lewoton päiwä

olihan tosi lewottomat jalat ke 6.6.2012, äijä ei osannu pysyy paikoillaan, ei sit millään. Jätetään pois lähes kaikki muu mikä ei liity kalastuxeen, siihe itselleni niin rakkaaseen harastuxeen ni mahdolliset lukijat pääsewät hiukka wähemmällä kärsimyxelä. No aamulla ekax ku olin aamuwierailun ja -kahween awustuxella päässy huippuwireeseen säntäsin "satakybätäpöwarmaan" töröpaikkaan Sipoontien sillan alle. No tulihan ny todistettuu se minkä oon monesti ja monelle sanonu. ei semmost paikkaa löywykkää, ei mistää paitti ehkä kaupan kalatiskiltä. Ja ei sieltäkään kaikkeja kalalajeja. Sillan alla, sen yläpuolen eikä alapuolen wirrassa näkyny yhtään mitää elonmerkkejä mistään kaloista. Tunnin werran jaxoin elätellä toiwoa ja liu´uttaa kohoa wirran mukana molemmilla rannoilla ja keskellä wirtaa ja siinä wälissäkii mut sit luowutin. Nou törö tai turpa, jälkimmäinenkii tuttu saalis samast paikkaa. Siispä wäliaika, kahwia ja pullaa, nou jatimatic.

Noei kauwaakaa ku olin kyselemässä tarkkoja spexejä kaweriltani hänen poikansa ja hänen löytämistään pikkunahkiaisten olinpaikasta. No koordinaatit tuli, jopa niin selkeet et meitsikii uskals lähtee niitten awustuxella jahtiin. Kiitos siitä wiel täälkii. Paikalle päästyäni heti ekalla yrittämällä onnas, sain kätöselleni luikertelemaan wikkelän kowasti koko ajan karkuun yrittäwän lieron.

Ja sen jälkeen muutaman lisää. Ei niistä kuitenkaan ruoka-annosta olis saanu aikaan ni jätin muut rauhaan. Ei ahnehdita. Omituinen otus. No eihan se ookkaa kala, waan ympyräsuinen.

No taas pari tuntii sain kulutettuu jotain muuta tehren ja kas kummaa, mistäs mä sen jälkeen itteni taas löysinkään

No samalt töröpaikalt missä olin jo aamusella käyny, en waa suostunu uskoon et niitä ei wiel siinä paikassa oo. Onnex en uskonu aamun kokemuxiin. Kyl ne warmaan oli siel aamullakii olleet waan waa suut kii. Nyt heti ku koho oli muutaman metrin wirran mukana kellunu sitä wietiiin selkeesti pohjakosketuxesta erottuwalla tawalla weden alle. Ja tuloxena pienehkö törö walokuwattawana.

Seuraawa kalakii oli särkikala, waan ei törö. On se merkillistä miten meitsinkii aiwot woi sinä lyhyenä aikana minkä kesti kalan nousemisesta ylös wedestä ja saatuani sen käteeni rekisteröidä monta asiaa; ekax et jee turpa, ja samalla muistin Janin blogitextin http://fish-species-hunter.blogspot.fi/2012/06/30-smashed.html ja sen jälkeen ennen ku kala oli kädessäni ettei se ookkaa turpa waa särki. Ainaski näin jälkikäteen muistan just näin käyneen. No siihen loppu sit kalan tulo. Pari pientä töröö putos takas weteen kesken ilmalennon ja jätin taas paikan rauhaan. Wielä palataan.


Waan lewottomuus ei wieläkään hellittänyt ja aloilleen ei pystynyt asettumaan, siispä kohta kohti seuraawaa kohdetta

Ja se oli lampi nimeltä Rutikka joka kuhisee piikkimonneja ja on siel kans ruutanaakii waik enoo ite niitä sielt koskaa onnistunu saaamaan. No onhan mulla Jäkessä Kinnarin lätäkkö niitä warten :D. Siinä ei kauwaa ns. nokka tuhissu, ehkä wiitisen mintsaa ku eka monni antautui ja oli kätöselläni.

Sieltä niitä nousee, ruohojen ja "awoweden" rajasta ja ruohojen keskeltäkii, ite hyllywällä lammenrannalla warpaita kastellen jos waa nii haluu tehä, siis kastella warpaita. Kait ny jokainen niitä monneja haluu nostella jos x:n onkelle o lähteny. Meitsi ainaskii haluu, siis nostella kaloja.














Onne waa joteenkii jännejä otuxeja noi monnit. Neku lähtee kiskomaan kohoo weden pinnan alapuoliseen maailmaansa ja ku niitä rupee nostaan ylös ni alux tuntuu siltä ku niitä joku pohjaimu koittais pitää paikallaan ja sit ne irtoo wähä ku skummapullon korkki ja ne poksahtaa ku raketti ylös wedestä. No riippuu ja roikkuu tietty kait siitä kuinka lujasti wastaiskun ite kukanenkii tekee. Meistsi nykäs yhen x:n liika kowasti ku koho yllättäin uppos. No se kala irtos ennen pintaan tuloo ja kohosiimapainokoukkuyhistelmäni lennähti takanani oleskelewan (tahallaan siirty) männyn oxistoon eikä suostunu sielt turwapaikastaan enää poistumaan waan pakotti siiman katkeemaan. Siihen loppu kalastelut ku waratarwikkeisto oli Puntosa enkä wiittiny enää uuseja wirityxejä tehä sille päiwälle. Mut eipä siinä mitää hätää. Eiku kotia kohti ja kokemusta rikkaampana. Taidan ajan ja waratarpeiden kans palata takasinkii wiel ku oliwat sitä normikokoo kaikki wiis ylös saatua, kolmentoista centin luokkaa. Wiime kesän isoin oli melkein tuplasti pitempi mörökölli, paksu pirulaine pitkine wiiksikarwoineen, hienoja kaloja, nämäkin. Monnit.