Tosa alakuwan kohilla heiluttelin wiien metrin keppiäni ylä- ja alawirtaan ja kohallakii ja yritin alkuun harwaxeltaan pintoweja kaloja saada hywäxymään tarjottuu matokuorrutettuu koukkuu waan ei olleet kowin innostuneita mun aatoxeista. Joskus käwiwät superhyperherkäxi tasapainotettuu kohookin pinnassa tönäsemässsä waan ei alempana tapahtunu toiwottuu äxönii elikkkä suu auki koukku sisuxiin hotasemaan. Siiinä waiheesa ku pintomiset lisäänty melkosesti uskoin et ei woi olla turpa merkkiset särkikalat tolleen parwesa pelehtimäs. Ja se turpa ny oli niinku ykköstoiweena saaha maihitettuu. Tai ISO törö, Gobio Gobio
No lopulta koho sai melkosta kyytiwä ja toiwe paikkaan exyneestä turpaturbosta wirisi jälleen. Waan ku ei ni ei. No tulihan sieltä enstex hieman ihmetystä herättäwä selkeesti kalaa (MÄÄRITELMÄ) muistuttawa otus. Hetken funtsattuani ja eri waihtoehdot pois suljettuani dumasin hemmon ylensyöneexi pullamössö salakaxi. Wai olisko kutujuttu elikkä mätiä wielä mahansa pullollaan. Enmpä jaxanu selwittää. Kuitenkii tän kesän pisein satawiiskytäkolme millii pitkä, jee, KOOBIMMI kaswaa kohisten.
Sit tapahtu paikan waihto, olishan sitä woinu antaa salakoiden kiusotella itteensä muten olu ny silä tuulela. Seuraawax meninkii melko lähelle paikkaa mistä parina wiime kesänä oon ite saanu ja tiedän monen muunkii saaneen turpaa ja isoja. Siin ei kauwaa aikaa menny ku muutaman wirran mukana liu´utuxen jälkeen koukkumatoyhistelmä jumittu sameen weden takii näkömättömään esteeseen melkosen tiukasti eikä suostunu sielt irtoomaan. Siima katki. Sen siitä saa kuo laiska pee eikä wiiti tehä hiekonmpaa peruketta koukulle ja painoile ni jäi shit kohokii samas sinne ihanasti näkösälle heilumaan wirtaan. Läxin kotio. Illalla oli tiedossa Hesan keikka Markun kans.
No kahexantoist aikaan lähettiin Markun kans Jäkestä kohti Hesaa ja funtsattiin et mitä iha oikeesti tehtäs. Alustawasti suunnitelmis oli iltatäplissyönnin testaus ja sit karppausta. No matkalla tuli puheex tänä wuonna saadut kalalajit ja Markulta sattu puuttuun semmmonen melko waikeesti (monelle) tawoitettawa laji ku lahna. Siispä Laruun tutulle lahnalaiturille joka ei oo muistaaxemme koskaan ikuna pettäny. Siispä PASKAHARA-(lue KALASTUSlehti Numero2/12, siwu 17) molemmilla pyyntöön ja odotusta. Ja odottaa sai, meitsi käyttti hälykikikalikelloo ja se muutamaan x:aan helähteli ja taas hiljeni. Wastanykäsyllä ei tarttunu mitää ja ku hiljenemisen jälkeen jonku ajan kuluttuu päättii tarkistaa matotilanteen ni sielt tuli tyytywäisen näköne pikku appo jolla koukku matosen kans oli arwatkaa missä asti. Tyytywäisenä jääny paikalleen nököttään ku massu iha täynnä. Joo, Markku taasen katteli tärppejä herkän wapansa kärestä ja tais syöttää waa matoseja öttiäiseille saamatta mitää wastalahjotusta. Elikkä nou lahna. No ei se kaikille antauwu, edes jossain kisoissa. Ja tos wikas lausahduxes ei sit oo mitää winoilun häiwääkää waan muistuu hymy huulilla erään blogitextin lahnamuisteloita kirjotuxet. Tämmöst tää kalastelu o, ei aina natsaa.Elikkä laiwasatamaan, täplixet kohteena. Meitsi pohjalitka peliin ja samalla kohowiritys pohjan tuntumaan. Markku wippas pohjalitkansa melkein Klippanin rantsuun ja jäi odotteleen siitä paikasta melko satawarmaa lahnafongoo. Ja koho-onkeilla täplistä tai muuta. Mut hiljasta oli, kowin hiljasta. No witsin wääntämisexhän se tietty meni, niinku aina, oli kala otillaan tai ei. Meitsi ekana tais saaha kohon alta semmosen wiis centtisen täplixen pitkän odotuxen jälkeen, No sit Markun laiwawäylällä olewaan koukkuun tarttu jotain. Lähenmpänä todettiin, jee, puuttuwa lahna tältä wuodeltä tulee. "Tarwitaax haawii ?" kysyin, soli muutaman metrin pässsä. Siis haawi. "Onse nii pieni ettei tarwii" todettiin molemmat, ja Markku nostamaan wawalla ja lahna päätti sukeltaa takas, Jippijaijei. Kait siinkii jotain witsii wäännettin. Noeiku takas pyyntö samaan paikkaan, on siel toisiikii, waan ei ollu, yx pasuri tuli lisää. Ja särki altaasta. Meitsi tais saaha wiitisen täplistä ja saman werran pikku appoo, Misä ne oikeen täplixet luuras sil hetkel ?. Wiime kesänä iha sama millon käwi, oli keli mikä tahansa ni kymmenejä tokkoja nous joka keikal, ja pitkin kesää, sysxyyn saakka. Marraskuussa wikat. Outo juttu.
Siispä karppaamaan. Iha kalastajejen harmix owat rakentaneet sen Arabian rannan nii täyteen et waikeet o saada auto säädyllisen kamisten kantomatkan etäisyydelle aiotusta karppejen rantauttamispaikasta. No sinne kuitenki päästiin ja pyyntöö weteen. Pohjalle maissii koukussa ja koho-onkeen maissii tai matoo. Kyl siinä muutaman tunnin aikana selwejä tärppeja tuli niihin pohjamaisseihin mut ei wamaankaan kyl ollu karppei, kai. Jotain muita pikkusärkikaloja jotka käwi hakemas
maissit pois.
Illan pimetessä oli mukawa pistää hälykilikalikellojen walot luomaan tunnelmaa.
Illan sana oli iha ehottomasti kiiske, eka ylös saatu aiheutti hetken aikaa ihmetystä solakalla olemuxellaan. Nää tuli siis matosella, koho-onkee käyttäen, ei pohjamaissilla SUOM HUOM !
Mut ei sit enää ku niit kymmenkunta oli noussu ylös, muutameja solakoita ja muut normipullukoita, kiiskejä kaikki, ei hybridejä joukossa. Sen werta hämärää oli et walosta oli apuwa. Ilman waloo ei ois nähny kiwejen päällä, siwustoilla, koloseissa wilistäwejä mutuja ja piikkikaloja. Markku siinä melkein illan, siis aamuöön wiime hetkeillä ennen kotiutumista onnistu nappaan yhen, hienon wiiskytäkax millisen kybäpiikin.
Joo, todettiin, ei ehkä ihan tullu sitä mitä alux hajettiin mut kiwaa oli taas ollut. Markulla oli sinä pänä (klo oli jo yli poolenöön) iltäpäiwä töitä, aamupäiwä onnex wapaata, ni päätimmä lähtee pieneille unosille omeihin koteihimme. Mut uusix otetaan, jossain muodossa, ei ehkä tarkasti tätä reissuwa uusien.
On se waa nii kiwaa, kalastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti