Mielessä oli käwästä katsomassa pääsiskö mitenkään jäälle lähelle sitä mestaa mistä Markku sai ne tiineet kivinilkat (nilkkkoja). Waan ei onnannut, lumen ajo esti pääsyn jäälle, railoja ympäriinsä. Ei pystyny yli hyppäämään eikä ollut haluakaan. No sit tuumasin et käwis joskus mielessä olleen Tervasaaren ympäristön tutkimisen. Sinne siis.
Siinä parkkipaikan löydyttyä miettimään mistä päin alottais. Päätin lähtee käweleen kohti jäänmurtaja Sisua. Luulis sielläkin waikka kivinilkkaa löytywän kun niitä on kesällä ja talvella saatu siitä murtajalaiturin toiselta puoleltakin. Yx este siinä kuitenki oli. Ihan Sisulle asti ei pääsis ku joku awoin wäylä siinä kulki wälissä. No ainakin lähelle wäylää. Siitä alkoi taiwallus reikejä kairaten oikein ihanassa helmikuun leppeässä talwisäässä, wälillä pysähtyen ja pilkki jään alle siwutapseilla + pärkäsenpoikaseilla höystettynä odottamaan jotain nälkäistä öttiäistä.
Siellähän sitä porukkaa yhentoista tietämissä oli ihan sanosinko jopa monta yrittäjää. Tuumasin et toi joukko ja eilenkii siellä warmasti olleet on jättäny jälkeensä sen werta paljo reikejä et en edes kairaa wiittiny ottaa mukaan. Eiliset reijät menis kantapäällä polkasten rikki ja tän päiwäset olis wielä suleina. No matkalla tuli yx warmaan wakiokäwija wastaan ja totes et ei oo tänään kala otillaan.
No päätin kuitenki mennä kokeileen ku pelkkä pilkkiwapa ei kädessä paljoo painanu ja matopurkki taskusa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti