FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

jo kolmas kerta

perjantaina 17.kesäkuuta 2011 olin jo wakawasti harkitsemassa kyläilyn lopettamista ja lähteä suiteeni lewyttämään diwaanille tölläämään töllöstä jotain unettawaa jutskaa kun nynnyni pirahti soimaan 18:48. Katsoin et mr. Käpylä se siellä haluwaa yhteyttä. Wastasin ja Jari kysyi;"No tuleeko hywin kalaa ?". "No hywinhän sitä saa nii paljo ku haluaa täältä Prisman kalatiskiltä" wastasin kymysyxeen waiken ollu lähelläkään mitään Prismaa. No se kyl Jarillekin sit selwisi. Hän oli Hesan rannoilla kalassa ilman mitään mainittawaa tulosta ja tiedusteli josko meitsii kiinnostais lähtee messiin Tuusulanmerelle lähinnä suutarijahtiin. No mikäs siinä, ei enää wäsyttäny ku fisustaminen oli waihtoehtona. Siitä bai bait sillloiselle seuralle ja himan kautta kamat mukaan polkien kohti Huilin rantoja. Jarikin sopiwasti saapui parkkixelle kun itsekin olin pelipaikalla. Päätimme jäädä yrittämään Huilin puoleisesta lammikosta, josko suutarit olisiwat tulleet siihen matalaan lämpöiseen weteen ja olisiwat syönnillään.

ja mäskätään




Laitettiin pohjaonkitsydeemit pyyntöön elikkä maissipaloist koottu herkullinen pötkö likoomaan pohjamutaikkoon, koukku sisään piilotettuna. Wirittelin siinä wielä koho-onkenkii waik puusto tekee siinä paikassa siitä hommasta warsin haastawan, ainaskii kuuwen metrin kepillä mikä sattu tuleen mukaan. Jaeiku odottamaan. Hiljasta oli, kowin hiljasta. Jarikii haki mäskit autosta wasta huomattuaan, että en ollutkaan niin hirween wäsy miltä nynnyssä kuulostin ja saattaisin wiipyä paikalla wähän enempi aikaa ku puol tuntii. No mäskii lensi wetehen mut mitään suurta ryntäystä ei saanut aikaan. Koho-onkessani tapahtui jotain nyswäystä ja toinen maissiherkkupaloista oli häwinnyt kun nostin pyynnön ylös wedestä tarkistaaxeni tilanteen. Ja lisää odotusta. Ja lewyx liewään rinteeseen. Ja justi sillon kohoo wiedään weden alle ja lujaa ja niin sywälle ku siinä matalassa waan woi. No siitä ku ehin nousta ja pääsin parin metrin päässä maassa lojuwaan keppiini ni kohohan oli jo noussu pinnalle eikä liikkunu enää mihinkään.



Tee siinä sit ny wastanykäsy, hitto wie. Se oli möyhästä. Olikii sit muuten wiimonen ja lähes ainoo elonmerkki syöntihalukkaasta wedeneläjästä sinä iltana ehkä noin parituntisen aikana minkä siinä odoteltiin.


Sinne sai jäädä Huilin lammikko odottamaan josko wielä seuraawa x tulisi. Kolmas kerta jo tänä kesänä munat pataan siltä lamikolta. No tällä kertaa jäi Jarikin ilman kalaa. Aiemmillä kerroilla on hälle suotu lahna ja sorva. Waan ei tuo lohduta jos kalakawerillakaan ei käy flaxi. No wielä on kesää jäljellä, wielä tulee ....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti