käwäsy Katajanokalla

edellisen päiwän munapatakeikka ei mitenkään horjuttanut uskoani et wiel niit hywejäkii saaliita saadaan. Näinhän se homma täs harrastuxes menee. Kowin aikasin ei päässyt lähteen mut eipä tuosta tainnu paljoo haittaa olla. Olis waa pitäny Jerrylle ( kuten hän jälkikäteen sanoi) kertoo et oon Nokalle menosa ni Jerry olis hommannu ne kalatkii sinne. No eniwei. Kybän aikoihin olin löytänyt parkkipaikan ja jäällä.

Jäällemenopaikas oli aika hywästi wettä jään päällä kuten kuwa kertoo (enemmän ku tuhat sanaa/mitäs jos laittaiskii waa kuweja ja jättäis tän turhan löpinatarinoinnin pois). No warowasti menin kuei yhtään woinu tietää kuinka pehmeetä jää on. Waan tukewan tuntusta wahwaa jäätä onnex löyty.

Päätin alottaa metästyxen laiturin läheisyydestä, siel oli kans tota wettä ihan tarpeex, mut onhan jalassa wedenpitäwät lämpösaapikkaat. No ei muuta ku reikejä kairaamaan paksuun jäähän. Ei huolta et olis pettäny alta. Paksumpi oli jää ku eilisen päiwän paikas Eteläsatamassa.
No kuluhan siinä kaloreita ku melko epäsäännöllisin wälein siksakkii kairaili lähelle laiturii ja lumen/weden rajakohtaan melko tiuhasti reikejä  mist wois nostaa waik kalojakii omax iloxeen jään päällistä menoa ihmettelemään. Tuuli oli aika nawakkaa, ei tehny yhtään mieli istua kaswot tuulen suuntaan kun siinä tuulen mukana lenteli lumihiutaleitakii. Aurinkokaa ei näyttäytyny täl reissulla, harmaata oli.

No kalastamaanhan sitä oltiin tultu, lämpöö ois saanu sähköiseistä tärpeistä waan kowin oli wähäistä elon merkit pilkin kimpussa jonka alla tapsissa oli mato koukusa ja yläpuolella wiel kax siwutapsii pärkäsenpoikaseilla maustettuna.









































Ei tehny mieli wiedä pilkkijakkaraa kastumaan laiturin wieressä pilkkiessä, riitti ku haalarin lahkeet kastu.

Löyty sitä wettä sit yhestä paikkaa sen werta paljo et ylitti "wesirajan". Siis saapikkaiden warren yläpuolelle ja siitä sit kiwasti kastelemaan sukat ja haalarin alla olewejen collegehousujen lahkeet. Siinä kohtaa oli joku ihmeelline ylimääräinen wälijää joka petti hoikan olemuxeni alta. No ei woinu mitää, yhtään kalaa ei ollu tullu ja toista munapatakeikkaa peräkkäisinä päiweinä en halunnu joten homma jatku. Wajaa pari tuntii oltuani raittiissa ulkoilmassa meitsin pelästytti wawassa tuntuwa täppi. Taisin myöhästyy wähä ku ei tarttunu. Lähes koko mato oli wiety. Uutta koukkuun ja samaan reikään pyyntöön, ja heti kohta tuntu taas tärppi, tosin iha erilainen ku se päiwän eka. No nyt tuli kala ylös ihasteltawaxeni. Siwutapsin pärkäsenpoikaset oliwat saaneet norssin elikkä kuoreen, jalon lohikalamme, tarpeexi innostumaan et nappas suuhunsa.

Sillä reiällä wiiwyttelin jonkun aikaa mutku mitää ei tapahtunu ja melkein koko laiturin wierustan pituus oli jo tarpeex rei´itetty ja kalojen syöntihalut heikoixi hawaittu lampsin lumen läpi mattolaituria kohti josta aloitin kairailun. No toka reikä anto saaliin, Warmaan jo pilkin liukuessa alas appo nappas suuhunsa, oli se waan nii nopee se tärppi. Jess, no ny löyty paikka ehdin jo iloita.

Ja paskan marjat. Hetken päästä tuli siwutapsiin haxahtanut särke. Eikä mitään muuta waik siinä jonnin aikaa yrittelin.

Ja matka jatkui, awantoja syntyi matkalla kohti paikkaa josta olin tullut jäälle ja mistä meinasin myös ylös kawuta. Yx reikä matkan warrella antoi kyl ihan mielenkiintoisen kokemuxen. Kax matoo onnistu joku epeli wiemään koukusta kuitenkaan suostumatta tulemaan tunnistettawaxi. Melko warowainen mut silti määrätietoinen oli purasu matoon. No sinne hän jäi. Käwin pari reikää lisää tehtyäni uudestaan samalla reiällä mut ei ollu mitään. Kait ne kax matoo oli täyttäny massun eikä toiseja nälkäsejä ollu paikalla.

Joo, eipä siinä sit mitää enää ollu tai siis en jaxanu/wiittiny jatkaa joten kamat ahkioon ja kohti Puntoo

Kätewä apuwäline toi ahkio wälineiden kuskaamiseen,

warsinkin talwella.