FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

tiistai 6. syyskuuta 2011

kuurila tarttila tietämillä ja pois rutikan kautta

joo, päätettiin Laren kans lähteen kalaan su 4. syyskuuta 2011 . Matka alko aamulla seiskan tietämillä kohti puronieriöitä. Lare "joskus" siis niinku tosi kauwan sitte pyöriny niillä seutuwilla ku sukulaiset asusteli siellä ja jollain wieläki siellä joku kesämökki. Lare muisti paikan mistä lohikalaa löytys ja "muisti" myös sulkavamökkilaiturin josta niitä niinku tolleen iha ohimennen nostellaan. Sulkavista möyhemmästi.













Kirkas- mutta matalawetinen puro löyty yhen ohiajokerran jälkeen, elikkä siis suhteellisen helposti.


Pitkä keppi ja lyhyt siima ja (ehkä wirheellisesti) herkkä koho ja 12 koukku matoineen pyyntöön. Warowaisesta lähestymisestä hoolimata onnistuin näkemään monta upeeta weden pinnan rikkowaa pakopyrähdystä ja jopa pari pientä nieriää waaleaa hiekkapohjaa wasten. Oltiin jonnin werran etäällä toisistamme kun Laren ääni rikkoi ihanan loonnon hiljaisuuden. No se oli ilmotus et ny tuli kala. Kyl siihen ei ihan wähä aikaa kulu mut tuli kumminkii.

Kaunis





No sit piti yrittää meitsille samaa lajia. Palailin pakowanojen lähtöpaikoille toiwoen et ne olis kyseisen hemmon wakiomestoja.




Ilma ja maisema oli niin hienot ku waan oikeestaan woi olla.. Jo pelkästään siitä pysty naattimaan kalastuxen lomassa. Wielä enempi olisin naatttinu jos olisin wielä saanu oman kauniin puronieriän walokuwattawaxi ja wapautettawaxi jatkamaan puron kansoituxen lisäämistä. Mutkuei niei. Sitku luulin wielä siinä waiheessa et olis jonkin moinen liewähkö aikataulu palauttaa rakkaan poikani Ville Johanneksen auto kuuwen aikaan illalla takas ni päätin pistää nieräpelin poikki ja lähtee päiwän päätawoitteeseen elikkkä elixeni sulkavan metästyxeen.

Siitäpä siis Opeli pörähti kohti uuseja melko lähellä oleweja maisemeja. Ja niitä nähtiin, Tietä, metsää, kesämökkejä, wilahduxeltä järwikii, tai siis jopa läheltäkii mut ilman onkimapaikkaa. Ku riittäwän monta x:aa oltiin käyty kääntymäsä jonku wäärän mökin edustalla ja wälillä käyty ottaan suuntimaa motarilta (jota ei siis ollu sillon ku Lare siellä on seikkaillu) löytämättä reittiä onkimestalle päätin näyttää rallikuskin taitoni (Lare ajellu rallia ja toiminu kartturinakii) ja wetelin Opelilla soratiellä hermot riekaleix menneinä ja witutus päällä siwuluisua joka ainoosa mahollisesa eteen tulleessa mutkassa nii et warmaan jäi jäljet käynnistämme. Ja sywät urat kiihdyttäessäni seuraawalle suoralle. Et se siitä sulkavasta. Lare naureskeli weeresä ja ehän mäkään siinä sit lopulta woinu ku ystäwällisesti mahollisimman pahasti wittuillen kehuu Laren muistii ja naureskella koko hommalle. Eihan tää elämä ny jostain saamatta jääneestä littuwisusta oo pilalla.

Paluumatkalla, joka alkoi aiottua aiemmin (osax six ettei littukalapaikkaa löytyny, osax auton palauttamisen takii ja osax six et olo ei ollu paras mahollinen; no ny sit kirjootellaan rapsaa kotonassa kuumeessa), poikettiin  Rutikka nimisellä lammella tawoitteena piikkimonni.




No tulihan se sieltä, mut waan yx, ja komee. Rategiset mitat upeet 188 gee ja 223 ämäm. Isoin tähän asti saamani.







Larelta jäi saamatta elixensä täl x:aa. Mut siel se Rutikka o. Ei se iha heti kuiwu.


Pois lähtiessä jututin uimarannan laiturilta onkiwaa miestä joka oli poikansa kanssa matkassa. Oliwat saaneet monnejen lisäx  ruutanoita. En ite oo wielä sieltä sitä lajia saanu. Pakko wielä mennä ainaskii kerran tän syxynä. Sen werta lähellä paikka on.


No sit tuli rakkaalta pojaltani Ville Johannekseltakii wastaus textarina heittämääni kymysyxeen et millon auto pitää palauttaa et ei mitää kiirettä, kuhan ei ihan ööhön mee. Mut parempi oli ajoissa päästä kotiin lepäileen. Et semmosta sillä x:aa. Toiwottawasti wielä saa rapsailla. Kireitä kaikille loppusyxyx.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti