FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

tenawa"partyt"

maanantaina 4.kesäkuuta oli asiaa Hesaan ni päätin samalla käyttää tilaisuutta hywäxeni ja säästää polttoainekustannuxeja naatiskellen hetken samala reisula rakastamani harrastuxen, kalastuxen parissa. Siispä ennen asiointeja käwäsy katsomassa miten aamupäiwällä tokot owat otillaan. Ja olihan ne. Hetkeen ei tapahtunu mitään ja meinasin jo heiwata koko homman sixeen mut sit sain pilkkiwawallani matosyöttiin ekan kosketuxen saaliseläimen kans. Nostettuani kalan ihan pintaan se sai jotenkii ihmeesti pyöräytettyy itsensä wapaaxi ja katosi takaisin samean weden sywyyxiin jatkaaxeen kaswamista täysimittaisexy taimenexi. Se siis oli taimen, semmonen n. kolkytcenttinen. Näin se tosi  tarkasti ja walitettawan läheltä. No onnex kuitenkii oli taimena, arwatkaa waa waik kuinka monta x:aa jos olisin joutunu todistaan saman mittasen täplixen karkaawan ihan wimosilla hetkeillä mitä ois woinu tapahtuu. Jopa meitsikii olis hiukka harmistunu moisesta epixestä tapahtumasta. No nyt ei oikeesti harmittanu. Luulin et on niit wiel uimas iha lähistöllä muitakii ja nälkäsejä. No sit oli täplixetkii heränny madon tuoxuun ja niitä rupes nouseen wedestä epäsäännöllisen tasaiseen tahtiin. Tuli pilkillä (paino + matokoukku, ei siis itse pilkkiwiehettä), koho-onkella ja pohjalitkalla. Melko tasaseen, mut pientä, siis tosi pientä. warmaan pienenmpääkii ku Jarnolle Turun suunnan äijejen wieraillessa samas paikas. Melkein nauratti mutei ihan. Kolmipiikitkii oli saman kokoseja ku pienimmät täplixet. Repikää siitä kokoa.


Pohjalitkan warustuxena olewa hälykikikalikello kilahteli joskus siihen malliin et olin warma SE-tokon nousemisesta ylös wedestä, waan ei sinä pänä.

Tuplatärppejä useimmat, mut kyllä yx pienikii täplis saa kellon kilahteleen aika kowasti, siis erehdyttäwän woimakkaasti,

No eipä siinä mitää muuta woinu ku elätellä toiwoo et kyl siel mukanassa on äiteet ja isätkii ja eton waa ajan kysymys millon ne nappais syöttiin kii. Ilmaki oli aiwan waltawan hieno, kuuma melkein tuli aurinkonpaisteesa.  Jotku muutki elätteli toiweita saaliista. Olin x:nki päättäny kuwata koko saaliini samaan kuwaan metästyxen päätteex waan toisin käwi.





Yx uhkarohkee älykkölokki palkittiin sitkeydestään kun hätistelyistäni huolimatta pystyi näpistämään yhden ja tietty suureimmman siihe asti saameistani täplixeistä itelleen. No anti menna waa. Oli sen werta kowan luokan sälli et oli kalansa ansainnu






Siinä alla session ylöstulleista äärihemmot, täplisten kisäx ei tullu ylös ku yx kolmipiikki, ihme keikka. Siis ei ollu lisää niit taimenoitakaa mitä yleensä alkukesästä ko. altaassa ja sen ulkopuolellakii uiskentelee, waan se yx irtipäässyt.



Reilut pari tuntii sain naatiskella ihanasta kesäsäästä ja pienten täplisten tiukasti suussa kiinni olewejen koukkujen hiki otsalla irrottamisesta ja saaliina reilu parikyt täplistä. Niistä saiwat sit lähettyäni nahistella. Siis lokit. Oli asioiden hoidon aika.















Asioiden hoidon jälkeen siirtymätaipaleella Hesan reissun sen päiwän päätöskohtaan kohtasin matkallani jonkinmoisein sotilaallisen invaasion, mikä lie sit ollukaan,. Joku Saulikii oli sitä uuutisten mukaan katellu.


Päätäskohteessa odotettawissa oli taas pienejä hemmoja. Monesti on meitsiltä tullu koortinaatteja ottimestoista Kansalaisen karttapaikan kautta mut tää HotSpotti on ny kyl siis nii iha täytelisen Wesahiljaisuuden werhoomana etei mikää sitä saa raottumaan. Perille päästyäni näin pikkurusien häiwähdyxen piiloon luikahtawasta kohdekalasta, ehkä, toiwottawasti. No ei muuta ku syöttii weteen odottamaan kaikkejen piiloskelewejen öttiäisten esiin tulemista. Ja heti kohta eka tuli ja hetken nenällään nuuhkittuaan ja tökittyäänn imaisi sen pikkuruiseen suuhunsa. Ja eikä mitää, wäärä kala, pikkuruinen kolmipiikki. Siispä heinikkoon komeessa kaaressa ja matohiukkanen 32 koukussa takas weteen. Ja iha yhtä heti kohta tuli toinen nuuhkija ja nyt kämmenelleni nous kala jota olin warta wasen lähtenyt täl x:aa iha tarkotuxella hakemaan, kymmenpiikki. Jäin wielä hetkexi waan odottelusta huolimatta ei enää ketää muita suostunut tulemaan näkywille piiloistaan.


























No täähän siis tarkotti sitä et ny on koossa yllättäin jo kolkyt lajipistettä tänä wuonna. Toki on tuntejaki wietetty mut tuhlattukii kaiken maaliman hylkeiden kaa. Ja kiwaa on ollu. Waik huhtikuussa weden alla kuwejen ottaminen kohmettikii kädet aikasti hywin ni pois en waihtais hetkejä. Siis suunta kohti sulkavaa, enkä tarkoita paikkakuntaa, sixi ei suurella alkukirjaimella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti