wiikonlopun töröilyt 18. ja 19. kesäkuuta 2011 KBIM -> 191,168

 LAUWANTAI 18.6.2011

lauwantaina ku muuten sateisen tuntuiseen päiwään tuli puolenpäiwän jälkeen näkywin selkeä taiwas, päätin lähteä pyöräilemään kohti Keravanjokea onkiwarustus (kewyt) mukanani. Suuntasin Sipoontien sillan alle katsastamaan josko töröt olis siellä jo pidentyneet wiimekertaisesta käynnistä (88 mm).

ei sada wielä

Kowin kauan ei tarwinnut törölauman sen päiwäistä olinpaikkaa arwailla. Muutamejen wirran mukana syötin liu´tuxen jälkeen koordinaatit oliwat hywin selkeät. Jaeiku kärpäsefektejä peliin. Hanakasti käwiwät syötiin kiinni ja jotkut jopa nousiwat rannalle asti. Alkuun kokoluokka oli  waan kowin pientä.

Sen werran tapahtumeja riitti, että ihan heti ei wiitsinyt lähteä takaisinkaan polkemaan, warsinkin kun noin puolen tunnin onkiskelun jälkeen taiwas aukesi ja wettä tuli oikeen roimasti. Sillan alla oli hywä olla kuiwana.

 

Syöntihalukkuuteen ei sateella ollut mitään waikutusta, halukkaita madonsyöjejä oli paikalla ihan riittämiin. Kokoluokkakin riitti KOOBEEIIÄMMÄN kaswuun -> 178,727.

päiwän pisein 127 mm

Sadekin aikanaan lopetti ropinansa ja reilu tunti wawan kanssa heiluttuani totesin homman riittäwän siltä päiwältä ja polkaisin munamankelini kohti päiwän seuraaweja tapahtumeja.

SUNNUNTAI 19.6.2011

EHDOTON YKKÖNEN ...

... Keravajoen onkipaikoistani häämöttää yllä olewan kuwan loppupäässä. Tämän suoran lopun kiwikkopohjassa odottawat jojen suurimmat töröt onkijaansa. Wirtaus loppuu hienoon suwantoon, jossa oleskelee myös muita, töröjä suurempeja särkikalojamme, kuten särkeä ja turpaa. Paikalle pääsy on kaiken waiwan arwoista, ainaskii yleensä. Ryteikössä rämpimistä, joen päälle kaatuneiden puiden alittamista/kiertämistä/ylittämistä, seurauxena usein litroja wettä kumisaappaissa, ei haittaa, paikka on sen arwoinen. Aina seurana muiden monejen lintujen lisäxi pöllöjä, joiden huhuilu on seurana onkiessa. Joskus oon päässyt näkemäänkin keskellä päiwää waan kuwaa en ole saanut otettua. Myös kuningaskalastaja merkkisen linnun olen useammin kuin kerran nähnyt wilahtawan ohitseni. 

Waan jospa pikkuhiljaa siirryttäis ite asiaan elikkä päiwän kalastuxelliseihin tapahtumeihin. Aloitin kalastuxen tuttuun tapaan paikasta josta yleeensä isommat töröt löytywät elikkä wirrasta juuri ennnen sen tasaantumista hiljalleen suwannoxi. Waan wettä oli nyt aiwan liikaa ja wirtaus niin kowaa et töröt ei warmaan pysyny syötin perässä jos niitä paikalla oli. Eikä sitäkää tullu yhtään mitää et piti syöttii niin alhaalla et oli koko aikasti pohjassa kiinni ja koho tökötti weden alla wiistosti wastawirtaan. No silloin siirryttiin juuri sopiwasti rajapyyykkinä toimiwan weteen kaatuneen puun suwannon puolelle. Jostain syystä sinne on aiwan rannan tuntumaan syntynyt jokin uoma jossa töröt myös wiihtywät. Ja siellähän ne nytkin oliwat, wähä rauhallisemmeissa wirtauxeissa. Alkuun samanlaiseja pikkuruiseja ahneita törönpoikaseja kuin edellisenä päiwänäkin, 

mutta antaessani syötin walua enemmän suwannon puolelle alkoi löytyä jo tutun kokoluokan sällejä. Päiwän pisin oli 133 millimetrin mittainen. 

No syxyy kohti kaswawatten, uutta keikka pukkaa. 

Suwannosta tuli töröjen wälissä myös muutameja särkejä, pari ihan kiwan kokoista waan ei KOOBEEIIÄMMÄä kaswattaweja (elikkä yli 30 cm).

pikkasen oikeella olewaan kiween on hywä nojailla persaustaan suwantoa naaratessa
ainoo ropleemi on toi puu johon helposti tokkää keppinsä ja siimansa, ainaskii meitsi

 

Mutta sitten kerran kohon kadottua pinnan alle ja yrittäessäni nostaa wawallani koukkuun tarttunutta kalaa ylös huomasin sen mission impossiblexy. Oli sen werta kookas ja woimakas kaweri. Alkuun ajettelin, että nyt on ISO särki mut kohta huomasin et kaweri toimii ihan eri tawalla. Wahwa, woimakas ja määrätietoinen tahto kulkea sinne minne haluaa eikä samanlaista sätkyilyä ja poukkoilua. Nostaa ei pystynyt, haawia ei ollut matkassa. Ainoa waihtoehto oli taas jälleen kerran ruweta waan lyhentämään hiilariteleskooppiwapaa tönimällä yx kerrallaan wawan paksumpeja oseja sisäkkäin pitäen samalla siimaa kireellä et kala wäsyttelis ite itteensä wawan kärkiosan awustuxella. Sitten näin selkä- ja pyrstöewän; MUSTAT. Jess, turpaahan sieltä lykkäs ja hywän kokosta. Sehän sopi passelisti meitsille. Turpafongo tältä wuodelta puuttuikin. Lopulta katsoin kawerin olewan jo sen werran kypsä et eiku siimasta kiinni ja warowainen weto toisen käden ulottuwille. Yritys ottaa ote niskasta, nimenomaan yritys, kun kaweri heräs williin rimpuiluun tuntiessaan näppini suomustollaan. Hetken käwäs mielessä ajatus, no nii, se oli siinä se. Mut ei, koukku oli sen werta hywästi kiinni, että sain toisen onnistuneen yrityxen jälkeen roikottaa otteessani minulle suodun hienon saaliin rantakiwikkoon turwallisen matkan päästä wesirajasta. Strategiset mitat 614 geen painoinen ja 384 millimetrin mittainen. 

Pari huomattawasti pienempääkin turpaa tuli wielä tämän päiwänisoimman jälkeen muutamejen töröjen seassa. Mutta aina on sopiwa aika lopettaa jossain waiheessa ja aikanaan(n. 3 h) katsoin parhaaxi sanoa näkemiin suosikkipaikalleni. Tawataan tuonnempana uudemman x:n. Tyytywäinen täytyy olla. KOOBEEIIÄMMÄni lähentelee nyt kahtasataa ja on nyt 191,168