Siispä Tervasaaren rannoille. Saawutiin kaikki lähes samaan aikaan. Wesi oli noussu ja kolmisen wiikkoo sitte rantsun wallanneet ja weden pinnalla lilluneet lewämössot oli kadonneet. Hywä näin. Siispä tokkoja ettimään.
Roope etualalla ja Markku taustalla |
Ja olihan niitä, täplixejä, sillan molemmin puolin. Enmpä tainnu kivisimmpujakaa nähä ite. Mut on ne waan arkoja ne pienet täplixet, karkuun ne lähtee ku matoo nenän eteen tarjoilee. No yx mielenhäiriöinen kahexancenttinen tarttu niin et sain ylös.
No siit suunnistettiin onnex tyhjänä werenhimoiseista werikoireista olewan koiratarhan läpi sisälätäkölle. Roope reippaana nuorukaisena hyppäs ketterästi werkkoaidan ylitte ku päästiin weden rajaan. Oli wesi nii korkeella ettei päässy kiertään kahlaten. Me aloteltiin Markun kans aidan toiselt puolelt. Tyhjänä kivisimpuista. Muutameja tokkoja näky waan en saanu koukutettuu. Ilmasa putoiliwatten. Tekniikkawika, kai. Roope aidan toiselta puolelta tiuhaan tahtiin ilmoitteli hawainnoistaan ja koukutuxeistaan.
No ku pääsin minäkii rantsuu tsiikaillessa aidan luo tein Roopet ja waihdoin aidan toiselle puolelle, Ja sieltähän niitä tokkoja löyty. Markku jäi haaweilemaan, ei pelkästään siis ajatuksissaan waan ihan aikuisen oikeesti konkreettisesti haawilla pyydystämään näkywissä oleweja öttiäisejä.
Aikanaan onnistuin yhen tokkohemmon koukuttamaan minäkin. Roopen winkistä wiisastuneena.
Roopella warmaan kymmenkunta. Yx 42 millinenkii. Ainaki omaani WahWasti epäilin siinä waiheessa iltaa liejutokoxi. Roopenkii wisu waikutti semmosen oloselta. Markun saalismäärä on jääny ny kirjootellessa unholaan. Ainakii täplis tais olla ku ny myöhemmin on juteltu.
Tää o ny nähty todettiin yxmielisesti ja koska ilta oli warsin aluillaan päätettiin jatkaa matkaa Laruun ja katella mitä sieltä löytys. No löytyhän sieltä. Ekana näin kivinilkan ( wai teisti tai elaska ? ) wihreän lewän peittämejen kiwejen kexellä. Pikkasen yrittti tarttuukkii tarjottuun syöttiin waan kueiniei. Puikkelehti pakoon kiwejen wälissä kunnes pääs ahdistelujani karkuun riittäwän syweille weseille. Waan olihan eri tawalla kirkas wesi ku Terwixessä. Kivisimppuja ja mustatokkoja Roope kans fongas. Mitään ei kiwikosta tarttunu koukkuuni.
Siirryttiin siit sitten wiereiselle hiekkarantsulle ja johan alko tokkoo näkymään. waan kowin pientä.
Aikani turhaan tuherrettuani pyysin jo Roopee joka niitä weteli ylös antamaan mulle yhen ku seuraawax onnaa. Ja onnashan se. Sain wertailukawerin mukana olewaan Graniini lasipurnukkaan.
No samaan kuwaanhan niitä ei sit saa mahtumman, ei millään |
Aiwan selkeesti kax eri lajii. Terwixest tullu on liejutokko. No sain sitten omanikii ylös ja toinen hietis wertailtawana. Edelleen selkee ero. Hywin liwenä näkee selkäewejen wälisen rakoeron. Helppo tunnistaa ku on kahta lajii rinnatusten.
Loppumetreillä Roope huikkas saaneensa siloneulan. No hei, gratulixet hälle wielä tääl blokissakii. Elis tuli. Markku oli kans haaweillu omeja saaliixensa tarpeex joten oli helppoo tehä päätös kotiinlähdöstä. Seuraawa päiwähän oli jo töipäiwä. Tosin wasta kahen aamuherätyxen päässä, mut kuitenkii. Elikkä. kolme kalaa, jokaine eri tokkolajii. Ja tyytywäinen fongari. Siinä lyhyt loppuyhteenweto omalta osaltani. Ja tietty mukawat hetket kamraattejen kaa. Eiku lisää niitä.
Lainawäline |
Hietatokko |
Liejutokko |
Hyvät kuvat tokoista! Kalakirjoissa on puhuttu pyrstön tyven pigmenttieroista ja noissa kuvissa se näkyy aikas hyvin.
VastaaPoista