Kuuwentoista aikaan olin jo laskemassa aamulla Jäken kirpixeltä ostamaani "hyttyshattua" jonka ajattelin olewan mainio pikkukalasumppu kun kuulin wierestäni tutulla äänellä huikatun terwehdyxen. No Roopehan se siinä "walepuwussa" kun en ollu hemmoo tullessani tunnistanu. No siinä samalla ku turistiin ni kans kalasteltiin, meitsi lähinnä jallitteli koukun pienentämisen jälkeen salakoita sumppuun nakeriassyöteix (jos waika nakeriasmettälle möyhemmiin jaxais lähtee walwoon jonnekii,ei kuitenkaa sinä öönä). Roope wisko siiman pääs toutsejen pläjäysten perään jonnin moista erilaista syötettä mut ei ollu toutsi taikka kuha otillaan. Jotain kalaa matoseen tarttu. No sit noin tunnin päästä kilautin Markulle et joko koira (tai siis uus wahti) päästää hänet liikenteeseen. No iha koht oli pääsemässä. Kerroin Roopen kans ajo-ohjeen päättämäämme uuteen yrittelykohteeseen ku Suwanto ei miekkasärkeekää ollu tulwillaan. Tai ainaskii pystteli hywin jemmassa. Jaeiku menox.
Hesan kalastelupaikkoja tuntewat warmaan tunnistawat mihin seuraawax siirryttiin yrittään toiwottawasti hiukka kookkaampaa särjen sukuista kohdekalaa. Siinä oli sit maissii pohjassa tarjolla hälykilikalikellolla wawan päässä ilmottelemasa mahdollisesta tärpistä ja sit muute waa koho-onkella kalasteltiin. Wälillä kilisi ja maissejakii häwisi waa ei tarttunu kii eikä warmaankaa ollu kohdekala waan joku sorva tai ite särke, tai joku muu. Ite sain yhen apon, Roope nosteli enemmänkii lajeja ja useempejakii yxilöitä. Waan kyl siitä sit taas jonki ajan kuluttua teki mieli tehä pieni siirtymätaiwal "paremman" saaliin toiwossa. Kamat kantoon siis.
"Hiukka" aawemmeille rantsuille wirityxet kuntoon. Ite kukanenkii omejen mieltymysten mukaan matoo/maissii lähelle tai kauwemmas rantsuwiiwasta. Ja tääl sit oli kuulkaas (tai siis lukekaas) fisuu iha waltaweja määrejä. Ja iha näkywissä. Ne kyl oli nii tosi wikkeleitä liikkeissään ettei niit pystyny tunnistaan ku ne kuhisi iha siin rantsus wiien centin sywyses wedes. No arweluja kyl oli. Roope onnex päästi meitit sit tuskastamme ja onnistu koukkaan näkösälle pari näytekappaletta.Salakoita kutuhommeleissa. Maiti waa pursus meitsinkii yhelt haawiimalt koiraspuoliselta hemmolta ku wähä kädessä puristeli. Ja pää oli näilläkii kyhmyillä. Kait se o jotenkii särkikaloilla luonteenomaista tai joku sukuwika, emmä tiiä.
Oliha sil sit kyl muutaki lajii ku waa salkoita, ainaskii yhen kiisken sain ylös wedestä. Kuweja ei oo muista lajeista/saaleista omalta kohaltani. Ja yleensä kyl aikasti paljo näpsin kuweja reisuilla, muustakii ku kaloista. Luonto on aiwan waltawan hieno walokuwauskohde. Ja kalaan ku lähtee ni pakosti joutuu luontoon (waik keskelle Hesaa) mis löytyy kuwauskohteita ku waa wähänkää tsikailee ympärilleen.
No sinä pänä ei tainnu kekää meistä saada mitään erityisen mainittawaa ylös wedestä. Melko aikaseen, ihan liian aikaseen luowutettiin sillä x:aa. En ny enää muista syytä. Mut lieneekö toi ny nii kauheen tärkeetä. Yritettiin kuitenkii ja sain taas ola mukawassa seurassa mukawan harrastuxen parissa. Kiitos siitä Roope ja Markku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti