Ei yhtää nukuttanu, olo oli iha ku pienten päiwäunosten jälkeen, töllön ja sieltä ulospuskewejen ohjelmejen tai jonku jo nähdyn himanassa olewan leffan kelaamine DVDeeltä ei myöskää oikee innostanu, Siispä kalaan. Ei ollu pimeetä, mut ajattelin et ehkä hiukka pimenee joten eräälle ei liian kaukana olewalle koskelle katsomaan onko elämää hawaittawissa. Olin kyl iha muutameja päiwejä sit käyny koskella päiwäsaikaan ja todennu et liikaa wettä wirtaa ja parhaat ottipaikat wielä weden peitossa. Silti jokin ( waistoko ?) sai mut suuntaamaan Punton kokan rallipoluille nelipyöräluisua mutkisa tyhjällä tiellä ja ilman hawereitä parkkiin.
Otsalamppu päähän, lirkkiwarusteet kantoon (myös warafikkari) ja ryntäys rymisten ryteikön läpi kosken ja suwannon yhdyntäkohtaan ja tarkkailemaan kiwejen wälistä öttiäisejä.
Ja olihan niitä, ylläri ylläri, näkywissä öttimöttiäisejä elikkä kivennuoliaseja. Onnex läxin. Syxymmällä ei näin walosalla näitä kaloja täs paikas näwy. Ne tulee näkösälle wast ku o iha säkkipäässäpimeetä. Ja oli nää hemmot nyte paljo arenmpeja ku pimeenä aikana waikka samaa otsalamppuu oon käyttäny niitä metästäessä. No aina joukossa löytyy kuitenkii yx yhteistyöhalunen eikä siinä parin pakoon karkuun lähteneen jälkeen kauwaa menny ku eka oli koukutettu.
Muutamejen koukutusten jälkeen aattelin ottaa kamerallani näistäki wekkuleista kuweja omassa elementissään mut sei ollukaa nii helppoo ku tokkojen kans. Kyl nää kiltisti walokeilassa tai sen ulkoreunalla ootteli paikallaan mutku kameran työns weden alle ja lähemmäs ni tuloxena oli wilahdus pakenewasta nuoliaisesta ja paon jälkeen jäljelle jääny pohjamateriaalin aiheuttama näkywyyden estämä pilwi. Lisäx wesi oli monissa paikoissa aika sameeta, ehkä jo omasta käwelystäni alueella johtuen. Ja lewää kiwissä runsaasti, hywejä jemmamestoja. Mut onnex ku yhestä paikkaa sai kalan ylös ja hetken kuluttuu tuli takas ni siinhän oli jo toinen paikallansa. Niitä ilmesty niinku iha koko ajan samoille mestoille. No täs ny yx kuwatus kuitenkii.
Pienet kolme- neljäcemttiset oli lähes kaikki iha wauhkoja ku niille pisti pikkuruisen matopalasen 32 koukussa nenän eteen. Kyl ne nopsaan löytää kolosen mihi liwahtaa. No mikäs o löytäessä ku neo nii skideja ja kiwejä joka puolella ympärillä. "Normi"kappaleet n. kasicenttiset oli hiukka rauhallisempeja ja niitä saikin sit muutameja ylöskii. No onnistu parin lapsukaisenkii koukutus. Ku näitä "normeja" aikansa metästää ni aina samaan tapaan syke nousee ku wirrasta yllättäin tulee näkywille pari/kolme x:aa suurempi pää walokeilaan ja jatkaa lähestymistään. Siinä ehtii tulla mieleen et woix niin pieni 26/32 nro koukku pitää noston aikasessa rawistuxessa. Käyttämäni 0,04 mm kuitusiima ei teetä (kait) ylläreitä ja petä. Tälläkin reisula taas se yx ISO tuli ja antoi kiwan adrenaliinipiikin. Eikä epäröinyt hetkeekään saadessaan syötin suunsa eteen waan imaisi sen ahneesti ja noston jälkeen oli aika JIPIIin. Kädessä melkein oma enkka.
Siinähän se aika kulu taas nii kiwasti etei huomannukkaa ajan kulua enneku korwat rekisteröi weden "pauhun" ylitse herääwejen lintujen iloista laulantaa. Kas kummaa, kello oli jo wähä yli kolme. Nyt jo silmätkii rekisteröi lisääntyneen waloisuuden. Lähes päiwä. Ja silti hajanaiseja hawaintoja nuoliaisista. Mut ei, nyt sai riittää. Kotiin pienillle "päikkäreille" ennen päiwän pakolliseja toimintoja. Hieno reisu, jälleen x:n.
Kiitos Jarkko J. Tapio herätyxestä ja kireitä sinne Norjaan, koko porukalle.
Alla 119 ja 33 milliset yön äärihemmot (tais se 33 tullakii tän kuwan oton jälkeen wiel)
Ai nii, yx juttu wielä. Päiwällä oli asiaa Janille Raisioon. Oli Norjasta soitettu hällekii. Samoihin aikoihin. Kysäs et arwaaatko kekä soitti. "Jesse" wastasin. Just oikein. Äijät ei ollu ottanu meitsii wakawasti. Piti warmistaa. Woi himputti äijejä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti