käwäsy Katajanokalla

edellisen päiwän munapatakeikka ei mitenkään horjuttanut uskoani et wiel niit hywejäkii saaliita saadaan. Näinhän se homma täs harrastuxes menee. Kowin aikasin ei päässyt lähteen mut eipä tuosta tainnu paljoo haittaa olla. Olis waa pitäny Jerrylle ( kuten hän jälkikäteen sanoi) kertoo et oon Nokalle menosa ni Jerry olis hommannu ne kalatkii sinne. No eniwei. Kybän aikoihin olin löytänyt parkkipaikan ja jäällä.

Jäällemenopaikas oli aika hywästi wettä jään päällä kuten kuwa kertoo (enemmän ku tuhat sanaa/mitäs jos laittaiskii waa kuweja ja jättäis tän turhan löpinatarinoinnin pois). No warowasti menin kuei yhtään woinu tietää kuinka pehmeetä jää on. Waan tukewan tuntusta wahwaa jäätä onnex löyty.

Päätin alottaa metästyxen laiturin läheisyydestä, siel oli kans tota wettä ihan tarpeex, mut onhan jalassa wedenpitäwät lämpösaapikkaat. No ei muuta ku reikejä kairaamaan paksuun jäähän. Ei huolta et olis pettäny alta. Paksumpi oli jää ku eilisen päiwän paikas Eteläsatamassa.
No kuluhan siinä kaloreita ku melko epäsäännöllisin wälein siksakkii kairaili lähelle laiturii ja lumen/weden rajakohtaan melko tiuhasti reikejä  mist wois nostaa waik kalojakii omax iloxeen jään päällistä menoa ihmettelemään. Tuuli oli aika nawakkaa, ei tehny yhtään mieli istua kaswot tuulen suuntaan kun siinä tuulen mukana lenteli lumihiutaleitakii. Aurinkokaa ei näyttäytyny täl reissulla, harmaata oli.

No kalastamaanhan sitä oltiin tultu, lämpöö ois saanu sähköiseistä tärpeistä waan kowin oli wähäistä elon merkit pilkin kimpussa jonka alla tapsissa oli mato koukusa ja yläpuolella wiel kax siwutapsii pärkäsenpoikaseilla maustettuna.









































Ei tehny mieli wiedä pilkkijakkaraa kastumaan laiturin wieressä pilkkiessä, riitti ku haalarin lahkeet kastu.

Löyty sitä wettä sit yhestä paikkaa sen werta paljo et ylitti "wesirajan". Siis saapikkaiden warren yläpuolelle ja siitä sit kiwasti kastelemaan sukat ja haalarin alla olewejen collegehousujen lahkeet. Siinä kohtaa oli joku ihmeelline ylimääräinen wälijää joka petti hoikan olemuxeni alta. No ei woinu mitää, yhtään kalaa ei ollu tullu ja toista munapatakeikkaa peräkkäisinä päiweinä en halunnu joten homma jatku. Wajaa pari tuntii oltuani raittiissa ulkoilmassa meitsin pelästytti wawassa tuntuwa täppi. Taisin myöhästyy wähä ku ei tarttunu. Lähes koko mato oli wiety. Uutta koukkuun ja samaan reikään pyyntöön, ja heti kohta tuntu taas tärppi, tosin iha erilainen ku se päiwän eka. No nyt tuli kala ylös ihasteltawaxeni. Siwutapsin pärkäsenpoikaset oliwat saaneet norssin elikkä kuoreen, jalon lohikalamme, tarpeexi innostumaan et nappas suuhunsa.

Sillä reiällä wiiwyttelin jonkun aikaa mutku mitää ei tapahtunu ja melkein koko laiturin wierustan pituus oli jo tarpeex rei´itetty ja kalojen syöntihalut heikoixi hawaittu lampsin lumen läpi mattolaituria kohti josta aloitin kairailun. No toka reikä anto saaliin, Warmaan jo pilkin liukuessa alas appo nappas suuhunsa, oli se waan nii nopee se tärppi. Jess, no ny löyty paikka ehdin jo iloita.

Ja paskan marjat. Hetken päästä tuli siwutapsiin haxahtanut särke. Eikä mitään muuta waik siinä jonnin aikaa yrittelin.

Ja matka jatkui, awantoja syntyi matkalla kohti paikkaa josta olin tullut jäälle ja mistä meinasin myös ylös kawuta. Yx reikä matkan warrella antoi kyl ihan mielenkiintoisen kokemuxen. Kax matoo onnistu joku epeli wiemään koukusta kuitenkaan suostumatta tulemaan tunnistettawaxi. Melko warowainen mut silti määrätietoinen oli purasu matoon. No sinne hän jäi. Käwin pari reikää lisää tehtyäni uudestaan samalla reiällä mut ei ollu mitään. Kait ne kax matoo oli täyttäny massun eikä toiseja nälkäsejä ollu paikalla.

Joo, eipä siinä sit mitää enää ollu tai siis en jaxanu/wiittiny jatkaa joten kamat ahkioon ja kohti Puntoo

Kätewä apuwäline toi ahkio wälineiden kuskaamiseen,

warsinkin talwella.

täplixei jään alta

ma 20. helmikuuta piti palauttaa wiikonlopun muuttohommiin warattuna ollut wirman paku ni päätin siitä sit samalla ku matkakii oli lyhyt käwästä kokeilees tuleex täplixei samast paikkaa ku kesälläkii. Kamut Lare ja Masa läxiwät messiin. Ilma oli aiwan mahtawa.

Perillä Eteläsatamassa tietyssä altaassa hywin warowasti laskeuduin hetken harkinnan jälkeen pitäen kairasta kiinni ja kaira tukewasti kiwimuurin päällä mikäli jää pettäisi. Oli nimittäin joissain kohteja jää irti kiwiseinämästä. Ja wetiseltä näytti.

No onnex ei ollu pienintäkään pelkoo jään pettämisestä, wahwuutta riitti.

Ihan sai wääntää kairan kierteet loppuun asti ennenku löyty wettä minne pilkin pudottaa.

Lare ja Masa läxiwät messiin wähä niinku ex tempore joten warsinki toi jalkinepuoli ei ollut ihan asianmukainen. Lare kyl käwi kastelemassa jalkineensa, sukkansa ja näiden kahden alta mainitun ihonsa. Nous kyl aika nopeesti takas kiwetyxelle. No ei se mitään, reikejä tehtiin kiwetyxen wiereen, niistä pysty pillkimään. Kesälläkii siitä ihan muurin wierestä niitä täplixei (= mustatäplätokko, Neogobius melanostomus) kans nosteltiin.
KESÄTOKOT, pituudessa-loytyy-2534 mm

Awantoja tuli tehtyä suhteellisen paljon sille pienelle alueelle, pystypilkkiä mehewällä madolla, morria pärkasenpoikaseilla maustettuina tarjottiin eikä mitään. Ja sentään kerran  laskettiin et siitä altaasta on yhden kesän aikana saatu wiistoista eri lajia.

Mut tosiaan märkää oli, en ikuna oo ollu paikassa missä jään päällä on niin paljon wettä.

Eikä oo alla mikää feikki kuwa, kaira kuwan oton jälkeen parin kierron jälkeen puhkaisi paksun jään.

laitetaan tähän loppuun wiel kuvakollaasi Laren kännyllä otetuista kuweista seikkailustani muurejen ulkopuolella ollessani menossa kaatamaan winosssa kököttäwää reimarii tai mikä tolppa wirallisesti sit lieneekii. Matkan warrella porailin kyl reikejäkii ja pilkin mut ei näpyn nyppyy, ei yhtikäs mitään hawaintoo

kaloista. No toki ihan oikeesti läxin kokeileen 

josko niitä kaloja olis siellä kun kesälläkin se paikka ihan kuhisee monen merkkistä weteneläjää. Ei jää saaliitta. Mut ny kyl tuli munapadat kolmelle äijällä. rehellisesti olen hieman pettynyt. Olin ny jotain oottanu waikkei täplistä ois tullu. Kivinilkkaaki saa siitä kesällä + normilajit särki, salakka, pasuri, lahna.

kylä kaatuu prkl

ja paskat, pystyyn jäi kallelleen kenottaan

Nojoo, ei kaloja, mut eipä toi ollu eka kerta, eikä wiimoinen. Wielä tulee reissu joka korwaa kaiken.

joo, tulihan käwästyy

su 19.2.2012 oli tarkotus lähtee Lempäälään sulkavaa yrittään jallittaan. Meitsi heräs ajoissa nou problemus. Ajoin sit hakeen Laree ja äijällä kämpän walot pimeenä. Sit soitin hänen ylhäisyytensä nynnyyn et josko hän suwaitsis nousta. Nou wastaus. No eiku käweleen äijän owelle, owi aukeskii ennenku ehtisin ruweta potkimaan sitä. Oli hän kyl pistäny kellon herättään mut ferätys wimpstaakeli oli jääny OFF asentoon. No eihän siin mitää kiirettä ollu. Lare keitti aamukahweet ja sit pakattiin Larenkii kamixet autoon ja eiku menox.


Mäskiä oli mukana 2800 rammaa ni otettiin wähä isonmpi kuljetusneuwo alle. Matkalla oli kyl aikasti kamalan tuntunen ilma ku tuuli lähes waakatasossa ja lunta siinä se tuuli lennätti. Lohduttelin Laree ( ja itseäni) et ei Lempäälän luwattu kowaa tuulta. Tarkotus oli alottaa pilkkiminen samasta paikasta mistä wiime talwena (PÖPILÄSTÄ)
saatiin lätyskäkaloja, pasurii ja lahnaa melkone määrä.
Waan kueiniei, eine ollu mitään lumitöitä tehneet siihen Möttisen venerantaan, ei edes sisäänmenotie ollu aurattu, mahtawat kinoxet. Riittäwän lähellekään autoo ei pystyny jättään joten se paikka jäiny kokeilematta. Siispä siirryimme wiime wuoden aloituspaikkaan, Käsi- ja taideteollisuusopilaitokxen parkkixelle. No siitä ei sentään kalastettu waan siiryimme aiwan wieressä olewan Ahtialanjärven jäille.

nou lumisade, wandöfull kl0 9:10

Siitäpa sitten awantoja touhuumaan wirtaisessa wedessä olewejen kahden pienen saare(kkee)n lähistölle.

Lare wääntää

Mäskiähän oli tosiaan mukana ja sitä pläjäytettiin wähemmän wirtaisessa kohtaa awantoon houkuttelemaan kaloja. Tai niin me siis luulimme. Siis, että se houkuttelee, siis kaloja.

Hopeemorrii walkosella pärkäsenpoikasella peliin ja sulkavaa ylös. Haaveissa wainko oot  mun ?. No Lare sai ekan kosketuksen käyttämäänsä pystäriin waan ei tullu ylös asti. Meitsi wäänsi reikää ja heitti puuroo perään eikä mitään, ai anteex, kax hentoo tärppii tuli.

No tulihan sieltä sit yx ylöskii, waan tälle reissulle wäärä laji. Pienehkö aponressukka. Sai uida saappaanjäljessäni hetken aikaa ettei päässy warottamaan muita. No parin reijän jälkeen tuli toinen, hiukka isompi. Päästin molemmat takas kaswamaan. Wiime wuonna samasta paikasta saimme natiivilta winkin et mitä lähemmäs wirtapaikan sulaa uskaltaa mennä, niin mahixet sulkavan saantiin paranoo. No ny ei ollu sulaa mut lumettomeja kohteja. Uskalsin hiljalleen lähestyä wälillä kairaillen ja nou hätä. Jäätä riitti.

Huono puoli oli se, et siimaa soljui jään alle mieletön metrimäärä. Wirta wei morriin jonnekii järvelle päin. Toisaalta tommonen wapaana liikehtiwä morri wois olla kowastikin kalaa kiinnostawa iskukohde. Tähän luottaen jonku aikaa paikassa oleskelin odottaen wawassa tuntuwaa waltawaa tärähdystä SE-sulkavan iskiessä kiinni, Waan toisin käwi. Loppu mielenkiinto enneku yxkään kala oli tärpänny. Siirryin siitä sit saaren toiselle puolelle missä wirtaus oli oikeestaan olematon tai siis sitä ei ollu siinä uomassa. Käwin saaren kärjen kohdilla kans tekemässä reikejä, oli hywin waihtelewaa sywyyttä et ninku mahixet piti kalan löytömiseen olla, Mutkueiniei.

Säätiedotuxesta huolimatta oli Ahtialan järvellä melekonen tuuli. Pysyteltiin sen takii aika paljon suojaisissa paikoissa. Wiime talwen reissulla niist kyl tuki saalista, waan ei nyt. Wettä oli joka paikassa lumen alla kymmenkunta centtii. Joo, todettiin melkoisen samaan aikaan. Ny saa tää tyhjän nyhjäämine riittää ja kokka kohti kotia. Harmitti se wenerantaan pääsemättömyys. No aina ei saa mitä tilaa. Nou sulkava, tälläkään kertaa.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/sulkava

kuhailemasa

olin jo etellisenä pänä päättäny et lähen lauwantaina 18.2.2012 käwäsemään Hakaniemessä tsiikaas onx siel kuhilaat söönnillään. Alkuun aamupala ennen aamuseittemää Jäken ABCeellä. Siitä sitten warsin hiljaista motaria pitkin kohti toiwottawasti nii aikaseen löytywää parkkipaikkaa.

Noei ollu waikeuxeja löytää autolle paikkaa ja eiku jäälle. 7:32 siellä oli jo kolome hemmoo alottanu touhuilunsa.

Siinäpä sitten minäkin kaiwoin ahkioni ihanaisesta sekamelskasta toiweikkaana isolle kuhalle, tai sattumahauwelle (niitäki sieltä saahaan) sopiwan jämerän warustuksen.

Ja reikejä kairaamaan. Porukkaa kertyi hiljalleen lisää ja aikaisin tulleita jo lähti pois. 23 hemmoo laskin samal x:aa olewan pyyntöaikeissa. Ite alottelin kuhapilkillä jonka Hakkaraisen Jani Steve Wozniak meitsille möi Meri ja Metsä ollessani Puntoa noutamasa Raisiosta. Waan hiljasta oli. kokeilin sitten erilaiseja tasureita mut eipä tuo tahti tuosta mitenkään muuttunut. No eipä kellään kädet wiuhtonu kowin kiiwaasti.

Kyselin siinä aika monilta et onko tullu mitään waan kaikki walehteli etteioo, mut edellisenä päiwänä oli tullu kowinkii hywejä saaleita. Yhen alamittaisen näin awannosta nostettawan mut onnex päääs takas kaswamaan.

Munapata näytti jo uhkaawalta ni oli taas jälleen x:n turwauduttawa morrin "takuuwarmaan" pelastuxeeen.
Ja sieltähän se tuli, pelastawa enkeli. tai siis ihka oikeesti kiiski, Gymnocephalus cernuus.

Ja kun muutamat uuwet awannot ei morrillakaa mitää uutta antanu keskityin hetkeksi taas isomman kiisken sukukaisen kuhan tai apon pyytämiseen. Mut ei mitää iha yhtä hiljasta ku Pernajassa 

Pernajan hiljaisuus. Ja kun monelta poistujalta sain saman wastauxen minkä itekkii olin huomannu pakkasin kamixeni ja läxin kotia kohti. Wielä sinne yli kymmenkunta paremman tekemisen puutteessa (tai muuten puutteessa) olewaa hemmoo jäi. Kireitä heille. Huomenna Lempäälään lättykalojen perään. Aamukuuwen maissa tien päälle. Ei siis kampelaa kuitenkaa.

ikämies uuwahti

la 11.2.2012 läximme Pernajan aalloille silmejemme werkkokalwoilla suuret hauwet ja rekoorttiaffenet. Teron järkkäämälle reissulle oli aamuwarhaisella hiukka yli kuuden aamulla lähdössä Teron ja meitsin lisäxi Olli http://unelmahommeja.blogspot.com/2011/07/miekankosken-taistelut.html ja Salosen Juha iskänsä Matin kanssa. 3 min 48 sekkaa myöhästyin (Tero laski) kun Tero malttamattomana haki auton Tuomolta (=Teron isä) aiottua, sowittua aiemmin, poltteli, poltteli , laittoi kyl textarin jonka missasin ja soitti sit 6:05 et mis ikämies wiipyy, auto on jo owella. Walmiina olewat kamat siitä paikast het just heittäen rappukäytäwään ja shiita hissiin ja alakerrassa hienosti pakaten autoon, Matka saattoi jatkua treffipaikalle Shellille Porvoon motarin warrella. Juha ja Matti siel jo olikii ja Ollikii tuli niinku het kohta. Jaeiku menox.

8:02 Olli kuwasa autolla kohdepaikan parkkixella, Juha ja Matti jo jäällä taiwaltamassa. Tero liwahti pois kuwatuxesta. No mukaan ottamani ahkio ja pulkka lastattiin täyteen kamixeja ja lähtö kohti haukikaislikoita ja appomatalaa. Keli oli suurimman osan  matkaa (mikäli oikein muistan) aika paskamaista lumisohjoo. Ikämies (=meitsi, kiitos Tero) oli aikasti puhki ja karwawuorine lentäjänlakki iha läpimärkä ku päästiin lopulta "perusleiri"paikkaan. Siinä minuttin palautumistauko ja sit neljän äijän woimin reikejä wääntämään mutkittelewaan riwiin. Juhalla oli mukana 8" kaira mut tais jäähä yhteen awantoon sillä wääntö. Kuulemma raskas wekotin.

perusleiri 8:56, Juha, Olli ja Tero was -> oik

Ku haukireijät oli walmiina jätettiin ne rauhottuun ja läximme appojahtiin, Meitsi oli jo enne reissuu päättäny etny apon/hauwen awulla KBIM kaswaa kohisten ja turwauduin heti alkuun järeeseen arsenaaliin., Tirrit jääköön kaswaan ISOix. 8 centin tasuri peliin ja jarrullinen matalaprofiilihyrrä kuitusiimalla. Kyllä tokenee.

Siinäpä sit wäännettin reikää waan hiljasta oli, Terolla pari warowaista tärppii, sama meitsillä. Eli usko oli wiel wahwa et meitsinki jättiin tarrais kunnolla jättiappoo. Waan ei. Tero sen ekan kuten yleesäkin nosti ylös.

Mattikii sai ylös tasurilla omansa. sanottakkon jo ny et se jäi reissun suurimmax. Hiljasta oli ja ku aikaakii oli kulunu kaislikon reunasta lähdöstä mielestäni ihan tarpeex ni sanoin "junioreille" et ny lähetään kattelemaan kaislatoroedojen ottihalukkuutta, Matti jäi jatkamaan appojahtii. Haukireijiltä aloteltiin ite kukanenkii eri paikoista ettei jonossa kulettu woorotellen testaten taas jo äsken kokeiltua reikää. Ite pistin Kuusamon Räsäsen pelini. Edellisellä reisulla hywäx hawaittu. Kax ekaa reikää ja pohjaan jättö. Nou hauke
http://unelmahommeja.blogspot.com/2011/04/mukanassa.html

Ny alko paremmin kolme reikää ja Räsänen yhä pelissä. Tosin tartuntoja (nou hauke) oli kyl johonkii ollu mut repimällä, tempomalla irtos, Neljäs reikä ei enää antanukkaan Räsästä takas.Wieheen waihto.No kuudes reikä ja kunnon tempasu, tai oikeestaan kolme iha peräjälkeen samana tytinänä. Jäykkä haukikeppikii jonnin werran kiwasti taipu. Hauki kii, wastaisku ja stoppi, lusikka tiukasti jossain kii. Tulihan se sieltä sit jonnin ajan kuluttua ylös, ilman haukee. No rehellisesti sanottuna ei kauheesti harmittanu. Oli kuitenki kokemus tuokin wahwa tärppi. Herätti hetkex. Tämmöst se o, EI aina saa mitä tilaa.

Ei tarwittu ohjausterää isontaan reikejä yli kybäkiloseille.

Ei muillakaan ollu sitä wähääkää hawaintoo joten takas appojahtiin. Matti oli sil wälin saanu yhen apon lisää, koosta ei hawaintoo. No aika nopeesti Saloset tais kyllästyy huonoon "kalantuloon" ja ilmoittiwat waihtawansa paikkaa, Emixeen grillimakkaralle ja katsomaan josko paremmin olis sen paikan kalat yhteisyöhalukkaita. Myöhemmin Juha rapsas et kolme appoo oli saanu. Matin lisäsaaleista ei tietoo. No met kolmistaan jatkettiin etsintää käwellen hiljalleen etiäpäin katsomaan josko löytys sywenmpää wettä ja sopiweja reunuxeja.

Tero, meitsi, Olli, was -> oik

Mutkuei niei, ei yhtikäs mitään. Lopulta tuli aika tehä päätös ruweta palaileen takaspäin. Hirwitytti jo ikämiestä pitka matka rasittawassa hankessa tarpoen. Tero läx wielä katsastamaan yhen kiwikon wierustan, meitsi hiljalleen "kotia kohti, wälillä pysähtyen reijälle wielä toiweikkaana, Olli määrätietoisesti marssi wissiin yhtäjaxoisesti erään salmen suulle jonne oli tosi piiiiiiitkä matka, Aikanaan Tero sain meitsin kii ja jatkettiin matkaa yhessä tarpoen kohti Ollia. Oli se kauheeta matkantekoo. Hyi hitto. Aattelin ettei enää ikuna koskaan ilman moottorikelkan kyytiwä. Ollin luo saawuttuamme ja  lewähdettyäni kairailtiin siihe paikkaan reikejä. Tero kolme apposta tapsipilkillä taltutti. Waihdoin sitten minäkin wastoin ennakköpäätöxsejäni morriin wälttyäxeni munapadalta. waan nihkeetä oli. Ehkä kymmenes aukko antoi kax apposta.

klo 15:11 ekani

Sit ei muta ku kamixet ahkioon ja Tero omansa pulkkaan. 

Olli jaksoi oman reppunsa kantaa seljässänsä ja autolle ja kotiin. Matkalla Teron kanssa sit jo sowittiin uus reisssu, Niin nopeesti sitä ikämieskii unohtaa waltawan uupumuxesta tulleen pahoinwointinsa. :D. Eipä mitään, hywässä seurassa taas hywä keikka, EI aina saa kilokaupalla kalaa, etes pasureita. Wähä yli 17 kotonassa.