No ekax töräytin tuttuun simppumestaan jossa walitettawasti tuuli juuri wäärästä suunnasta ja allot hieman waikeuttiwat hawaintoja ja etenkin kuwaamista. Weden liike esti onnistuneiden kuwejen ottamisen. Yhen lirkkikuwan jaxoin testata.
Simppuja toki oli taas paikalla ihan hywin. Suurimman osan pieneistä jätin suosiolla rauhaan. Omejen kokemusten perusteella toi kivisimppu on kyl yx helpoimmista saada. Kuhan ne waa haistaa pienen madonpalasen pienessäkin koukussa ni ne kyl yleensä warsin raiwokkaasti nappaa syötin suuhunsa.
pari ekaa |
Waihdoin sitten paikkaa mielessä tokot. Päästyäni mestoille siellä oli pari otsalamppua jo walmiina loistamassa. Huikattuani hywät illat wielä tunnistamattomille hlöille, tunnistin wastauxesta Marcon tutun äänen ja kohta toisenkii elikkä Jarin. Oliwat etsimässä Jarilta wielä tältä wuodelta puuttuwaa hietatokkoa. No tokkoa löyty, ja suht paljo. Mut pientä. Olin jo iloinen yhessä waiheessa mahdollisesta pienuusennätyxestäni jota kädessäni Jarille näytin ja joka sitten tietty wiimeisillä woimillaan ponkas ilmahypyn ja putos hiekkarannalle hiljaa paikallensa makoilemaan josta emme enää häntä ahkereista etsinnöistä huolimatta löytäneet mitattawaxi. Noon niit siel wiel. Jarikin oman hietsunsa sai.
Lyhyt keikka, 0: 21 ja kotonassa. Mittauxet jätin aamuun. Kymmenkunta simppuu sekä saman werta tokkoi toin himppeen arkistoitawaxi. Simput 48 - 80 mm, tokot 23 - 34 mm. Ei tullu enkkaa, 21 mm edelleen lyhein koukutettu tänä wuonna ja koko lyhyehkön elämäni aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti