FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

torstai 21. heinäkuuta 2011

"koski"kalastusta

keskiwiikkona 20. heinäkuuta wuonna 2011 kaiwaessani matoja mahdollista tulewaa pe - la öön nakeriasmetsästystä warten löysin warsin nihkeän saaliin joukossa myös erittäin hywejä ohuita lirkkimisen sopiweja madonpoikaseja. Tällöin syntyi orastawa ajatus, et josei illal/alkuööst wäsytä niin ajelen rakkaalta pojaltani Ville Johannekselta lainassa olewalla Opelilla siedettäwän ajomatkan päässä olewalle kivennuoliaispaikalle, joka wiime syxynä (tosin paljon heinäkuuta myöhemmin) antoi saalista, katsomaan onx ne hereillä. Siis taas kalastamaan, ehkä.

No ei wäsyttänyt joten matkaan. Torstain puolelle ehti aika wierähtää ennen kun olin määränpäässä. Tuolta pimeydestä kiwejen wälistä niiden pitisi sitten oleman jollei mitään ihmeellistä talwen aikana ole tapahtunut. Eipä muuta ku tarwittawat kamixet mukaan ja kohti suurta tuntematonta.

Matka alkaa, kuwassa vasemmalta pensaan oxa, otsalamppuni ja sen alla (wähä myös oikealla) meitsi, meitsii ei näwy.















Siitä ryteikköjen läpi wähän matkaa rymisteltyäni pääsin tällä hetkellä kuiwahkon "kosken" kiwetyxeille. Siitä sitten tarkkailemaan mistä kolosta, kiwen wierestä tai kiwen päältä jotain elukan näköistä olisi näkösällä. Sokkolirkintään en rupea noitten kalojen kanssa.




Noei menny ku wiitisen mintsaa ni eka fisu löyty. Arwioin sen kooxi wiitisen senttiä. Mut ei ollu halukkuutta syöntiin. Päätä käännettiin pois ku syötin pudotin suun eteen ja lopulta savipohja pöllähti kun tehtiin pieni siirtymä ja sama show jatkui uudessa makoilupaikassa. Lopulta pimeyteen pakoon. Sama juttu monen ekan näkemäni kalan kanssa, oletusarwoisesti kivennuoliaisia.


Lopulta noin puolen tunnin kuluttua natsas, en tiiä oliko ns. tekniikka jotenkii kehittyny epäonnistuneiden tärppejen johdosta, muutama nimittäin ehti pyristellä hetken aikaa koukussa ennen wapautumistaan wai mikä oli syynä. Mutta siinä se oli, kädessäni, tämän wuoden eka kivennuoliainen.


Pituutta 74 mm. Nää hemmot wedessä arwioituina oli pienempejä ku mitä MilliWille mittaus antoi tuloxex. Waikuttiko siihen hieman samea wesi wai jokin kalan wärityxessä niin et se ei niinku näkyny kokonaisuudessaan waiko yhteiswaikutus. Sou wot, eka kivennuoliainen oli tosiasia.


Wartin päästä niitä oli jo kax.

Siitä wiis mintsaa niin nousi kolmas.

Neljännen kans oltiinkii sit kunnon hippasilla. Wuolaammasta wirrasta uiskenteli walokeilaan edellisejä huomattawasti kookkaampi otus, joka waloon päästyään hetken erään kiwen edessä odotti et ehdin syöttiä tarjoomaan suun eteen. Mut siit hän päätti sukeltaa kiwen alle turwaan (tai niin luuli).  No jäinmpä kytixelle. Jätin madon killumaan paikkaan josta sukelsi piiloon. No tuli hittolainen hetken kuluttua pois kiwen alta sen toiselta puolelta. Jaeiku syöttiä suun eteen. Hetken jo yritti näykkiä kunnes taas piiloon. Odottelin ja wälillä hemmo näytti waan päätään ja syötin saadessaan suun eteen pakitti takas näkymättömiin. Päätin jättää hetkex rauhaaan. Katselin lähiympäristöä näkemättä muuta kuin aiwan pikkuruiseja poikaseja. tarjoilin niillekin syöttiä waan wälitön pakoreaktio oli tuloxena. Kohta palasin takaisin kiwen luo jossa toiwoin sen öön näkemäni suurimman wielä olewan. Ja olihan se, kiwen wieressä. Syöttiä suuhun, pakitusta, paikan waihtoo waan ei kiwen alle enää. Kunnes hemmon hermot petti ja nappas oikein kunnolla koko koukun suuhunsa. Siitä sitten waan nostamaan willisti sätkiwää otusta kohti odottawaa wasenta kättä koko ajan peläten et putoo se wielä kuitenkii. Eipäs pudonutkaa. Pääs walokuwaan edellisten kanssa. Pituutta 118 mm. Wartin werran meni leikkiessä.

 
Kello oli wast wähä yli yx nii päätin ruweta treenaamaan lirkkimistä niiden näkemejeni pienokaisten kanssa. Siinä sitä wast olikii touhua. No wälillä wastaan tuli ns. "normikokoo" joita koukutin myös pois.

Sit jokin outo liike kiinnitti huomioni. Liikkuwa, tosi ohut oxa tai keppi n. 20 cm. Onnex ei ollu kaukana rannasta ku oli waa lenkkarit jalassa. sain sen lirkiwawallani wedettyä käteni ulottuwille ikuistettawaxi et woi joltai kysyy mikä öttiäinen on kysessä, Siinä se sitte on.

 

Laitetaax tähän jo lähettämääni kyselyyn, kiitos Sirkku ja Roope, saamani wastaus joka lienee ihan oikea

Jouhimadot = luokka Nematomorpha
Pääjaksoon LIERIÖMADOT kuuluvia yleensä tummanvihreitä matoja, jotka ovat 5–30 cm pitkiä ja alle millimetrin paksuja. Aikuisen jouhimadon ainoa tehtävä on lisääntyminen. Munista kuoriutuvat toukat ovat loisia, jotka kasvavat esimerkiksi surviaissääsken tai päivänkorennon sisällä. Suomessa vähintään kolme lajia.

Kauan sai tuhertaa ennen kun sain fongattua yhden pienen joka ei heti syötin tarjoomisen yhteydessä sännännyt pohjasawi pölähtäen näkymättömiin waan teki pelkkejä pieniä pakoliikkeitä, wälillä ihan pienten ratakiwejenkin wäliin, wälillä taas tasapohjalle odottamaan häirintääni. Lopulta kärpäsefekti toimi jälleen, samoin kuin sillä illan isoimmalla, hemmon hermot petti ja koukku tarttu  et ehdin nostaa hemmon sen werta ylös wedestä ilmaan et putos käteeni ennen koukun irtoomista. 31 mm lyhyt. Yli puol tuntii siin meni ennen ku yx pienistä antautui. Mut oli se wietetty aika sen arwoistakii.

SIINÄ SE O, JÄTTI
Siihen oli hywä lopetella ja siirtyä kotosalle. Kelloki oli sit jo kotonassa ollessa 2:20. Unta kuulaan. Kohta töipaikalle. Ja illal ehkä ja toiwottawasti Saarikoskejen kans kalaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti