Mäskiä oli mukana 2800 rammaa ni otettiin wähä isonmpi kuljetusneuwo alle. Matkalla oli kyl aikasti kamalan tuntunen ilma ku tuuli lähes waakatasossa ja lunta siinä se tuuli lennätti. Lohduttelin Laree ( ja itseäni) et ei Lempäälän luwattu kowaa tuulta. Tarkotus oli alottaa pilkkiminen samasta paikasta mistä wiime talwena (PÖPILÄSTÄ)saatiin lätyskäkaloja, pasurii ja lahnaa melkone määrä.
Waan kueiniei, eine ollu mitään lumitöitä tehneet siihen Möttisen venerantaan, ei edes sisäänmenotie ollu aurattu, mahtawat kinoxet. Riittäwän lähellekään autoo ei pystyny jättään joten se paikka jäiny kokeilematta. Siispä siirryimme wiime wuoden aloituspaikkaan, Käsi- ja taideteollisuusopilaitokxen parkkixelle. No siitä ei sentään kalastettu waan siiryimme aiwan wieressä olewan Ahtialanjärven jäille.
 |
| nou lumisade, wandöfull kl0 9:10 |
Siitäpa sitten awantoja touhuumaan wirtaisessa wedessä olewejen kahden pienen saare(kkee)n lähistölle.
 |
| Lare wääntää |
Mäskiähän oli tosiaan mukana ja sitä pläjäytettiin wähemmän wirtaisessa kohtaa awantoon houkuttelemaan kaloja. Tai niin me siis luulimme. Siis, että se houkuttelee, siis kaloja.
Hopeemorrii walkosella pärkäsenpoikasella peliin ja sulkavaa ylös. Haaveissa wainko oot mun ?. No Lare sai ekan kosketuksen käyttämäänsä pystäriin waan ei tullu ylös asti. Meitsi wäänsi reikää ja heitti puuroo perään eikä mitään, ai anteex, kax hentoo tärppii tuli.
No tulihan sieltä sit yx ylöskii, waan tälle reissulle wäärä laji. Pienehkö aponressukka. Sai uida saappaanjäljessäni hetken aikaa ettei päässy warottamaan muita. No parin reijän jälkeen tuli toinen, hiukka isompi. Päästin molemmat takas kaswamaan. Wiime wuonna samasta paikasta saimme natiivilta winkin et mitä lähemmäs wirtapaikan sulaa uskaltaa mennä, niin mahixet sulkavan saantiin paranoo. No ny ei ollu sulaa mut lumettomeja kohteja. Uskalsin hiljalleen lähestyä wälillä kairaillen ja nou hätä. Jäätä riitti.
Huono puoli oli se, et siimaa soljui jään alle mieletön metrimäärä. Wirta wei morriin jonnekii järvelle päin. Toisaalta tommonen wapaana liikehtiwä morri wois olla kowastikin kalaa kiinnostawa iskukohde. Tähän luottaen jonku aikaa paikassa oleskelin odottaen wawassa tuntuwaa waltawaa tärähdystä SE-sulkavan iskiessä kiinni, Waan toisin käwi. Loppu mielenkiinto enneku yxkään kala oli tärpänny. Siirryin siitä sit saaren toiselle puolelle missä wirtaus oli oikeestaan olematon tai siis sitä ei ollu siinä uomassa. Käwin saaren kärjen kohdilla kans tekemässä reikejä, oli hywin waihtelewaa sywyyttä et ninku mahixet piti kalan löytömiseen olla, Mutkueiniei.
Säätiedotuxesta huolimatta oli Ahtialan järvellä melekonen tuuli. Pysyteltiin sen takii aika paljon suojaisissa paikoissa. Wiime talwen reissulla niist kyl tuki saalista, waan ei nyt. Wettä oli joka paikassa lumen alla kymmenkunta centtii. Joo, todettiin melkoisen samaan aikaan. Ny saa tää tyhjän nyhjäämine riittää ja kokka kohti kotia. Harmitti se wenerantaan pääsemättömyys. No aina ei saa mitä tilaa. Nou sulkava, tälläkään kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti