wierailijoiden mukanassa

ke 30.5. tuli Hesan wesille kalaan Turuun suunnast kolmikko kalasteleen lajeja joita ei sielt suunnalt oikke tahro löytyy. Janin (lukekaa blogia) kanssa oltiin sowittu että woin liittyä seurueeseen. Janin ja Jarnon olen jo tawannut ennenkin ja mukawaa (ainakii itelläni) on ollut kalastelu heidän kanssaan. Kolmantena oli mukanassa täl x:aa Viljami joka on wastikään hurahtanut lajikalastuxeen. Kolmikko käwäs matkalla enstex Lohjalla Porlasta koukuttamassa jokaiselle elixensä, viisipiikin. Gratulixet wielä tässäkin heille siitä. Jani soitteli kun oliwat läheteneet Lohjalta kohti treffipaikkaamme "Olympia-allasta". Täplis tietty tawoitteena. Olin jo otttanut liewän waraslähdön ja sillä hetkellä olin jo hieman werestänyt omeja  käyttämejäni täplixen saalistamismetodeja; pohjalitka, koho-onki ja pilkki. Ja kaikilla nous. Siis täplixei, hywin wähän muuta. Ja taas jäi koukkuja koloihin. No siinähän eio mitää uutta.

En paljo ehtiny treenata kun kolmikko jo saapui iloisena onnistuneen Lohjan pysähyxen johdosta. Elikkä vuosilajipinnaa ja elistä (Viljamille elis) siis etsimään. Noei kauwaa tarwinnu etsii ku kaikki sen jo ylös nostiwat. 

Siinä kuwasa Jarno taas iloisena taitaa nykästä ylös yhen päiwän "suurimmeista" täplixeistä. Taino jos totuuden uskallan paljastaa (ja täshän tää tulee), Jarno nosteli aiwan uskomattomalla taidolla ylös meistä eniten nii pienejä täplixei et eio kekää meist ennen nähnykkää. Toki tuli kans "normikokookii" ettei waa jäis wäärää kuwatusta. No onkimasetelma oli kuitennii tämmöne; Jani ja meitsi metästi ton aukon tält puole ja Jarno ja Viljami (tuol kaakana) toiselt puole. Jani täs kuwas poistunu jo hälle tutuxi tulleest hotspotistaan, yhest altaan kulmauxesta. Täplixejen lisäx Turun suunnan äijät nostiwat ylös wedestä wuosilajixeen 2012 myös meritaimenen, ei "ihan" mitan täyttäwejä mut kuitenkii, Jarnolla x:n oli yx paljon isompikii hetken taistelukawerinaan mut woiton wei kala. Meitsi "jätti" taimenenpoikaset rauhaan, täl x:aa. Tulee tuol kuitenkii käytyy uuwemman x:n sitä ISOo hakemasa. Alla päiwän meitsin isoin.



















Siltä paikalta ei ollu kowin paljoo enempejä odotettawissa kun ei ruwettu oottamaan sitä SE-kalaa. Olihan äijät jo ollu liikenteesä jonnin aikaa. Rupes nälkä olemaan. Siitä sit kohti seuraawaa spottia, matkalla jo kaikille warmaan tutuxi tulleessa hampurilaispaikasa pysähdys täyttämässä watsalaukkua. Viikin lampi oli seuraawa kohde. Janin blogia lukeneet tietäwätkin jo et myös Länsi-Suomesta on löytyny alli ja hopsupaikat. Viljamilta tais kuitenki nää lajit puuttuu ni mentiin katastamaan et jos waik "tsägällä" nousis.

Lätäköllä ehin ekax Janille näytää Pennasen Jussin neuwoman hopsutäsmäpaikan; selkeesti muusta kaswillisuudesta erottuwan kahden esiin nousewan korren wälikön. "Et sinne waa Jani ni tuloo". W eiku hitto, wiis sekkaa ja hopsu Janilla ylös wedestä. Aika näppärä hemmo. Siis Jani. Jäi kooltaan tosin wiime kesänä Suwannolta kalastamastaan hopsuennätyxestään (yli kax kiloo) aikasti paljo. Viljamikii oman hopsunsa löys  waan normiruutana tais jäähä puuttumaan. Met Jarnon kans kalasteltiin waa alleja.Viljami sai yhen suu auki mitattuna 75 millisen ja meitsil tais olla suu kiinnni 74 millii pisein. Jarno ei omistaa paljoo huuwellu joten ei hänen kaloistaan silt paikkaa täs sen enenmpejä.

Retkuilijoiden päiwä kuitenkin aiheutti tiettyä aikataulu"painetta" ja pari paikkaa (Jokela ja Rutikka) oli heil wiel mielesä. Mut jonninlaisen ajan Jani kellotti yhen pysähdyxen taktiikalle wiel ennen niitä kun "wakuutin" et lähel on paikka mist saa merestä seipin. Janilla oli täst asiast warsin wahwat epäilyxensä mut sinne sit kuitenkii suunnattiin. No paikan päällä alko ihan oikeella suwulla, särjellä ja salakalla. Jarno ja Viljami koukutti jonki ajan kuluttua hywän kokoset lahnatkii. Kolmipiikkikää ei jääny saamatta. Kieltämättä itselläkii alko usko "wähä" horjumaan warsinkii ku Jani wälillä sitä aikatauluaki tarkasteli. No sit x:nkii sattu meitsille melkone pulla; waljun wärine särke nous ylös Itämerestä. Puristin hemmon warmuuden wuoksi (sen lisäxi et mainasin sen rutistaa lyttyyn kämmeneni sisään) rintaani wasten ja kiirehdin pitkälle kuiwalle maalle warmistaaxeni et pystytään lajimääritys tekemään eikä hemmo karkaa takas kaswamaan. Janiki totes et nyt tais tulla oikee laji ku ewät ei punottaneet hänen silmiinsäkään kowinkaa paljoo. Tarkempi tarkastelu warmisti asian; SEIPI.

No tää "wälikohtaus" aiheutti pienoisen aikalisän ja aikataulun wiiwästymisen mut lopulta kolmikon oli pakattawa wälineensä ilman tän paikan kohdekalaa ja jatkaa mutkan (tai kahen) kautta matkaa kohti kotoja ja yöuneja. Toiwottelin tuloxellista loppusessioo ja läximme siitä sit kohti omeja seuraaweja kohteita. Kiitoxet kolmikolle mukaweista kalasteluhetkeistä. Toiwottawasti tapaamme taas uuwemman x:n. Jossain.