yx tokkokeikka

tokon merinäköala

maanantai 20.6.11 oli sääennusteiden ja muiden tiedossa olewejen muiden menojen takia wiikon ainoa mahdollinen kalastuspäiwä. Hieman etukäteen warauduin ottamalla töipaikalle lähtiessäni aamulla reppuun joitain kalastuxeen tarwittaweja jutskoja. Loput päätin ostaa malmin Prismasta, mikäli päiwästä tulis kelin puolesta siedettäwä. Ajatuxena oli käwästä katsastamassa josko wielä yx kookas täplis sattuis erehtyyn tarjottuun syöttiin. Meininki oli sit ottaa se taltteen, sywäjäädyttää ja lähettää Atelle Oulun eläinmuseoon täytettäwäx ja palautettawax meitsille pöytämallina koristamaan suiteeni. Jos sen näkönen kala ny mitää woi koristaa. Onhan noihin täyttöihin jo kulutettu rahaa ennenkii, yx menoerä lisää, sou wot.

Iltapäiwällä näytti ihan hywältä ja töistä lähtiessä poikkesin Prisman kautta ostamassa wiien metrin kepin ja matopurkin. Junalla Hesaan ja assalta käwely täplismestaan. Siinä matkalla jostan syystä awasin kepin päätykumisulkimen tarkistaaxeni et kepin päässä on siimalenkki walmiina. Perkele, sisältä tuli waa yx wawan jatko-osa, se seuraawax paxuin, kolme ohuempaa joku oli unohtanu laittaa mukaan tai s(h)it Alfred Wee Nussi oli tehny temput. Siinä waiheessa ei paljoo naurattanu. Arwatkaa waa waik kuinka monta x:aa tarkistanko täst lähtien jo kaupassa kaiken ostamani roinan. Käwellessä mietin mitä tehdä. No onnex "löysin" matkalta puunoxan jonka taitawasti kiilasin kepin kärkiosaxi et sai edes wähä herkkyttä kilikellolle.

Ja onnistuhan toi täplisten koukuttaminen noinkii. Eihän kakaranakaan, wielä wähä aikaa n. 40 wee sitte ollu kalaan mennessä ku puukko ja siimakerä, koho ja koukku mukana. Wapa löyty pusikosta. No joo. Kekä wanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Toi texti ku on wanhainkodin seinässä ni kukaan ei uskalla käywä kyläilemässä sokeutumisen pelosta. Eipä siinä montaa minuuttia kulunu ku eka raiwokas lähes koko wawan weteen wetäwä tärppi oli selwiö. Ja saalis ennakko-odotusten mukanen. Onnex hökötys kesti !

JÄTTI

Siitä eteenpäin kilinää kuulu ja siima kiristy wähä epämääräisin wäliajoin mut nous niitä kätöseen ja pihtejen käsittelyyn ku oliwat kowaleuwat niin sywälle wälillä syötin päässeet nielaisemaan. Sain taas seuraxeni pari hywää kaweriaki, jotka mielenkiinnolla seurailiwat touhujani.

Ilkeä kun oon en kaikkeja saamejani syöttänyt näille waan muutaman kerran heitin "ewään" niin, että putos weteen. Lokki warsinkii ilmaisi närkästyxensä tällöin hywin selkeästi ja äänekkäästi.

Kolme tuntii sai luwan riitttää koukkujen irrottelua leuoista kun koko ei pidentyny. Ei tullu täyttökalaa, waik aika paljon lukumääräsesti nous. Keskipituus hulppeat 10,257 centtimetrii. Ei kowin huimeja olleet sen päiwän täplixet. No pakkases on yx 17,6 centtinen. Lähetän sen syxyl josei tuu pitempää. Harmi ku ne aiemmin saadut pisimmät meni kuumuudessa nii mössöx etei niit kannattanu yrittäkää lähettää toimenpiteeseen. No eipä tuo ööuneja wie. Ihan kiwä kalastussessio waik wähä joku mättikii.

KIWILEUKA

wiikonlopun töröilyt 18. ja 19. kesäkuuta 2011 KBIM -> 191,168

 LAUWANTAI 18.6.2011

lauwantaina ku muuten sateisen tuntuiseen päiwään tuli puolenpäiwän jälkeen näkywin selkeä taiwas, päätin lähteä pyöräilemään kohti Keravanjokea onkiwarustus (kewyt) mukanani. Suuntasin Sipoontien sillan alle katsastamaan josko töröt olis siellä jo pidentyneet wiimekertaisesta käynnistä (88 mm).

ei sada wielä

Kowin kauan ei tarwinnut törölauman sen päiwäistä olinpaikkaa arwailla. Muutamejen wirran mukana syötin liu´tuxen jälkeen koordinaatit oliwat hywin selkeät. Jaeiku kärpäsefektejä peliin. Hanakasti käwiwät syötiin kiinni ja jotkut jopa nousiwat rannalle asti. Alkuun kokoluokka oli  waan kowin pientä.

Sen werran tapahtumeja riitti, että ihan heti ei wiitsinyt lähteä takaisinkaan polkemaan, warsinkin kun noin puolen tunnin onkiskelun jälkeen taiwas aukesi ja wettä tuli oikeen roimasti. Sillan alla oli hywä olla kuiwana.

 

Syöntihalukkuuteen ei sateella ollut mitään waikutusta, halukkaita madonsyöjejä oli paikalla ihan riittämiin. Kokoluokkakin riitti KOOBEEIIÄMMÄN kaswuun -> 178,727.

päiwän pisein 127 mm

Sadekin aikanaan lopetti ropinansa ja reilu tunti wawan kanssa heiluttuani totesin homman riittäwän siltä päiwältä ja polkaisin munamankelini kohti päiwän seuraaweja tapahtumeja.

SUNNUNTAI 19.6.2011

EHDOTON YKKÖNEN ...

... Keravajoen onkipaikoistani häämöttää yllä olewan kuwan loppupäässä. Tämän suoran lopun kiwikkopohjassa odottawat jojen suurimmat töröt onkijaansa. Wirtaus loppuu hienoon suwantoon, jossa oleskelee myös muita, töröjä suurempeja särkikalojamme, kuten särkeä ja turpaa. Paikalle pääsy on kaiken waiwan arwoista, ainaskii yleensä. Ryteikössä rämpimistä, joen päälle kaatuneiden puiden alittamista/kiertämistä/ylittämistä, seurauxena usein litroja wettä kumisaappaissa, ei haittaa, paikka on sen arwoinen. Aina seurana muiden monejen lintujen lisäxi pöllöjä, joiden huhuilu on seurana onkiessa. Joskus oon päässyt näkemäänkin keskellä päiwää waan kuwaa en ole saanut otettua. Myös kuningaskalastaja merkkisen linnun olen useammin kuin kerran nähnyt wilahtawan ohitseni. 

Waan jospa pikkuhiljaa siirryttäis ite asiaan elikkä päiwän kalastuxelliseihin tapahtumeihin. Aloitin kalastuxen tuttuun tapaan paikasta josta yleeensä isommat töröt löytywät elikkä wirrasta juuri ennnen sen tasaantumista hiljalleen suwannoxi. Waan wettä oli nyt aiwan liikaa ja wirtaus niin kowaa et töröt ei warmaan pysyny syötin perässä jos niitä paikalla oli. Eikä sitäkää tullu yhtään mitää et piti syöttii niin alhaalla et oli koko aikasti pohjassa kiinni ja koho tökötti weden alla wiistosti wastawirtaan. No silloin siirryttiin juuri sopiwasti rajapyyykkinä toimiwan weteen kaatuneen puun suwannon puolelle. Jostain syystä sinne on aiwan rannan tuntumaan syntynyt jokin uoma jossa töröt myös wiihtywät. Ja siellähän ne nytkin oliwat, wähä rauhallisemmeissa wirtauxeissa. Alkuun samanlaiseja pikkuruiseja ahneita törönpoikaseja kuin edellisenä päiwänäkin, 

mutta antaessani syötin walua enemmän suwannon puolelle alkoi löytyä jo tutun kokoluokan sällejä. Päiwän pisin oli 133 millimetrin mittainen. 

No syxyy kohti kaswawatten, uutta keikka pukkaa. 

Suwannosta tuli töröjen wälissä myös muutameja särkejä, pari ihan kiwan kokoista waan ei KOOBEEIIÄMMÄä kaswattaweja (elikkä yli 30 cm).

pikkasen oikeella olewaan kiween on hywä nojailla persaustaan suwantoa naaratessa
ainoo ropleemi on toi puu johon helposti tokkää keppinsä ja siimansa, ainaskii meitsi

 

Mutta sitten kerran kohon kadottua pinnan alle ja yrittäessäni nostaa wawallani koukkuun tarttunutta kalaa ylös huomasin sen mission impossiblexy. Oli sen werta kookas ja woimakas kaweri. Alkuun ajettelin, että nyt on ISO särki mut kohta huomasin et kaweri toimii ihan eri tawalla. Wahwa, woimakas ja määrätietoinen tahto kulkea sinne minne haluaa eikä samanlaista sätkyilyä ja poukkoilua. Nostaa ei pystynyt, haawia ei ollut matkassa. Ainoa waihtoehto oli taas jälleen kerran ruweta waan lyhentämään hiilariteleskooppiwapaa tönimällä yx kerrallaan wawan paksumpeja oseja sisäkkäin pitäen samalla siimaa kireellä et kala wäsyttelis ite itteensä wawan kärkiosan awustuxella. Sitten näin selkä- ja pyrstöewän; MUSTAT. Jess, turpaahan sieltä lykkäs ja hywän kokosta. Sehän sopi passelisti meitsille. Turpafongo tältä wuodelta puuttuikin. Lopulta katsoin kawerin olewan jo sen werran kypsä et eiku siimasta kiinni ja warowainen weto toisen käden ulottuwille. Yritys ottaa ote niskasta, nimenomaan yritys, kun kaweri heräs williin rimpuiluun tuntiessaan näppini suomustollaan. Hetken käwäs mielessä ajatus, no nii, se oli siinä se. Mut ei, koukku oli sen werta hywästi kiinni, että sain toisen onnistuneen yrityxen jälkeen roikottaa otteessani minulle suodun hienon saaliin rantakiwikkoon turwallisen matkan päästä wesirajasta. Strategiset mitat 614 geen painoinen ja 384 millimetrin mittainen. 

Pari huomattawasti pienempääkin turpaa tuli wielä tämän päiwänisoimman jälkeen muutamejen töröjen seassa. Mutta aina on sopiwa aika lopettaa jossain waiheessa ja aikanaan(n. 3 h) katsoin parhaaxi sanoa näkemiin suosikkipaikalleni. Tawataan tuonnempana uudemman x:n. Tyytywäinen täytyy olla. KOOBEEIIÄMMÄni lähentelee nyt kahtasataa ja on nyt 191,168

jo kolmas kerta

perjantaina 17.kesäkuuta 2011 olin jo wakawasti harkitsemassa kyläilyn lopettamista ja lähteä suiteeni lewyttämään diwaanille tölläämään töllöstä jotain unettawaa jutskaa kun nynnyni pirahti soimaan 18:48. Katsoin et mr. Käpylä se siellä haluwaa yhteyttä. Wastasin ja Jari kysyi;"No tuleeko hywin kalaa ?". "No hywinhän sitä saa nii paljo ku haluaa täältä Prisman kalatiskiltä" wastasin kymysyxeen waiken ollu lähelläkään mitään Prismaa. No se kyl Jarillekin sit selwisi. Hän oli Hesan rannoilla kalassa ilman mitään mainittawaa tulosta ja tiedusteli josko meitsii kiinnostais lähtee messiin Tuusulanmerelle lähinnä suutarijahtiin. No mikäs siinä, ei enää wäsyttäny ku fisustaminen oli waihtoehtona. Siitä bai bait sillloiselle seuralle ja himan kautta kamat mukaan polkien kohti Huilin rantoja. Jarikin sopiwasti saapui parkkixelle kun itsekin olin pelipaikalla. Päätimme jäädä yrittämään Huilin puoleisesta lammikosta, josko suutarit olisiwat tulleet siihen matalaan lämpöiseen weteen ja olisiwat syönnillään.

ja mäskätään

Laitettiin pohjaonkitsydeemit pyyntöön elikkä maissipaloist koottu herkullinen pötkö likoomaan pohjamutaikkoon, koukku sisään piilotettuna. Wirittelin siinä wielä koho-onkenkii waik puusto tekee siinä paikassa siitä hommasta warsin haastawan, ainaskii kuuwen metrin kepillä mikä sattu tuleen mukaan. Jaeiku odottamaan. Hiljasta oli, kowin hiljasta. Jarikii haki mäskit autosta wasta huomattuaan, että en ollutkaan niin hirween wäsy miltä nynnyssä kuulostin ja saattaisin wiipyä paikalla wähän enempi aikaa ku puol tuntii. No mäskii lensi wetehen mut mitään suurta ryntäystä ei saanut aikaan. Koho-onkessani tapahtui jotain nyswäystä ja toinen maissiherkkupaloista oli häwinnyt kun nostin pyynnön ylös wedestä tarkistaaxeni tilanteen. Ja lisää odotusta. Ja lewyx liewään rinteeseen. Ja justi sillon kohoo wiedään weden alle ja lujaa ja niin sywälle ku siinä matalassa waan woi. No siitä ku ehin nousta ja pääsin parin metrin päässä maassa lojuwaan keppiini ni kohohan oli jo noussu pinnalle eikä liikkunu enää mihinkään.

Tee siinä sit ny wastanykäsy, hitto wie. Se oli möyhästä. Olikii sit muuten wiimonen ja lähes ainoo elonmerkki syöntihalukkaasta wedeneläjästä sinä iltana ehkä noin parituntisen aikana minkä siinä odoteltiin.

Sinne sai jäädä Huilin lammikko odottamaan josko wielä seuraawa x tulisi. Kolmas kerta jo tänä kesänä munat pataan siltä lamikolta. No tällä kertaa jäi Jarikin ilman kalaa. Aiemmillä kerroilla on hälle suotu lahna ja sorva. Waan ei tuo lohduta jos kalakawerillakaan ei käy flaxi. No wielä on kesää jäljellä, wielä tulee ....

torstai on toiwoa täynnä

näin on joku kirjailija wäittänyt ja wääntänyt aiheesta kokonaisen kirjankii. En ite torstain 16.6.11 reissusta kirjaa saa aikasexy mut jotain muistiinpanoja tässä muutamejen kirjaimejen werran ->

No het ekax töipäiwän päätyttyä suunnattiin kohti warmalta tuntuwaa seipipaikkaa, josta Markku (ja muut ennen häntä tämä kesänä) pari päiwää sitten nosti ne kax yxilöö, meitsin jäädessä ilman elämänpinnaa 47. Siis uus yritys. No tällä kertaa olosuhteet oliwat kalastajalle suotuisemmat kuin wiimexi, tuuli tyyntynyt, puhalteli wienosti mantereelta päin. Lisäxi warustusta oli lämpimämmin yllä ja mikä tärkeinta, fisulippis mukana. Lienewätkö nämä kyseiset positiiwiset asiat aiheuttaneet sen yhtälön, että särkilakat oliwatten tyystin poistuneet pelipaikalta tai eiwät muuten waan halunneet pelata/leikkiä kanssamme.

SIELLÄ NIIDEN PITISI OLEMAN. SEIPEJEN

Paitti kolmipiikit, ja Markun saama yx salakka. Puoltoist tuntii siin ehkäpä tuherrettiin ja meitsi sai ylös neljä (4) kolmipiikkii, nou seipi. Pisin 76 mm. JEEE, nosti KOOBEEIIÄMMÄÄNI.

Ei han kokonaan wielä poistuttu pelipaikalta, muutimme paikkaa muutamalla sadalla metrillä ja sama tulos. Nou seipi. Yx pikku kiiski ja pikku pikku särki jonka kylkiwiiwan suomujen laskeminen  kotona suurennetusta walokuwasta paljasti wankan epäilyxen todexi, ei tarpeex suomuja, nou seipi, on särki.

Siirryimme siitä sitten todettuamme seipejen olewan sinä pänä paskiaisia, seuraawaan wälietappiimme. Täplixejä kiusaamaan. Niitä oli kummallekin hemmolle kolmella wiime kerralla tullut ihan uuseixi täplisennätyskaloixemme. Mixei siis tänäänkin.

SÄÄ OLI KALASTAJALLE MIELUISA

 
Lupaawasti alkoi, eka tokko meitsillä ylös kiwetyxellä noin kymmenessä mintsassa ja het seittämäntoist centtinen. Ool rait.

Kolme tuntii sinä torstai-iltana paikassa wiiwyimme paikassamme (salainen, walokuwat eiwät wahinkossakaa paljasta latituutteja). Täplixejä ja appooki tuli sen werta et kiinnostus riitti paikalla ajan wiettämiseen.

Markkukin sai jossain waiheessa seittemäntoista ja wiel puol centtii ylikii pitkän täplixen.

Oli siinä aikaa katella josko ajelehtiwassa rakkolewä-/muumössömassassa olis aikaa wiettämässä waikka silo- tai särmäneula. Ei ollu. Yx kolmipiikki (niiton joka paikasa).

Ehkä yx mielenkiintoisin hobby oli kuitenkii jotenkii illan aikana saatujen kalojen syöttäminen linnuille. Pääosan sillä x warasti wiekas waris joka kyttäsi lähenmpänä ku lokit ja nappas suurimman osan kaloista. Vei ne puskaan jemmaan ja tuli taas lähistölle wenaamaan uutta herkkupalaa. Huima hemmo.

 

Noin, sinne meni jaeiku lisää wenailemaan. Wiisas Waris.

Yhexän pintaan alettiin ajatteleen (millä ?) et mitä seuraawax, käywääx wiel seipii yrittämässä ja siitä kiwisimppujahtiin waiko jotain muuta. No se oli jotain muuta. Markku wiisaasti totes et jos jätettäis tänään tähän waik etukäteen oltiinkii suunniteltu wiipywämme (mahdollisesti) hiukka pitempään. Olin samaa mieltä, seuraawa töipäiwä miellyttäwämpi wähemmän wäsynä. Päiwän saalis meitsillä tusina täplistä (yhteispituus 1532 mm), wähä wähemmän appoo, yx kiiske ja särke, nou seipi. Markun saaliskalat samoja, paitti et kiiske jäi uupumaan. Kait, tai sit ei, emmä enää muista. Pistä Markku kommentti jos oon paljo walehellu.

MEIJÄN BESTIS

Ex tempore on latinankielinen sanonta, joka tarkoittaa "hetkestä". Sitä käytetään erityisesti, kun joudutaan pitämään esitelmä, puhe tai muu esitys täysin valmistelematta yleisön edessä. Muissa tapauksissa sanonta tarkoittaa nopeasti harkittua, päätettyä tai toteutettua asiaa.

no tällee käwi tiistaina 14.6.11 waik edellisen päiwän omat 50-wuotisjuhlinnat oli kyl wieny woimat ihan tyystin johonkin. Käwi nimitäin siten, että keskellä töipäiwää (HUPS, ny tuli paha paljastus) kysäsin fongaritutultani Antilta Facebookissa winkkiä seipipaikasta ja hän sen ystäwällisesti kertoi. No wein wiestin eteenpäin pomolleni ( = Markku Myllylä ) joka kiinnostui sen werta paljon asiasta et esitti heti samana päiwänä suoraan töistä lähtöä seipimetsälle. Mikäs siinä, Markulla kamixet walmiina autossa, käwäsin Malmin Prismasta ostamassa matoseja ja samalla itelleni nelimetrisen kepin. Olis Markullakii ollu mulle keppi, mut hywä olla itelläkii nyt sen pituinen warakeppi olemassa.

Elikkä töit loppuun siltä päiwältä ja kohti annettua tarkkaa seipispexipaikkaa. Sain onnex houkutellux Markun suoraan annettuun koordinaattiin waikka hän halusikin jostain syystä jo matkan warrelta ruweta ongiskelemaan. Ei auttanut, madot oli mulla, Markun oli "pakko" seurata. Hywä näin, sillä saatuani ylös melko nopeasti ekan kalani, särjen, huudahti Markku melkein wälittömästi; "Nyt tais waihtua laji". Ja toden totta. Seipi oli kourassansa. Kuwassa jo maassa.

Jotkut kolmipiikit oliwat häntä hieman kiusanneet ennen seipiä, mutta seipi oli eka Markun sinä päiwänä rannalle nostaman kala. Ja TAAS JÄLLEEN KERRAN niinku tosi nopeesti. Ihmetaikuri JIM tuo äijä. Mut hieno juttu. Antoi uskoa itsellekii, että ei se yxin (siis seipi) täsä uinut. Oma päiwällä ostamani walmisonkilaitetsydeeemi ei oikein toiminut tuulisellä säällä aallokossa, oli liikaa painoja, koho ui pinnan alla. Markku ystäwällisesti antoi oman seipionkensa käyttöni. Sillä sitten nostelin kyllästymiseen asti kolmipiikkejä ja pari särkeä lisää, waihdoin wähän paikkaakin.

Ja sitten, hip hei, Markulle toinen seipi, ja mun "toimimattomalla" walmisonkitsydeemillä ja samasta paikkaa lähes neliöcenttimetrin tarkkuudella ku ekakii. No siinä waiheessa Markun kehotuxesta jumiuduin siihen samaan paikkaan odottamaan omaa seipiäni. Nojoo, kolmipiikkii ja yx salakka. Parin tunnin päästä melko navakka tuuli oli tehnyt tehtäwänsä. Siihen säähän aiwan liian ohuella warustuxella lähtö ex tempore reissulle sai aikaan sen werta kowan kylmettymisen tunteen et sanoin Markulle et tää on täsä. Ny johonki lämpimään. No se oli auto, matka Jäkeen ja sen jälkeen soitto et sauna lämpeen, oon tulossa. Et sellanen lyhyt reissu sinä tiistai-iltapäiwänä. Syy mixen saanu seipii oli tiätty kalastuslippixeni poissaolo.

Se niinku meitsil ihan MUST juttu ku fisustaan lähtee. No seuraawalle keikalle mukaan ni seipikii o warma nakinpala. Seuraawa keikkapäiwäkii taiettiin sopia siinä kotimatkalla.
.

SEIPIN PÄÄ

Pellingin helleapot

Pellingin onkipaikkamme maisemaa

Lauwantaina 11.6.11 sain wiestin kalakaweriltani Terolta; "Onko sulla huominen kalenteri jo täynnä ?".  No wastasin et; "Ei, lähetääx kalaan wai jotain muuta ?". Hetken kuluttua Tero soitti ajatelleensa et woitais käywä norsupooloo pelaamassa (enny muista paikkaa missä). Ihan tosi oli kysessä kalareissu Pellinkiin. Siinä waiheessa wielä epäwarmaa weneestäkö wai rannaltako kalasteltas. No reissusta tuli rantakalastuskeikka. Ei siinä mitään. Sen mukaan kamoja jo illalla wähän walmiix ja herätystä siihen malliin et 7 -8 aikoihin lähtö Teron Maranellolla pelipaikalle.

Suunnitelman mukaan päästiin lähteen, melkein. No siinä sit käwi silleen et ku  meitsi kasas kamoja owestansa ulos porraskäytäwään hissin wiereen ja enää madot oli haettawana jääkaapista ni owi otti ja paukahti kii. Ja awaimet sisällä. Noeiku herättään nynnyllä (onnex se oli taskussa) rakasta poikaani Ville Johannesta. Wara-awaimet hänellä. No pitkään sai soida ennen ku poitsu heräs. Oli onnex kotonassaan. Eikä edes onnex kauheen wihanen ku tahwo faijansa kehtaa siihen aikaan aamusta wikonloppuna herätellä.  Kun Tero saapui hajettiin ekax Villeltä kämppäni awaimet ja sain edellisenä iltana kaiwamani onkimatoset mukaamme. Onnex ei kauaa aikaa tuhraantunu moiseen ajeluun.

Sitte waan ajomatkan jälkeen  lossin kyytiin et päästiin Teron tuntemalle rantakalastusapajalle erääseen salmeen.

Eiku odottamaan

lokoisaa lämmittelyä lauwantaipäiwänä

waikeemmax waan käy kesän edetessä saaliin saaminen kaswuston läpi rantsuun kuiwille

 
waikka edellinen kalastusmatka olikin päättynyt saman wuorokauden puolella oli lauwantaina kesäkuun yxtoistas päiwänä iltapäiwällä puol kolmen aikaan wastustamaton halu lähteä lepäilemään aamupäiwän touhustelun ja neljän tunnin ööunen jälkeen Tuusulanmeren rantaan onkikamixejen kanssa. Jaeiku kalastus"lepo"tuoli walmiix ja kankut paikalleen.

Homma oli siinä. Jaeiku odotteleen. No wähä ansoja kalojen waralle wirittelin jos joku sattuis kuitenkii kuten edellisenä päiwänä Hesassa olewan yhteistyöhaluinen ja nälkäinen. Pohjamaissitsydeemi odottaan tuttuun tapaan karppi-/suutarikalaa ja kohotsydeemi myös maisilla odottaan iha mitä waan, waik haukee.

Wirittelin siinä kuitenkii joutessani laiskana miehenä jonninmoisen "wapatelineen" pystyyn pohjamutaan pitääxeni wawan kärjen ja siiman koholla ulpukkkojen lehdyköistä. Siiman sotkeutuminen niihin waikeuttaisi wielä enemmän saaliin rantauttamista.

Saihan siinä sitten odotella. Tärppejä oli, mut maissit waan katos kohon alta ilman koukkuun tarttumiseja.

Waihdoin sitten matoon ja hip hei. Parin tunnin istuskelun jälkeen eka kalani, pasuri, lensi kaswuston yli kuwattawaxi ja wapautettawaxi.

Siinä niitä sitten wapautui useempiakii yxilöitä kaswuston takia, pasurii ja sorvaa, yx melko warmasti KOOBEEIIÄMMÄsorva just ennneku sain sen haawiini. Noeise mitään. On aikaa yritellä wielä monta kuukautta sitä ISOo. Siinä wälissä oli kamuni Larekin tullu sowitusti noin klo kuuwentoista aikaan seuraxeni ja hänelle lainaamallani setillä nosteli kaloja ihan eri tahtiin ku meitsi. Ahven. kiiski, särki, pasuri, lahna oli lajikirjo. No hän kyl waihteli paikkaa ku meitsi waa lökötteli aurinkonlämmöstä naattien tooliissaan. Periaate oli et kyl ne osaa uida hakemaan ruokaa. Noin  puoltoist tuntii ekasta kalasta sain wihdoin seuraawan kalan kaswuston yli taas rantanurmikolle. Ja se oli sorva.

SUPERKAUNIS SÄRKIKALAMME

Seittemän aikaan illalla rupes homma riittämään. Pohjatsydeemikilikello oli pari kertoo hennosti ja wienosti yrittänyt helähtää. Toisen kalani (sorva) jälkeen tuli wielä muutameja pasureita ja sorveja, mut olin jo niin kypsää kauraa kiitos kahden helteisen kalastusiltapäiwän, että en jaxanut jäädä odottelemaan josko iltasyönti wielä paranisi waan kasasin kimpsut ja kampsut kasaan ja polkaisin himppeen. Seuraawax päiwäx oli jo taas tiedossa uus reissu. Siitä ehkä joku rapsan poikanen saattaapi ilmestyä ihmeteltäwäx. Siis ainaskii itelleni muistox et missä/milloin/mitä/kenen kaa.

hellepäivän huumaa, 2469 gee täplixejä

perjantaina 10.6.11 oli taas eilisen kalastuswapaapäiwän jälkeen aika raijata kalastuskamixet mukaan töipaikalle ja töipäiwän päätyttyä lähtee Hesan rantsuille iha waa nauttiin kauniista kesäpäiwästä. Kaikki wedeneläjät mitä syöttiini mahdollisesti nappaisiwat olis iha pelkkää plussaa. Yxin kun alottelin jalkaisin kamixeitani raahaten aloitin läheltä Hesan steissii olewalta täplispaikalta. Onhan siin toki muunkii merkkisejä fisuja, päiwä sen näyttäis millasex hellepäiwän saalislista muodostuis.

Rankan raahaamismatkan päätyttyä tawotespottiin pyyntöjä peliin waan. Kello oli warttii yli neljä. Ja eiku odottamaan. Kymmenen minuuttia kesti ennenkun eka saaliskala eli täplis, oli kuiwalla maalla. Pikkusen päiwän keskikokoo isompi, 44 gee oli tää hemmo.

Siitä alkoikin sitten semmoinen hulabaloo et en ois ikuna kuunaan woinu kuwitella sellaisella helteeellä iltäpäiwällä tapahtuwan. Täplixejä tuli lähes tasasen tappawaan tahtiin ja wälillä niinku ihan solkenaan. En ennen ollut moista kokenut. Muut normaalisti saaliskiintiöön kuuluvat kalat pysytteliwät syystä tai kolmannesta kaukana syöteistäni. Ehkäpä hywä näin. Warixeilla ja lokeilla oli loistojuhlat kun heitin lähes kaikki ylös saadut kalat niiden syötäwixi.

Luulin jo saaneeni muutaman isonkin, waikkakin enkkakalaani 183 millimetrii pienempejä oliwatten kun  Ahti soi ihanan yllätyxen. Weden sameudestä nousi ylös kirkkaaseen aurinkonwalaistuxeen siihen asti ehdotttomasti isoin täplis mitä olin ikuna kuunaan liwenä nähnyt. Siinä se oli kätösessäni. Möhkäle.

PAINOA 114 GEE

Tällä kertaa mukana oli myös waaka, joka punnitsee wiiteen kiloon asti painon yhden geen tarkkuudella. Kätewä kapistus. Kello oli pikkasen yli  kuus kun tämä saalis minulle suotiin. Tästä oli hywillä mielen tosi hywä jatkaa kalastelua. Olimme Markun kanssa sopineet treffit kunhan hän ensin käwäsee kotonassa Kervocityssä hoitelemassa wähän asioita. Täplixejä tuli ihan sujuwasti joten mielenkiintoa riitti. Paikkaakaan ei tarwinnut waihtaa kun Markku oli sinne tulossa ja olin merkinnyt rewiirini kuten yleensäkin tosi huolella.

Ainoastaan muutama appo oli tullut täplisten lisäxi ja särkikalat olivat kokonaan loistaneet poissaolollaan. Normitäplisten jälkeen noin tuntia myöhemmin ekasta ylläristä tuli se päiwän paras. Oma ennätystäplixeni.

JESS !!!

Wautsi wau, yllätti kyllä päiwän odotuxet, joita ei helteen takia juurikaan kowin korkealle oltu asetettukaan. Mutta on se uskottawa, ei ne kotiinkaan tuu. Ne on tullaxeen kelillä kun kelillä kun waan wiittii weden äärellä wiettää laatuaikaa syöttiä kaloille tarjoten. Eix ookkii simppelii ;-). No siin sit just kohta tän hemmon saamisen jälkeen Markkukii saapui paikalle ja kykeni todistamaan molempejen hemmojen koon kun olin säilyttänyt niitä kaiken waralta mukaani ottamassa pikkuruisessa "ämpärissä". Ei ollut helle kuiwattanut ja kutistanut. Hjuwa kexinto.

Siinä tunnin werran kimpassa nosteltiin lähes yxinomaan täplixejä ylös wedestä, kun Markku onnnistui saalistamaan elixensä nro 57, siloneulan. Aiwan mahtawa jutska. Ja melkein heti kohta muutaman mintsan kuluttua wielä toisenkii. Wähintäänkii yhtä aiwan mahtawa jutska.

No sitten onnex tuli taas wähän waihtelua saalislistaamme. Matosyöttiini tarttui kesän eka (ei wuoden) kivinilkka, aiwan loistawa walioyxilö. Hienon mittainen ja kokoinen noin niinku ikäisexeen.

Tuli niitä pienejäkii täplisyxilöitä, jostainhan niiden täytyy kaswaminen aloittaa.



hirwee peto. Nro 4 Mustad wäkäwartinen koukku ja kunnon kasiainen jaeiku kimppuun waa


Puol kymmenen aikaa päätettiin lopettaa siltä paikalta kalastus. Ennen sitä ehti wiel yx paikalle tyypillinen saaliskala, alamittainen taimen erehtymään tarttumaan syöttiiin. Onnex oli hellästi kiinni. Uskon wahwasti, että ei aiheutunut wapautusoperaatiosta henkisejä tai fyysisejä traumoja sen werta paljoo, etteikö sen puolesta pysty jatkamaan kaswuaan isoxi taimenexi. Kokonaissaalis meitsillä 67 täplistä, 4 appoo, 1 kivinilkka ja yx taimen.

Jätimme wartijat paikalle eitoiwottujen wierailijoiden häätämisexy pois paikalta ja poistuimme hakemaan kaffepaikkaa matkalla seuraawaan kohteeseemme.

Ylläri, ylläri, kello oli jo sen werta yli kymmenen etteiwät enää päästäneet meitä sisälle. Outo kiinnilaittoaika. No eihä siinä sitten muuta ku jatkaamaan matkaa ilman iltakahweeta.

Seuraawa saalistawoitteemme oli kivisimppu, joka tämän wuoden lajipisteistä wielä kummaltakin puuttui. No joo, aluxi epätoiwo waltasi mielemme. Rannat oliwat wallanneet jo muistakin paikoista tutut kiusankappaleet, kolmipiikit. Hanakasti kiinni syötissä josei kerenny nostaa pois. Jonkin aikaa warmaan wielä wiipywätkin koska wain harwalla ylösnostetulla näkyi merkkejä alkawasta kutuasuwärityxestä. Sinnikkäästi kuitenkin lamppujemme walossa tiirailimme kiwenkoloihin ja kiwejen päällekin missä ne (simput siis) joskus myös lekottelewat. Ehkä noin tunnin ikuisuudelta tuntuneen kyyristelyn jälkeen huomasin kahden kiwen wälissä alimmaisen kiwen päällä pilkistäwän tutun näköisen lättäpään. Kaxkakkonen koukku syötteineen muutaman centin päähän nokasta ja kiinnisyöxy oli selwiö. Ahne paskiainen.  Pysyikin waltawasta pyristelystä huolimatta kiinni kätöseeni asti. Jipii. Siitäpä sitten walokuwa todisteexi (ilman mittanauhaa/wiiwotinta) ja mittaus -> 77 mm. Jaeiku lisää etsimään. Ja löytyi heti kohta toinenkin. Markulle ei sinä iltana flaxi elixiä enempää onnistanut. Päätimme wähän ennen wuorokauden waihtumista lopettaa ja suunnata kotoihimme. Hieno iltapäiwä/ilta. Jälleen kerran.