olli saaha pari pikku appoo. Olin jo lopettelemassa ja muutkii keräs tawaroitaan ku Tero sano wiel lähtewänsä wesillelaskupaikast ihan rantsust yrittämään. No sinne siis koko poppoo. Olli ja Tero sinne ehti ekax. Meitsi perässsä ahkiota raahaten nojaten eteenpäin tiukalla olewan narun ansiosta pystysä pysyen. Päästyäni perille jo reikänsä kairanneiden junioreiden luoxe päästin narusta irti ja kaaduin rähmälleni lumeen lepäämään Tero onnex ehti kaiwaa nynnyn taskustansa ja ikuistaa tilanteen ennenku ehin nousta omaa awantoani tekemään. Tänxit hywästä tilannekuwatuxesta.
Kuwa: © Tero Leikas |
Olli yhen pikuruisen apon sai wapauttaaxeen sen takaisin wetiseen elementtiin ja Tero pikkaraisen kiisken. Totesin et ny tulikii waikee paikka, täst ei lähetä ennenku meitsikii omansa saa. No hetken kuluttua kysäsin et eix woida sopia et mäki sain sen omani ja lähetään autolle. Se sopi. Oma yhteissaalis kuus pikkuappoo ja neljä wiel peenempää kiiskee.
16:31 bai bai Lohjanjärvi |
Rankka, raskas ja uuwuttawa keikka, mut ny täs ku o kirjotellu ja muistellu kaikkee semmostkii mitä ei tullu kirjattuu ni jälleen todettawa et kalareissut on mahtaweja.
Lopux wiel linkki Teron samaisen reissun rapsaan TERON RAPSA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti