vivisektio

olimme Markun kanssa marraskuun ekana wiikonloppuna päättäneet tehdä kalastussessio johonkin, pyydystämään jotain. No päädyimme lähistön Hernesaaren turska-altaaseen ja kampela ja siikahietikkoon.

hesa
11:00 - 16:00 +7 °C
etelästä tuulee 6 m/s
melko pilvistä ja poutaa
suht. kosteus: 80 %

Sinne siis läximme pöräyttelemään sunnuntaina 6.11.2011 puolen päiwän tietämillä. Ei taas tiedetty mikä äijejä oottaa, hjuwa näin.

Jakuei taas tiennny mihin seikkailu taas lopulta wiekään niin piti niinku warautuu wähä monenlaiseen eri kalastelutapaan ja warustus paisu kuten aina ihan ylimitotetux. No waikee lähtee hakeen tai shit jättää jotain mieleen tulewaa hywää idistä wäliin ku toteutuswälineet puuttuu.

Siitä sit aloteteltiin, turska-altaasta, ainaskii yx on siit tänä wuonna tiettäwästi saatu. Ja mekin monenlaista öttiäistä. Aina yllätyxen waara olemassa.

Siellä oli meitin tullessa yx hemmo aidan toisella puolella litkaamassa silakkaa (kuwassa toi pieni tappi laiturin kulmassa). Näytti et joka nostolla tuli täys litkallinen. Ihmeteltiin et onx hän aidan yli kiiwenny wai miten sinne luikerellu ku koko kesän alue on ollu tiukasti lukkojen takana. No pitihän mun uteliaisuutemme saada tyydytetyxi ja huikkasin hemmolle kymysyxen et miten oot sinne päässy. "Alkupäässä on yx portti auki, sieltä tulin" oli wastaus. OK, homma selwä. Emme heti sinne siirtyneet mut möyhemmin kyllä. Sillon paljastu et silakkaa nous waa yx tai kax kerralla. Muut oli litkan houkutuslewyjä. No se siitä.






Met siitä altaalta wähä muunnellulla silakkalitkalla koukut madolla syötitettynä selwitettiin onx kekään ruokahalut omaawa wedeneläwä paikalla. No kolmipiikit oli.

Eihän ne pienemmät ketkä suostu ahneesti madon sisäänsä imasemaan tarttuneet koukkuun asti mutku mato oli nii sywällä nielussa nieine noston aikana ahneet paskiaisraukat pystyneet irrottautumaankaan, Woi woi. Se oli sit joidenkin kohtalo. Pääsiwät täkykalaxi koukkuun jotain muuta petoa warten. Isot noin kymmencenttiset ei taas olleet ollenkaan kiinnostuneita tarjotusta syötistä, p..kiaiset.

No ei niihin täkyihin mikään peto tai muukaan suostunu iskemään. Warsin hiljasta elo oli altaassa waik Markun kans aika (tai siis tosi) tehokkaasti joka nurkan ja niiden wäliset seinustatkii koluttiin ja kalasteltiin. Yhen apon Markku onnistu saamaan.






Siinä sitä odotusta sit on, toiweikasta. Omissa mieleissämme wielä kaikki mahdollisuudet awoinna, edessä ja lähes käyttämättä. Mahixeja waik mihin. No kylhän siin sit niin käwi etku oli ihan tosissaan tosi hiljasta, ei tapahtumeja lähes ollenkaan päätimme lähteä yrittämääm illaxi tuoreita paistinsilakoita. Läximme siis käweleskelemään kohti aidan toisessa päässä olewaa appo awointa owiaukkoa ja hiljalleen laiturin reunalta kokeillein lähestyimme laiturin päässä olewaa mieshenklöä joka näytti tasaisin wäliajoin nostelewa merestä kiiltäwäkylkisejä silakoita. Matkalla pari kertaa käwi tosi hennosti joku wärisyttämässä litkaa ehkä wähä enenmpi aikaa ku nanosekunin mut kuiteskii tosi lyhyesti, ja tarttumatta.

Päästyämme juttuetäisyydelle ilman mahtaweja desibelejä ystäwällisesti kehoitti hän meitä waan rohkeasti siirtymään lähelle sitä kulmausta josta hänkin silakoita nosteli. Kawerinsa oli aamulla iha samasta paikkaa käynyt hakemassa oman saaliinsa. Tosi paikallista esiintyminen sinä päiwänä. Jonkin aikaa meni ennneku eka silakkani nousi kuiwille. Tosi warowaista oli syönti, ei mitään normaalia raiwoa waan enenmpikii wileä semmosta warowaista tunnustelua. Pientä rawistelua ja karkuun. Saman sanoi tämä jo paikalla ennen meitä paikalla olllut mieskin hawainneensa.

Eka syyssilakkani wuonna 2011 on siinä. Markku ei kowin kauaa jaxanu keskittyy harwakseltaan nouseweja silakoita odottelemaan waaan jatkoi eri öttiäisten toiwossa madolla pohjalitkalla saalistamista. Tuuli oli kyl warsin kohtalainen ja waikka warustusta oli hywin ni ei + 7 °C kowin lämpimältä tuntunu. Aallokko ei mitenkään haitannu silakka- eikä pohjalikausta. Kohta Markku wetäs merestä ekan saaliinsa siltä laiturilta, ison kiisken. Eikä kowin kauwaa menny kun tuli turpeawatsainen kivinilkka ja  kohta toinen wähä kapeempi wersio.

 

Tais samallla nostolla ton kapeemman nilkan kanssa tulla lohikala merkkiwä kuore. Jotain muutakii Markku sai, kiiskee ja toisen möhömahanilkan ku meitsi nosteli harwaxeltaan tarttumaan suostuweja silakoita. No sithän met saimma oikeen loistoajatuxen. Käsissämme (tai siis pussissa) pulleamahainen (tai siis kax) Suomen ainoa eläwejä poikaseja synnyttäwä kala. Ainoa waihtoehto oli siis suorittaa vivisektio tieteen ja kalastustaiteen nimissä.


Kolkkasin toisen möhömahoista, annoin saxet Markun pikku kätöseen ja walmistauduin wideoimaan tämän ainutlaatuisen tapahtuman. No sieltähän niitä purskahti ulos oikeen wauhilla pikkunilkkoja kun ahdas olintila aukesi Markun leikatessa watsanahkan auki. Wideoita ei tämä blogi jostain syystä suostu lataamaan loppuun asti, joten hywä näin. Ei herkkähermosille sopiwaa tsiikattawaa. Siispä pari fotoo sen sijaan. Kyllä ihmetteli silakkamieskii et eipä ollu tommostakaa tienny et eläwejä poikaseja joku Suomessa tehtailee.

Siinä niitä kätösellläni lepäilee ja wälillä willisti luikerteli. Muutameja joutui litkani koukkuihin kokeilusöötixi. Loput söi lokki kun unohdimme ne jonkun matkan päähän watsa awoinna olewan emonsa wiereen. Emo armeliaassti kyllä hoidettiin hengiltä ennen leikkausta. Myös hänet ahne lokki söi.

Ei tullut saalista kivinilkalla. Lopetettuani silakkalitkauxen kokeilin minäkin jotain pohjaöttiäistä saaliixeni. Yxi lupaawa wawan kärjen heiluttelu tuli melko heti kohta waan ei mikään tarttunut. Jonkin ajan kuluttua toinen lupaawa heiluttelu ja sitä seurannut wastaisku ja kelaus toivat laiturin aswaltille apon ja sären. Waan matoja oliwat hamunneet, eivät kalanpoikaseja.

paistosilakkani 12 kpl

Wiiden aikoihin rupes tuntuun et ny riittää ku näpitkii oli jo aika kohmeessa. Saaliinamme kivinilkkaa, kuore, ahven, kolmipiikkiä, kiiskeä, särki ja silakkaa.  Laiwojakii oli nähty ihan riittäwästi nopeella käynnillään satamassa. Siispä kotia kohti ja matkalla punottiin uuseja juoneja wielä kun luonto kerran säiden suhteen näyttää suowan.

munapataa, patamunaa ja kiweskeittoo

siinähän ne het tuli tärkeimmät vuoden 2011 pyhäinpäivän mademetästysretken tapahtumat otsikkossa. No siitä hoolimata kirjotan jotain lämpimisexyni ku jonkun aikaa Keravanjoen rantamilla wähä aikaa kuitennii wilustelin saaliin toiweessa.

Mut ei siis ollu meitsin päiwä winkin mukaan lähes legendaarisen tunnetussa Keravanjoen montussa.

Siellä jossain, pinnan alla, lota lotaa

Kuoretta wirittelin koukkuihin herkkusöötixi. Winkki tähän tuli Hakkaraisen Janilta Suoamen Turuust ku kyselin Facebookissa kyseisen merkin soweltuwuutta lotapyyntiin. On kuulemma lännessä warsin suuressa arwossa tähän käyttöön tämä kala.

Hälykilikalikellot ku unohtu himppeen matkasta ni wirittelin yhden wapani kahen penkkakepin wäliin niin et siwuttaissuunnassa wapaan nähden siiman mennessä weteen woisin jopa hawaita tärpin herkeämättömällä tarkastelulla.

  

Toiweikkaana asetin jo haawinkii walmiix suureja saaliskaloja warten,

 

Siitä sitten waan istuskelemaan paikalla olewalle persaukseni alle juuri sopiwan muotoiselle kiwelle ja odottelemaan tärppiä.

Reissusta tuli tilanteiden wähyyden wuoxi sopiwa kirkkoreissu omassa yksinäisyydessä ja luonnon hiljaisuudessa. Näitä on kiwa wälillä pitää, tämmösiikii hetkii, omassa kirkossa.

Weden pinnan rikkoi aina wälillä joku wielä hereillä olewa otus jättäen merkixi itsestään laajenewan pintautumisrenkaan tai selkäewän weden pinna rikkomisesta aiheutuwan wanan. Pinnan allaki tapahtu kans jotain. Kax x:aa huomasin siiman liikkeestä ja käyttämistäni apuhäläreistä jotain liikehdintää syöttien kanssa. Ja hitsin pimpulat, ku nostin kahen koukun litkani tsekkausta warten ni molemmil kerroil oli yx syöttipala häwinny. Mitään wastusta ei tuntunu kyl missään waiheessa. Möyhemmii houmasin et sööttejä oli kyl lisääkii näperrelty, olisko ollu joen ravut asialla. No enmpä osaa wastaa.

Päätin siinä sit ehkä parin tunnin wenailun jälkeen pöyräillä puolen tunnin polkumatkan himppeen ennen pimeen tuloo. Ei auttanu keximäni apuhäläritkään tällä reissulla. Mut ei harmita waik mitää ei tullukkaa. Oli jonnin moinen taistelu itteni kans ennen lähtöö et lähenkö polkasemaan waiko en. Ja tyytywäinen oon päätöxeeni, yritin edes. Ja hei, luonnon helmassa, raitista ilmaa ja kaikkee muuta kiwaa.

aamuin illoin

etukäteen olin suunnitellut käwäsemäni lauwantaina 29. lokakuuta 2011 parin tuttuni kanssa amusella katsastamassa josko silakoita olis tullut Kaapelin laiturin kupeeseen kiiltäweistä koukuista kiinnostuneina. Etukäteistiedustelut eiwät luwanneet mitenkään lupaawaa reissuu mut saishan sitä ainaskii raitista meri-ilmastoa keuhkoihin. No sit nää hemmot ilmoittikii perjantai-iltana et ei ne ollukaa hommanneet itelleen litkoja tai tarwikkeita niitten tekemiseen niinku oli sowittu. Oli unohtaneet, just joo. No panin laittaen pelin siltä osin poikki ku itelläkää ei ollu kiiltäwejä koukkui lisälitkoihin ja yhellä wapalitkatsydeemillä wuorotteleen en aikonu lähtee matkaan. Ilmottelin et sitku o tarpeex kiinnostusta lähtee heidän ekalle silakkalitkakeikalle ni ilmotus ku pelit ja rensselit o heilläkin walmiina ni yritellään uusix. Aika paska jätkä oon, wai mitä ?  En ollu sillon lähösssä sit itekkään.

No ku lauwantaiaamuna heräilin eikä kellokaan ollu lähimaillakaan puoltapäiwää läxin sittenkin matkaan, eipä siinä mitään menetettäwää olis. Perille saawuttuani siel oli jo äijää yrittelemässä.

8:38

Tiedusteluihini sain wastauxen et ei o näkyny silakkaa. Totesin saman noin tunnin aikana iha itekkii. Nou silakka. Ei auttanu edes mailman ehottomasti paras wapawarustus joka oli käytössäni sillä(KIN) x:aa. 

No hywästihän siinä aika kuitenki kulu ku wierushemmot kertoili tarinoita aikasempeina päiweinä litkaan tarttuneista taimeneista. Alamittasii oli tullu ylöski asti mut suurimmat oli ainaskii teleskooppitsydeemilitkaajilta wetäny siimat suorix ja litkat saaliinansa kohti awomerta. Mahtowatkohan taimenat saaha silakoita litkaansa ? Pohjassa oli kans koukkutsydeemi madolla warustettuna odottamassa jonku öttäisen ruokahalun heräämistä mut munapataa pohjastakii. No ku ei oikeesti mitää saalista tullu ni bai bai baikka. Ja kotia kohti.

No wielä tulee nekii kerrrat ku ihan himona silmät ahneudesta kiiluen wetelee silakkaa ylös iha silmittömästi unohtaen sillä hetkellä kokonaan möyhemmin kotonassa tai muualla odottawan niin ihanan ja miellyttäwän perkuu-urakan. Taas siinä waiheessa wannoo et ei enää näin paljoo. Mut entäs JOS, sieltä tuliskii wiel "wikal" nostol se puuttuwa elis, kilohaili.
Ja jos tule enempikii, ni täson yx saamani hailurookawinkkaus:

- Päättömät ja suolettomat hailit suolataan pariksi päiväksi
- Laitetaan hiukan huuhdottuina etikkaliemeen (1/3...1/4 etikkaa 10%)
- Seuraavana päivänä keitetään liemineen, mukaan 1 purkki
säilöttyjä, maustettuja tomaatteja tai muuta mukavaa
--- Hyvää lämpimänä sekä kylmänä!

No jaa, katellaan kuhan ollaan joskus apajilla parwen kohalla. Ja onhan se ite pyywetty/saatu paistettu tuore silakkakii hywääääääää.

Mut wiel Suvannon kautta ihmettelemässä suuren lippoamis-siikasaaliin runsautta.

10:22

No ei kekään saanu sinä aikana ku tsiikailin, Joku kerto et joku oli yhen aamulla saanu.

Ei oo hätäsen hemmon hommii toi lippoomistouhuilu. Pitkään kesti huisin pitkän warren päässä olewan pyyntöhawaxen weto weteen laskusta sen ylös nostamiseen. ja lehtejä, keltaseja saaliina. waan on se warmasti kiwa fiilari ku siel on se kilon - parin painonen kiiltäwä saaliskala. Tossa tuohussa ei paljoo junioriporukkaa ollu hawaittawissa, enempikii ikähaitarin toisesta päästä. Siitä huomas et kalastus on ihan jokaisen ikäisen harrastus. Ehkä eri muodoissa, mut kuitenkii. Ja kiwaa. Siis kalastus, ja se, et kaikenikäiset tykkää siitä.

En wiittiny/jaxanu mitään matowiritelemejä laittaa ite pyyntöön waan jonnin ajan kuluttua siis oikeesti kotia/Jäkee kohti.

Illal ku ei huwittanu lähtee discoomaan eikä humppaamaankaa nieiku auton kokka uuwestaan kohti Hesaa ja pimenewejä rantsuja. Täl x:aa läxin aikasin liikenteeseen et pääsis taas takas ajoissa tutuilemaan. Komiat oli maisemat auton ikkunoista matkalla Tuusulanmeren rannikolla.

17:18

18:17

Perillä ei wielä kowin pimeetä ollut mut ei muutaku otsalamppu loistamaan ja johan niitä fisuja rupes heti loisteessa näkymään.

Ilma waloo ei mitää tsäänssii, hämärän aikaa.  Kolmipiikkejen määrä oli lisäänty tosi kamalasti. Joukossa tosi paljo "kipeitä" yxilöitä. Jotenki wartalot kierossa uiskenteli ihan pintaweesä. Ei tehny mieli tutkii enempejä.

Jos aiemmin korkealla ollut wesi oli haitannut saalistamista nii nyt julmestusti laskenut wesi tuntui taasen wieneen kalat mennessään jonnekin, minne sitte wienytkii. Ihan matalassa näky muutameja pienejä mustahkoja tokkoja joita oli parii pakko yrittää, waik ei ny täl x:aa jaxanu ne pienet oikein saada aikaan suurta adrenaliinisyöxyy elimistöön. Yleensä kylläkin huisin hauskaa yrittää niitä ihan pienejäkii.

ISOin 26 mm,koukulla, pienin 22 mm, käsin

Tota tokon handulla koppaamista on tullu aiemminkii ihan huwin wuox yritettyy ku o ruwennu ottaan pattiin ihan rantaweessä makoilewat hemmot joita ei tarjottu syötti oo kiinnostanu pätkääkää. Pakoon ei lähetä mut pää kääntyy pois söötistä. Yrityxen/erehdyxen kautta lopulta kexin warsin simppelin menetelmän. Ei muuta ku molemmat kädet hiukka molemmin puolin tokkoo hiekan alle ja hitaasti ujuttaen kohti tokkoo hiekkaa käsillä nostaen ja samalla kuppimuodostelman muodostaen lopulta nostaa tokko hiekan kans pois wedestä. Ne ei jotenkii tajuu waaraa ku ne ite ei hiekkaan nähden liiku eikä saalistajan sormet/kädet oo näkywissä. Emmä muutakaa selitystä oo kexiny. Ja toimii suht hywin jos haluu ruweta tolleen leikitteleen. Tosin kohteena on ollu aina skidit tokot, en tiiä miten isommat homman tajuis. Täytynee huwixeen kokeilla joskus. Kalastus on kiwaa, ja kiwaa kokeilla kaikkee.

Ne harwat kivisimput mitä suostu oleen näkywillä löhöili tosi lähellä wesirajaa, hywä et centti tai pari oli wettä selän yläpuolella.

ja taas normikokoo, reilu kahexan centticii, ei pitempejä

Muutameja mutujakii oli uiskentelemassa kaswillisuuden ja kiwejen wälissä. Illan pisein niistä harwoista kiinnostuneista oli 78 mm pitunen.

No onnex sit tuli wähä waihteluu normisaalistoonkii tä x:aa. Joku musta "mato" pakoili ittensä kiwejen wäliin piiloon jouduttuaan awoimella "maalla" otsalampun walokeilaani. No onnex jäi pyrstön lisäx pääkii näkywiin kolosen toiselt puolelt ni pääsin tyrkyttämään syöttiä nenun eteen. En riskeerannu rupeemalla walokuwailemaan hemmoa ekeax loonnollisessa elementissään elikkä weessä jos waikka hermosituis ja karkais ennenku saisin (täs waihees toiwottawasti) selwille merkin. No hanakasti tarjottuun pikuruiseen matosen palaseen haukkasi hän. Kädelleni saatuani huomasin, nou erillistä pyrstöewää, siis Zoarces viviparus, elikkä kivinilkka.

 

Kerran yhel aikaisemmal keikal samoilt rantsuilt tänä woonna oon kans meinannu saada yhen warmaan saman merkkisen hemmon. Teistiki pitäs olla täysin mahollista. Sitä on jotkut warmalta taholta saadun tiedon mukaan löytäneet rannan rakkolewäpöheikköjen seasta. Elikkä ei siis kauheen sywällä kaikki lajin edustajat oleile. Iha waa ajan (lyhyen) kysymys koska joku fongari sen löytää. Elaskaan pitää olla kuulemma sywänmerensukelluswarusteet ja siel pohjal lirkkiwapa mukanassa. Jos tietoihin on siis täysin uskominen. Minä uskon, ainaskii teistimahixiin.

Käwäsin yhen toisenkii rantsun katsastamassa mut ei sielt oo sen kummempaa kerrottawaa/muisteltawaa ku ekastakaa paikast. Mudut pienempejä. Siispä ihan ihmisten aikaan kotimatkalle Lahden motarin kautta.

22:04

kuiwat sukat, jippijaijei

tuuliennusteet näytti hyweiltä pe 21.lokakuuta joten päätin lähteä taasen jallittelemaan wesistöjemme asukkeja Suomenlahdesta, lähinnä tähtäyxessä se ehkäpä hieman harmittamaan jäänyt SUURsimpun puuttuminen tämän vuoden (=2011) saalislistalta. No eipä noista muistakaan kalalajeista kauheesti SUURyxilöitä oo. Mut kaikki annettawat kalalajit olin walmis mielihywällä ottamaan wastaan.

Wiime kerran lupauksesta kuiweista sukeista (joka EI toteutunut) ehkä jopa hieman wiisastuneena ? otin mukaan kainoloihin asti ulottuwat kahluusuojuxeni. No normaalisti ei  kyl lirkkitouhuis tarwi nii sywälle mennä mut ny ky wesi o ollu kowin korkeella oon aina onnistunu jonku öttiäisen innostamana kahlaamaan yli saapaswarsejen wesirajan. No ny kyl sais mennä tosi sywälle jos yläkautta kastuis. No okei, woihan sitä liukastua luikkaalla kiwel tai kalliol (eix seki muute oo kiwee ?).

Tolta me höntit kai näytetään siwullisen silmin katsottuna touhutessamme lirkkiwapojemme  kans pilkkopimeessä öttiäisjahdissä. On siin warmaan ihmettelemistä et mitä on meneillään ku wedessä pimeessä kahlaillaan.

Eipä toi walaistuskaan (täs kameran salaman wäläys) paljo lisäselwityxejä asiaan awaa. Monet kerrat on saanut huom. EI joutunut kertomaan mitä on tekeilllä. Ja onnex hywin positiiwinen on ollut informaation wastaanotto.








Noeise shit kuitenkaa menny niinku elokuweissa. Päiwällä ollu kowahko/nawakahko tuulahdus oli jättänyt jälkeensä wieläkin ihan rantsuun asti tulewat maininkinpoikaset. Ne ei sinällään kauheesti waikeuttanu kalojen hawaitsemista mut oli wähä waikee saada heiluwan siiman päässä olewaa sööttii pysyy kalan nenän edes iskuetäisyydellä. Kolmipiikkejen määrä ekas paikas oli lisääntyny iha huomattawasti. Niitä siel ekana näky. Yhen pienen nappasin kätöselläni sen heiluessa holtittomasti pintawedessä poseeraamaan ikuistusta warten.

Muut kolmipiikit jätin rauhaan kun en mitää ISOo yxilöö hawainnu. Wiittiny ruweta tuhraamaan matosen laittamisen kans jos ne sen onnistuis waik samalla ku koukuttaa ni häwittään sisuxiinsa. Wiime kerralla nähtyjä ja saatujakin isoja mutuja ei ollut ny kuwioissa jostain syystä juuri lainkaan. Kaikki mudut oli warsin pienikokoseja ja erittäin yhteistyöhaluttomeja. No yhen onnasin saaamaan mut putos kädestäni ennen ku kuwaus onnas. No onhan noita mutukuweja jo otettukii, itekkii.


Kaswillisuuden keskellä pienejen mutujen joukossa oli kuitenki joitain muista huomattawasti isonmpeja yxilöitä. SE-mutu tietty enstex mielessä. Ja pakko oli yrittää ku kerran metsälle oli lähetty. Ja jepulis, kun ei loistattanu waloo suoraan hemmojen öögaan waan piti ne walokeilan syrjäreunassa sain yhden kiiinnostumaan ja nappamaan kiinni  tarjotusta syötistä ja pystyin jo käteeni kahmatessani hemmon hajusta toteamaan mikä oli saaliini merkki.

Sehän oli meidän kotimainen barrakudan http://fi.wikipedia.org/wiki/Barrakuda wastike, jalosukuisiin lohikaloihimme kuuluwa torpedomainen petokala, merkiltään kuore  http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/kuore julmine hammastuxeineen. Onnex ei tääl kaswa isommax.

.

Tos keskelkii o hanmpaita, onx se kieli wai nouseeko alaleuka tolleen ylös ku wähä wenytteli ja puristeli hemmon päätä. No hampaita, ja teräwejä, joka tapauxessa pedolla löytyy.
Täytynee ottaa joskus parenmpi kuwa jos osaan.

Eka öökuoreeni. Ihan ekan sain kans ilman kohowiritelmejä, tosin kewäällä ja päiwäsaikaan. Itse asiassa en yhtään kuoretta oo saanu koho-onkella. No yx kokemus tääkii lisää.

Näkemäni simput oliwat warsin pienejä. Jotkut aallokon tahtiin heiluiwat ees taas pysymättä pohjassa paikallaan. Yritä siinä sit koukuttaa. No onnex oli joku riittäwän tyynikii paikka et muutama mallix tuli, waan ei simppurekoordit paukkunu.

Oli siis aika waihtaa paikkaa kun ei tokkojakaan ollut tullu wissiin riittäwän tarkasti etsittyä. No sama juttu sielläkin, maininkeja ja muuten samat kalalajit, paitti kuoretta. Ja pientä. Ei kauaa wiiwytättäny se paikka. Muutameja rakkolewäpöheikköjä tonkasin neulojen (heinäsuowasta) löytämisen toiwossa. Yhest ohiajawast laiwast otin (mielestäni) warsin taiteellsen otoxen.

Jälleen siirtymätaipaleelle. Ja sameeeta wettä wastassa. Rupes jotenki ku rehellisejä ollaan paras into ehtymään. Kuitenkin paikka tsekattiin läpitte ny lyhyellä wawalla ja pienemmäl koukkukoolla. Tokkoo ja simppuu. Wakiotawaraa.

Paitti et kiitos Kalahara Oy:n aikanaan walmistaman tosi pätewän/kätewän mittalaudan ansiosta liejarienkkani parani taas ½ millii. Anttiiiiii, hier Ai kam.

Matalassa wedessä tosi pätewämpi tollanen iha mini morripilkkitsydeemi ku joku metrin keppi. Ny oli, kuten yleensäkii, moneja eri wiritelmejä, pitkästä lyhyeen ja päin wastoin, ku tiesin et mones eri paikas aion käwästä. No taitaa olla tuttu juttu iha kaikille harrastajille. Kirjotinmpa iha waa itelleni, niinkuu muutenkii nää jutskat, muistiin, et sit ku tulee se, no mikä wittu se ny olikaa, ni muistaa mix o jotai tollee/sillee tullu tehtyy.


No wikas paikas oli wesi ihan sameena, mitää pystyny näkeen. Ja wesikii nii korkeella et ei siel mitää rantakiwikkoo niinku edes näkyny. En sit enää jaxannu, laiska ku oon, lähtee nempejö ettiin muita mestoja waan suuntasin lainakulkuneuwon kokan kohti kotoa. Reissu päätty puol yhen aikaan lauwantain poolella.

Ei siis mitään moneja ennätyssaaleita http://www.youtube.com/watch?v=BeUMUBCj1Bk  tälläKÄÄN x:aa mut ehkä taas jotain opin.

Ja kiwa kirjoottaa iha tähä lopux:

Credo ( soon latinaa)  blogitextistä ; en antaudu 17.10.2011  "Paitsi se illan kenties pisein joka jo kerran melko sywällä otti syötin suuhunsa mut jollain konstilla wapautti itsensä ja siirtyi pikkuisin liikahduxin kohti sywempejä wesejä. Ja minä perässä yrittäen epätoiwoisesti uudestaan herättää hänen ruokahaluaan. Ja siinä se meni se lupaus Wesan kuiweista sukeista reissun jäljiltä. Öwerix meni, siis wesi, saappanwarren yläreunan. Se niistä kuiweista sukeista."

Nyei käyny noin.