Lohjan kautta Tammisaareen ja kotio

Markun kalakaweri oli käyny kesällä Tammisaaressa kalailemassa ja kehunut paikan kowin hywäxi, rakkolewää ja kaikkee kiwaa, karppiikii mato-onkella. No Markku ajatteli et lähettäis käwäsemään ja tsiikaan jos waikka vaskikala rakkolewäiköstä löytys. No olin walmis seikkailemaan, Mökki la - su ööx warauxeen + wene ja sit lähettiin la puoliltapäiwin. No ny täytyy het kirjottaa et ei se paikka mitää rakkolewää koskaan oo nähnykkää. Matala merenlahdenpoukama kyl iha täynnä kaikkee muut kaswillisuutta walmiina tarttuun uistimen koukkuun heti mahdollisuuden saadessaan, Ja kaislikko rantaa. Muutameja jyrkkejä kalliorantoja. Mut tää me saatiin hawaita wast ku lähettiin weneellä wesille.

Sitä ennen matkalla kuitenkii käwästiin Lohjalla Porlan lammikoilla ku Markku onnex hokas matkalla et sehän on ihan reitillä eikä mihinkään oo kiire. No sinne sit ihailemaan kultasäyneitä joita näky melkein joka lammikossa.

Waan emme heitä yrittäneet koukuttaa. Suuntasimme lammikolle josta wiime kesänä olimme viisipiikkejä löytäneet, Ja löyty nytkii, waan pienejä kaikki, pari centtisii.

Yritystä oli käywä syöttiin kiinni ja näykkiwättenkin pienen pientä matosen palaa waan ei tarttuneet. No siinä sit jotenkii niinku meitsii rupes ottaan pattiin tommonen isompejen piilottelu ja päätin kostaa ainaskii yhelle peenelle. Laitoin siis haawini lammikon pohjalle makoilemaan ja houkuttelin koukkuni ja syöttini awulla witosen haawin päälle. Samalla ku kala näykkäs syöttiä nostin sekä siima/koukku yhdistelmää ja haawia. Ja siellähän se sätkytteli, 22 millinen viisipiikki.


Ja iha laillisin kalastuslain sallimin pyyntimenetelmin.
(Ammutaanhan hevosiakin (They Shoot Horses, Don't They?) on Horace McCoyn romaani vuodelta 1935. Teos ilmestyi suomeksi 1978, ja sen on suomentanut Heikki Salojärvi. Teoksen pohjalta on Sydney Pollack ohjannut samannimisen elokuvan.)







Markkukin haaweili omansa 28 millisen, mut pohjasta lehtien seasta. Siellä ne lepäilee ja piilottelee.

Leirintäalue ja mökkikii löyty helposti

ja eihän siinä sit muuta ku wesille. Aikamme wetouisteltiin ja putsattiin kasweja waapuista. Lopulta pysäköitiin (ilman ankkurii) kaislikon reunaan, eka heitto. Ja KABOOM, Ugly Stik Graphite 8´0" (2.44M) wapa taipui, joku jumputti wahwasti siiman päässä. Ihan kiwan kokoselta tuntu ilman näköhawaintoo. Jarrukii oli sen werta löysällä et pääs pari kertaa nykäseen siimaa ulos. No siinä ku yritin saaha wisuu näkösälle ni oltiinkii jo ajauduttu kaislikkoon. Ja sit se näky. Hauki, kuten oletinkii. Olikii isompi ku miltä tuntu. Siinä weneen wieressä suu ammollaan irtautaumista yrittäessään näytti koko woimansa ja tempoillessaan weden roiskuessa sai ittensä kiinnitettyy pariin kaislaan ennenku Markku ehtis soutaa riittäwästi ulos kaislikosta. No eipä hätiä mitä ( ja paskat, paniikki oli jos irtoo), olin nähny et wiehe ulkona suusta ja körmy kahesta takimmaisesta koukusta kii. Eiku wene wiereen ja Markun ammattitaidolla tehty haawiiminen ja olihan se wenhossa. Erinäisten toimenpiteiden jälkeen oli hän ( = hauki ) rauhoittunut et päästiin mittaamaan. 88 centtimetriä tulos. Kesän (toistaisexy) pisein.

Melko munkki, sattu Rapala warmaan suoraan suuhun just semmoseen paikkaan mis ei pariinkymmeneen senttiin ollu kaswillisuutta. No sou wat, kiitos Markku oiwasta soutamisesta oikeaan paikkaan.

Siinä sitten kalasteltiin wirpalla ja mato-onkella ilman mainittawaa saalista. Kunnes taas uistellessa keskellä ei mitään se tapahtu mitä nyt keskellä ei mitään woi tapahtua. Markun wapa ilmoitti merkin tärpista ja waltawa merten jätti saatiin tai siis Markku sai wenhoon nostettua oman haukensa.

Yhestä paikasta harmittaa kuen ikuistanu mahtawaa pasuria, 5 cm. Hieno hemmo. Aikansa oli kiusannu Markkua kun pyysin ystäwällisesti (uskoo ken tahtoo) josko saisin ite yrittää. Ja se nnous. Peenin ikuna saamani pasuri.

Ja ilta ja ilma oli waltawan upee.

Tän jälkeen ei tapahtunu muuta merkittäwää ku et aikanaan rantauduttiin, fileerasin hauwen,

käwästiin möxässä ja jatkettiin kalastusta. Pimeen tultua käwästiin autolla toteamassa yx mahollinen lirkkipaikka mahottomaxi ja palattiin mökille. Siitä wene-/uimarannan hietikolle katsomaan mitä sieltä löytys. Pientä särkikalaa, kiiskejä ja appoo. Markku sai haawittua säyneen poikasen. Ei mitää toiwottua koukutettawaa pohjaeläjää. Siitä päästinkii jo enne woorokauden waihtumistä lewyttämään ja odottamaan unen tuloa ja puol kuudex aamulla sowittua herätystä.

Aamulla ku Markun nynny pärähti todettiin molemmat yxmielisesti et ihan liian pimeetä on wielä. Puol tuntii  lisää unta. Siitä sitte aikanaan lähettiin tai siis Markku,

soutamaan edellisenä päiwänä katsastamatta jäännyttä kaislikko rantaa. Markku innostu saamaan pientä appoo pyydyxeensä ja pari edellispäiwän haukea isompaa hemmoo, mut pienejä kuitennii.

Ja oli se waan hieno ihailla aurinkonnousuwa. Woi ällö mitä immeiset aamusin pitkään nukkuessaan menettääkään.

Wälillä pysähdeltiin kans metskaamaan, appoo, särkee, sorvaa, ei paljoo, ei isoja.

Sit rupes tuuleen sen werta kowasti et sillä wenholla ei ollu enää mukawan tuntusta oleskella wesillä, warsinkii ku tuuli tuntu koko aikasti yltywän. Paluumatkalla meitsillekii tarttu waihtamaani Minnow Spooniin hauki, jonka tärppi antoi alux toiwetta lisähaukifileistä. Mutei, ehkä kilonen, tai alle. Ei wiittiny tappaa, päästin kaswamaan. Mut kyl keräs Spoonikii rehuja, ei koukkuun, mut eteensä. Sen werta rehewää kaswillisuus ainaskii täsä waiheesa syxyy.

Wene rantsuun ja Tammisaaren kalat sai jäähä meilta rauhaan.

Siinäpä se reissu siltä osin mitä woi kertoo oli. Jotain salaisuuxeja pitää jättää wain osallistujille. Et semmottii. Seuraawan kerran mitä luultawammin kalastelen wasta Ruoholahden kanawassa 31.8.11. Tai siis opastan/walwon/selwitän sotkuja.Valtakunnallinen kalastuspäivä tapahtuma. Odotettawissa n. 300 lähinnä peruskoulun alaluokkalaista onkimaan. Onnex porrastetusti ja luokeittain aikataulutettuna. Mut silti HUH HUH ja HUH.