FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

nakerias V

joo, perjantaina 22.7.11 lähettiin Antin kans kokeileen nakeriaan koukutusta kuten edellisen päiwän reissulla oltiin sowittu. Kl0 22:00 noin oli tarkotus treffata Tuusulanmeren rannikolla. Oli tekemisen puutetta ni pöräytin täysin liikeennesääntöjen mukaisesti lainassa olewalla rakkaan poikani Ville Johanneksen Opilixilla puistoalueen läpi suoraan rantsuun purkamaan taas kerran yli lain salliman kamis määrän. Millonkohan mä oikein opin. En koskaan, Ei oo MUKA aikaa järjestää kamixeja reissujen wälissä ja sit niit on monessa repussa ja kassissa ja hukassakii (wäliaikaisesti)

Puol yhexän aikaan olin paikalla ja tarkotus oli wähä onkii pikkukaloi nakeriaille syötix matojen lisäx. En kyl ehtiny yhtään saamaan ennen ku Paula ja Jenna tuli tuomaan Anttia wähä jälkeen kymmenen nauttimaan hienosta kesäisestä illasta. Paula sit nopeesti onki siitä meille monen sortttista pikkukalaa paloteltawax jos haluttais niitä käyttää.
Jenna piti mukawasti seuraa. Never a dull moment. Ihana napero. Olin ostanut ihan rannikkokalastusta warten kahexan metrin lasikuituteleskoopin ulottuwuuden lisäämisexy. Tilaamani penkkakepitkii tuli samana päiwänä ni kahlasin weteen laittamaan yhden wawan kärjen tuexi, ettei puolet wawasta makaa wedessä. Lisää nostossa painoa ja hidastaa wastaiskua.



Puol kymmenen aikaan oli upeet näkymät. 


No ennen tän kuwan ottamista ja Saarikoskejen saapumista sain kokea jälleen kerran jotain sellaista mitä en ennen enkä ehkä koskaan toiste tuu kokemaankaan. Olin laittanut jo kolme maissisyöttiä pohjaonkella pyyntöön kun siinä tuolissa istuskellessa huomasin noin kymmenen metriä wasemmalla puolellani wiitisen metriä rannasta ison karpin pitkän matalan selkäewän sen liikuskellessä pintawedessä. Ja sen ympärillä ehkä parinkymmenen metrin säteellä nousi useita liikkuweja kuplawanoja, pidin niitä näkemäni karpin perusteella muiden karppien aiheuttamaxi. No mikäs siinä auttoi kun mahdollisimman warowasti heittää ensin yxi pyynnöistä karppien lähelle. No se aiheutti sen wielä pinnassa liikuskelewan karpin pujahtamisen waltawan pyörteen aikaan saaden sywyyxiin. No wettä ehkä metrin werran. Kuplawanat eiwät kuitenkaan poistuneet waan oliwat edelleen suunnilleen hawaitsemassani paikoissa. Loput kax syöttiä kuplinnan keskelle. Pulssi nousi, hikoilutti, pyörrytti ja ennen kaikkea oli toiwe, että joku tarttuisi tarjolla olewiin maisseihin. Yx siimoista sai eloa ja liikkui siwusuunnassa , waan wastaiskun tuloxena nousi koukku ilman maisseja. No heti sen jälkeen toinen siima sai kyytiä ja sain rannalle noin kymmene centin särjen. No tiesinhän heti kelatessa siimaa sisään ettei siel mikää karppi oo. Ei warmaan koskaan ennen oo mikään särki saanu niin pitkää ilmalentoo ku tää heittäessäni sen takas weteen niin pitkälle kun kipeä oikea kyynärpääni antoi mahdollisuuden. Onnexi tää jutska ei nyt ihan jää waan tähän oman kirjoituxeni waraan (mix muuten kexixin tätä ?) kun paikalla oli yhdestä mölkkyä lähellä pelaawasta joukkueesta eräs mies joka totesi et tähänhän hänenkii pitää tulla kalaan jos tässä tämmösiä kaloja oleskelee. Saman kerto Antillekin hänen saawuttua pelimestoille. Lupaawa mutta samalla rehellisesti kirjoitettuna kirwelewä alku illalle kun saalista ei suotu tällä kertaa siitä laumasta.

Wiime kewäänä Huilin ojassa Jerryn kanssa saatiin todistaa wähän samanlainen massaesiintymä kun suutarit oli kutupuuhissa. Hirwee melske ja mekastus. Rantapöheiköt lakos ja kamala loiske kuulu warmaan kilsan päähän. Eikä nittä sillon mikään syötti kiinnostanut. En sit tiiä mitä karpeilla oli mielessä mut mereen jäiwät odottelemaan, Usko niiden saamiseen Tuusulanmerestä kaswoi waltawasti.

Aloitetttiin onkiminen alkuillasta maissisyöteillä toiweena karppi tai suutari. Mixei semmonen iso sorvakii minkä Käpylän Jari koukutti edellisenä wiikonloppuna. No maissia kului mutta waan pasuria tuli saaliina. Ihan rittämiin. Kilikello muutaman kerran kilahti no oli warma et maissit oli wiety. Siimaa ei kekään lähtenyt wedettämään puolalta. Pienejä oliwt syöjät. Illan pimetessä siirryin matokimppusyötteihin ankeriaan toiwossa ja Antti laittoi yhteen onkeen pasurin etuosan (muutakin kuun pään) syötixi.

Onnex hytyköitä oli suht wähän. Tossa kuwasaa missä Antti jotain puuhastelee niitä näyttää lentelewän. Tuulinen sää warmaan helpotti hytyköiden aiheuttamaa kiusaa.

Yön hämäryydessä kun kuus wapaa oli pyynnössä ja meitsillä wielä se kahexan metrin keppi ni mukana olleista walotikuista oli hyötyä. Näky minkä wawan pää hetken heilui, ja waan hetken ja madot pois. Ja jos jotain ylös tuli ni se oli pasuri. Pari lahnaa Anttti tais saada ja molemmet wissiin yhen särjen, Pitkällä kepillä sain aamulla yhden pienen ahwenen poikasen.





Niin ja yöllä kelatessani syöttiä rantaan tarkastamista warten yleensä Tuusulanmerellä jokaisella wetouistelukerralla, onnistuin nyt myös pohjaonkella saamaan simpukoita.


Jossain waiheessa onkireissua Antti fongas ihan puolen metrin päässä rantawiiwasta hiljalleen uiskentelewan kalan ja sanoi meitsille et tsiikaa mikä toi on. No sehän oli ehkä wajaa parikiloinen hauki. Otin onnexi ihan wieressä olewan haawin käteeni ja warowasti laitoin sen hauen kulkusuuntaan nähden jiónkin werran eteenpäin. Sit tein sen wirheen ku hauen pää oli jo melkein haawissaehti wäistää ja häwis hamäryyteen. Oliswarmaan uinu tarpeex sisälle ilman mokausani et oltais saatu se rannalle mitattawax ja punnittawax. Mutku ei osaa ni ei osaa. Ens kerralla sitten. Ehkä. Jos tulee tilanne eteen.



näitä riitti

päiwän (klo 4 aikaan) waljetessa lopeteltiin mato-onkiskelu kun nakeriasta ei kerran tuntunut olewan syöntipäällä siinä paikassa sinä ajankohtana. Mielenkiintoinen ilmiö oli kuitenkin se, että Antin pasurin etupäästä oli syöty kaikki "ruumiin" osat sekä kiduxetkii, Waan pään ulkokuori oli jäljellä.

 tuolla kaukana keppini ja meitsi
Tähän anteexipyyntöni. Nyt ei tasaustoiminto jostain syystä skulaa ja texti keskittyy.
Aloitin sitten aiempaa aktiiwisemman sähläämisen pitkän keppini kanssa ja sain lopulta pasureiden joukosta myös sorvan. No mukana oli täkyonkintaan sopiweja liukukohoja niin eiku sorva uimaan haukea  hakemaan. Kerran waihdon toisen saamani sorvan edellisen tilalle ku eka waikutti liikkeissään niin flekulta. Waan eiwät hauet kiinnostuneet. Luulis niitä siinä olewan kun öölläkin se yx nähtiin ja ite oon puoliwahikossa yhden siitä saanut ja kuullut täkykalalla muidenkin saaneen samasta paikasta tänä kesänä.

Jossain waiheessa kun ei tapahtumeja tuntunut olewan niin wämysys wäkisin wei woiton. Huomasin pääni retkahtawan holtittomasti johonkin suuntaan ja taas koitin skarpata ja tarkkailla tarkasti pyyntöjämme. Syy ei ollut seurasta waan edellisen wiikon monena öönä wähiin jääneistä liian lyhkäsistä muutaman tunnin ööuneista. No onnex kello tuli seitsemän ja lähdi hakemaan Antille teetä ja itselleni kahwia ihan lähellä olewasta torikahwiosta Jonilta. Kerroin Paulallekin hänen aikanaan tullessa että taisin pikkasen torkahdella ja kun kysin Antilta anteexipyytäen et en kai waan kauaa aikaa niin wastaus oli "Kolmetoist mintsaa". Ai ku kiwa

Tuli wälillä jotain erikoisempaakin, waan ei ainutlaatuista. Koukkuuni tarttui joltain joskus pohjaan jäänyt uistin.




Päätin sitten matosyötillä samaisella liukukoholla yrittää jotain ihan mitä waan ulpukkameren laidasta. Ei oo tarkkaa muistikuwaa kun tässä walmiiina tutumaan kirjoittelen tuliko sieltä pasuri ja/tai särki, mutta joka tapauxessa kohon jälleen liikkuessa melko rauhalliseen tapaan, ilma et mitään erikoista olisi odotettawissa tunsin kun ensin kelasin tyhjät siimat pois ja tein wastanykäisyn et nyt on jotain muuta siiman päässä ku lahna, särki tai pasuri. Taisin ilmoittaa Antillekii et ny on jotain isompaa. Antti kyseli tarwiiko haawiimisapua ja wastasin et tarwii. Taitaa olla suutari, Otteet oliwat sen tuntuiseja. Ja jepulis, olihan se. Loppuhetkillä. Paulakin taisi olla jo ilmoittanut että owat Jennan kanssa tulossa hakemaan Anttia tutumaan. Kello oli jo kahexan tietämillä.


Annoin walmiina olewan pyyntöwälineen Antin käyttöön josko sieltä löytyis muitakin syöntihalukkaita saman merkkisejä kaloja. Waan ei sinä päiwänä. No aikaa on. Uutta keikkaa pukkaa.
Paula ja Jennakin sitten saapuiwat paikalle ja näytin suutarin heille ennen wapautusta. Jennan kanssa leikittiin haawihippaa ja jotain mukawaa tekemistä hän kexi takiastenkin kanssa. Oli kiwa tutustua, waikkakin aika lyhyesti. Läxin siitä hakemaan autoa parkkixelta kun he oliwat wielä paikalla wahtimassa. En edelleenkään ruwennut rahtaamaan onnexi öön aikana heiman järjestyxeen saamejani kamixejani. Nou nakerias. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti